Ystäväni vinkkasi Anna minulle atomipommi -runopamfletista. Kirjailija Reino Rinne kirjoitti näitä ajatusproteeseiksi kutsumiaan runoja yli 50 vuotta sitten vuonna 1970. Pysäyttävää.
Puolet pois
Jos malttaisimme mielemme
ja tyytyisimme hieman vähempään,
hiljentäisimme vähän vauhtia
ja silmäilisimme ympärillemme,
jos tekisimme parannuksen
säilyisi maapallo elinkelpoisena
parin seuraavan sukupolven ajan.
Jos oikein todella järkiintyisimme
maa saattaisi selviytyä ja säilyä
elinkelpoisena iäisyyteen.
Mutta meiltä vaadittaisiin paljon,
meidän pitäisi kieltäytyä
kohottamasta elintasoamme,
punnertamasta sitä joka vuosi
uuteen häikäisevään ennätykseen.
Sehän olisi kuitenkin yhtä kuin
kieltää kroonista juoppoa juomasta
tai huippukuntoista juoksijaa
tekemästä uutta maailmanennätystä.
Pitäisi jättää ostamatta joka toinen auto
televisiovastaanotin pakastekaappi,
joka toiset kengät ja sukkahousut,
joka toinen turkki ja käsilaukku
ja hankkia vain joka kolmas puku ja hattu,
hame aamutakki tohvelit aluskerrasto.
Hylkäämme kaiken viimeistään puolipitoisena.
Pitäisi aina vaatia luonnontuotteita
synteettisistä kuidusta valmistettujen
ja muiden liian ikuisten asemasta.
Pitäisi hankkia vähemmän verkkoja
eikä juuri ensinkään muoviveneitä,
vähemmän lasikuituvapoja kuten myös
ikuisesti kestäviä mutta ainoastaan
hetken tallella pysyviä siimoja.
Vuoden 1998 kesällä ei kukaan voi mennä
Koillismaan kuuluisille kalapaikoille,
jos sinne silloin enää on menijää tai
mitään kalastuksellista asiaakaan
(kalaa ainakaan ei ole);
pudonneiden ja poisheitettyjen
ikisiimojen ja lahoamattomien
pyydysten ryteikkö käy kuin käykin
ylipääsemättömäksi.
Hyvät läsnäolijat.
Kukkien käyttöä meidän tulisi lisätä
(puutarhakukkia, ei kestokääreissä)
ja ystävien joukon saisimme nykyisestä
kymmen mutta mieluimmin satakertaistaa.
Vähemmän hyvinvointia enemmän elämää
I
Kapinoin luonnon puolesta
– luonnon joka on myös meissä –
ihmistä vastaan.
Hän on riistäytynyt irti luonnosta,
häpäisee ja sotkee sitä.
Ei niin kuin sika
vaan kuten ihminen.
II
Jos me vaikka hajoittaisimme maapallon,
emme voisi tuhota sen osia,
pakottaa niitä lähtemään pois
maailmankaikkeudesta,
tulemaan kerta kaikkiaan olemattomiksi.
III
Mitä me teemme tulevaisuudella
ellei meitä itseämme enää ole?
IV
Meidän on aika luopua lopullisesti
väärinkäsityksestä, jonka mukaan
ihminen on luomakunnan herra.
V
Samalla kun me määrätietoisesti
taistelemme paremmista palkoista
ja korkeammasta elintasosta,
samalla kun me toistamme korulausetta
paremmasta huomispäivästä
me itse asiassa hankimme itseämme
heitteille, irtolaisiksi.
VI
Luonto on meitä ikuisempi,
luonto on meitä vahvempi.
Tätä totuutta me kuitenkaan
emme itsellemme tiedosta.
Päinvastoin me jopa uskomme
ja uskottelemme itsellemme
että ihminen on ikuisin.
VII
Olemme tehneet itsellemme
vääristä asioista suuria asioita.
Pienen pienet mitättömät asiat
ovat tulleet mammuttimaisen suuriksi
ja ikuiset suuret surkastuneet pieniksi.
VIII
Eikö minun pitäisi sittenkin
luottaa sinuun
ihminen?