Kevään tuloa on saanut odotella. Tietysti parempi näin, että on kunnon talvi ja kevät tulee myöhemmin. Takatalvet muuttolintujen jo saavuttua ovat aina ikäviä.
Laulujoutsenia olen kovasti odotellut. Pari laulujoutsenparia on lähisulissa odottelemassa. Reilu viikko sitten sain jo pienen hepulin. Olin ulkona ison teemukin kanssa kuulostelemassa ja katselemassa, kun yhtäkkiä pellon suunnalta kuului laulujoutsenten keväthuutoja. Melkein nielaisin teeni väärään kurkkuun, kun niin hämmästyin. Huudot toistuivat ja ääni kuului juuri siltä suunnalta, missä joutsenet joskus viettävät aikaa pellon pienen kosteikon kohdalta. Olisivatko ne tulleet jo? Uskomatonta.
Niin se olikin. Närhi siellä lauloi kosiolauluja puolisolleen. Sellaista se rakkaus teettää. Upeaa oli matkinta. Närhi sai toistettua joutsenten huudon ihmeellisen kovaäänisestikin. Sittemmin närhien erikoisäänet ovat jatkuneet. Olen todistanut upeaa sinisorsan ja hevosen matkintaa. Naurussa on pitelemistä.
Tänä talvena vihervarpuset ja urpiaiset ovat loistaneet poissaolollaan. Minnekähän ne ovat kadonneet?
Aiemmassa postauksessa
kerroin kuinka orava vei toisen villasukkani. Nyt toinenkin on kadonnut. Se
siirtyi ensin terassin penkiltä läheiseen katajaan ja oli siinä jumissa
muutaman päivän, nyt se on viety parempiin hoteisiin.
Talven erikoisin havainto taitaa olla ruokintapaikalle ilmestynyt risteymä. Ihmettelin ensin olisiko kyseessä leukistinen keltasirkku. Koska en ollut varma, lähetin valokuvan kaverille. Hän tunnisti sen keltasirkun ja mäntysirkun risteymäksi.
Pieni pieni lumikkokin on viihtynyt täällä. En ole ennen niin pientä yksilöä nähnyt. On vain vähän sormea suurempi ja kaikki kauniit piirteensä miniatyyrikoossa.
**
Podcasteja, webinaareja, videoita ja ties mitä on vaikka millä mitalla. Millä ajalla ihmiset ehtivät niitä kuunnella? En halua monisuorittaa asioita vaan olla korvat höröllä ympäristöni suhteen ja tehdä asioita keskittyneesti yksi kerrallaan. Vinkkaan silti tällaisesta Greenpeacen Luonnon tietotoimisto -podcastista. Siinä käsitellään metsä- ja ilmastoasioita, luontopolitiikkaa ja vaaleja mukavan yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Asioiden esittäminen yksinkertaisesti ei ole helppo taito, mutta tässä on onnistuttu.
Vinkataan tällaisestakin: Suomen eläinoikeusjuristit ry on laatinut luonnosehdotuksen eläinten perusoikeuksista. Perustuslakia on muutettava takaamaan kaikille olennoille oikeus elämään ja vapauteen. Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11869
Kannattaa selata säännöllisin väliajoin Kansalaisaloite-sivustoa. Siellä on usein monia mielenkiintoisia aloitteita vireillä – jos välillä melko erikoisiakin.
**
Sain itseäni liikuttavan palautteen, kiitos siitä R! Jaan sen teillekin keväthavaintovinkiksi:
”Tänään luin Linnunlaulua ja varoitushuutoja - kirjaa. Siinä yksiä lempikohtiani ovat juuri keväiden kuvailut. Itselleni tärkeitä kevään merkkipaaluja on aina ollut ensimmäisen sepelkyyhkyn huhuilu, punakylkirastaan luritus, sini- ja valkovuokkojen kukinta. Jotta muistaisin ja hoksaisin havainnoida itselleni vähemmin tuttuja asioita, päätin tänä keväänä tehdä itselleni taskuun pienen listan havainnoitavista asioista kirjasi innoittamana. Kirjoitin listaan mm: lumijäljet, jänisten pissojen väri, naakkojen käyttäytyminen, sinitiaisen soidinlento, ensimmäinen harmaalokki, laulujoutsen, töyhtöhyyppä, kiuru, peippo, jäiden lähtö, jään äänet, vaahteran mahlan ropsahdukset, kurjet, kimalaiset, kaulushaikaran ääni, taivaanvuohen ääni, vesilintupoikueet. Ja varmaan listaa vielä täydennän edelleen, kun luen taas eteenpäin. Ja se oli hieno havainto, että lierot vaeltavat juuri silloin, kun rastaat kiivaimmin ruokkivat poikasiaan. Lieroista puheen ollen, tulevana kesänä haluan nähdä, kuinka liero vetää kariketta maan alle. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt pysähtyä seuraamaan.”
Vielä
ehtii tehdä Kevätveikkauksiakin. Hyviä
kevätpäiviä ja hienoja luontohavaintoja!