Sain ystävältäni tämän Lars Huldenin runon vuodelta 2005. Jaan
sen teillekin luettavaksi. Runo on Huldenin koontiteoksesta "Erään marjamatkan seikkaperäinen kuvaus".
Runollisesti ja osuvasti kuvattu tosiasia.
Mikä toivoton tehtävä
olla metsä Suomessa.
Täällä ei mikään metsä ehdi vanhaksi.
Enimmäkseen näkee taimia
jotka ponnistavat kohti korkeutta.
Innokkaimmin ponnistaa koivu näin kesällä.
Se ei tiedä että pian
se hakataan maahan kuin karahka
jotta tuleville hongille
saadaan tehdyksi tilaa.
Mutta Kekkosen jälkeen
ei kukaan saa enää
olla honka Suomessa.
Nyt pätee ihannekoko.
Kaikki jotka ovat saavuttaneet ihannekoon
kaadetaan, otetaan hengiltä, kulutetaan:
männyt, kuuset, marjapensaat,
lehmät, porsaat ja kanat.
Mittakepin nimi on tuottavuus.
Tulee tunne että
usko ihannekokoon
on pelastusoppi
joka leviää nopeasti eteenpäin.
Huh!
 |
| Silmä, silmä, nenä suu. Eikö näytä siltä kuin puulla olisi rento ilme? Ihannetapauksessa jokainen eliö saa olla yksilö ilman tuottavuusvaatimuksia. |