Ohessa mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin eilen Nokian Uutisissa ja Aamulehdessä.
 |
| Kuva Unsplash Zdeněk Macháček |
Nokian Uutisissa (30.7.)ja Aamulehdessä (1.8.) ollut uutinen ”Kaksi kissaa kuollut ilveksen tappamana Tottijärvellä” oli todellinen mätäkuun juttu. Kissat kulkevat luonnossa tappamassa lintuja parhaimpaan poikasaikaan ja jutussa nostetaan kissojen kohtalo pääaiheeksi. Jutussa olisi pitänyt kertoa kissanomistajan vastuusta sekä käyttää lähdekritiikkiä ja punnita mitä tarkoitusta varten juttu oli tehty.
Suomessa on arviolta 800 000–1 300 000 kissaa. Kissat tuottavat mielihyvää omistajilleen ja on ymmärrettävää, että niiden kuolema aiheuttaa surua. Kissaa voi pitää vapaana taajaman ulkopuolella, mutta lain mukaan kissanomistajalla on lemmikistään huolenpitovelvollisuus, eli kissaa ei saa pitää vapaana ilman valvontaa.
Kissat eivät kuulu Suomen luontoon, vaan ne luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, jotka tappavat Suomessa miljoonia lintuja vuosittain. Tämä vaikuttaa voimakkaasti luonnon monimuotoisuuteen. Ilves sen sijaan on osa Suomen luontoa ja sillä on positiivisia vaikutuksia ekosysteemiin. Ilvekset pitävät kurissa ylisuurta kauriskantaa, joka levittää punkkeja ja borrelioosia. Ilvesalueilla esiintyy myös merkittävästi vähemmän supikoiria, minkä vuoksi maassa pesivien lintujen kannat voivat paremmin.
Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakosken kommentti ilvesten ”järjettömästä määrästä” on subjektiivinen ja liioiteltu. Kukaan ei tiedä todellista ilvesten lukumäärää, sillä yksittäisten ilvesten liikkumisalueet kattavat usein monen kunnan alueen. Pikemminkin riistakameroita on järjetön määrä, minkä vuoksi ilveshavaintoja tehdään useammin kuin ennen. Se ei kerro kantojen kasvusta. Alakoski ei perustele, miksi ekosysteemille hyödyllisen ilveksen kantaa pitäisi pienentää. Ilvekset eivät ole ihmisille riski tai turvallisuusuhka.
Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä ei ole Suomessa liikaa. Viime syksynä, kun Riistakeskus myönsi luvan tappaa 300 ilvestä, suomalaiset äänestivät ilveksen puolesta kukkaroillaan ja lahjoittivat Suomen luonnonsuojeluliiton keräykseen historialliset 52 000 euroa. Tämän ansiosta luonnonsuojelupiirit ja yhdistykset pystyivät valittamaan ilvesten pyyntiluvista ja toukokuussa hallinto-oikeus kumosi kaikki Pirkanmaalle myönnetyt luvat. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin. Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin.
Kansalaiset ja yhdistykset joutuvat valvomaan, että poliitikot ja viranhaltijat noudattavat lakia. Ilvesten kannanarviot perustuvat tällä hetkellä metsästäjien laskentoihin, joita mikään puolueeton taho ei valvo. Jälkihavainnointi ei täytä luotettavuuden edellyttämiä puolueettomuuden vaatimuksia. On kuin kettu olisi laitettu vahtimaan kanalaa.
Metsästyksellä on ollut pitkään niin iso rooli maaseudun kulttuurissa, että sitä kritisoivia mielipiteitä kuullaan harvoin, vaikka aihetta olisi. Riistakeskuksen toiminta tulee siirtää Ympäristöministeriön alaisuuteen ja metsästäjien etujärjestöistä riippumattomille lupaviranomaisille. Tarvitsemme keskustelua metsästyksen eettisyydestä ja kestävyydestä. Onneksi mielipideilmasto on muuttumassa luonnonsuojelua suosivampaan suuntaan ja tätä kulttuurista muutosta on hyvä tukea ja viedä eteenpäin.