40 vuotta rannalla

Niitin rannalla pitkäksi venähtänyttä kasvillisuutta. Silmäkulmassani vilahti pikkuisen jotain punaista. Pysähdyin ja kumarruin tutkimaan. Sammalkerroksen alta pilkotti kolikon kokoinen punainen alue. Otin siitä kiinni ja nyin ja vedin. Sammaleen ja puiden juurien alta paljastui tämä Coca-Cola-tölkki. 

Sanonpahan vaan, että kauan se on siellä maannut eikä ollut tämän kummoisemmaksi muuttunut! Tölkin täytyy olla ainakin 40 vuotta vanha. Tölkissä lukee ”Valmistaja: Hollanti”. 

 

Tuntuu hurjalta ajatella tölkin ja juoman monia eri valmistus- ja kuljetusvaiheita ja siihen käytettyjä luonnonvaroja. Tölkki juomineen on rahdattu Suomeen ja monien vaiheiden jälkeen se on päätynyt mitä ilmeisimmin kauppa-autoon, josta se on kiikutettu tänne. Sitten hurjat puolitoista desiä(!) ja on kaadettu kitusiin ja tölkki on hylätty rannalle. Se oli silloinen ajan tapa, lasit, metallit ja muut maatumattomat jätteet piilotettiin rakennusten alle tai heitettiin nuotioon. Kierrätystä ei ollut. Nyt vuosikymmenien jälkeen laitan tölkin metallinkeräykseen ja pohdin mihin ihmisen pohjaton nautinnonhalu meidät johdattaa. 

 

Tiesitkö, että alumiinitölkin hajoaminen luonnossa kestää noin 200-500 vuotta?

Muovipullon hajoaminen voi kestää 450-1 000 vuotta.  

Lasipullon sanotaan olevan käytännössä ikuinen, sen maatuminen voi viedä miljoona vuotta.

Ihminen ei ole elänyt niin kauaa vielä modernien jätteidensä kanssa, että aikamääreet tiedettäisiin varmaksi, nuo ovat vain arvioita.