Mielipidekirjoitus: Ilvekset eivät ole ihmiselle turvallisuusuhka

Nokian Uutisissa ja Aamulehdessä nostettiin ilvesaihe jälleen tapetille. Ihan samoja asioita hokevat jutusta toiseen ja haastattelevat jopa samaa metsästäjää, joka yrittää saada ilvesten tappamiselle kannatusta. Ihmetyttää, että toimittajat lähtevät mukaan marginaalisen ryhmän puheisiin eivätkä osaa arvioida tietolähteen käyttökelpoisuutta ja puheiden motiivia. Media syyllistyy tuonkaltaisilla jutuilla ihmisten petopelkojen lisäämiseen.

No, laadin vastineen, jossa minäkin toistan samaa kuin aiemmissa ilvesteksteissäni. Jospa edes  toimittajille menisi jakeluun, että haastattelisivat eläinasioissa muita kuin metsästäjiä ja että maailmankatsomusta sopisi laajentaa.

Aamulehti ja Nokian Uutiset kumpikin julkaisivat kirjoitukseni. Linkeistä pääsee lukemaan kommentteja.  

Kuva NickyPe Pixabay

Ilvekset tunkevat pihoihin Nokialla -jutussa (NU 3.10. ja AL 28.9) esitettiin, että kannan kasvun taustalla olisi se, että ilveskantoja ei ole pienennetty pariin vuoteen. Jostain syystä tämänkaltaisissa jutuissa haastatellaan usein metsästäjiä, jotka haluavat tappaa eläimiä. Innokkaimpien metsästäjien mielipide edustaa pientä vähemmistöä, joka yrittää hakea ajatuksilleen kannatusta. Jutuissa jätetään kertomatta ilveksen tärkeistä ja positiivisista vaikutuksista ekosysteemiin ja että moni meistä soisi ilvesten saavan elää ja näkevänsä ilveksen. 

Ilveshavaintojen runsastuminen johtuu osaltaan siitä, että erilaiset valvonta- ja riistakamerat ovat yleistyneet, joissa kuvataan samoja eläimiä eri paikoissa. Metsien aukkohakkuut ja aukoille rakentaminen kaventavat metsälajien elinpiirejä. Jutun otsikko olisi voinut yhtä hyvin olla: Asutus tunkeutuu eläinten elinpiireille.

Jutussa kerrottiin ilvekselle karjutun ja huudetun. Miksi sitä ei voi kunnioittaa ja ihailla? Ilvekset eivät ole ihmisille riski tai turvallisuusuhka. Ennemmin ihmisiä on pelättävä kuin ilveksiä, jos jotain on pelättävä. Nettisivuilla ollut video, jossa ilves on talon etupihalla, oli kuvattu autosta, josta eläimet eivät hahmota ihmistä. Siitä huolimatta ilves pakenee heti.

Asukkaiden on hyvä tottua siihen, että ilveshavaintoja tullee enemmän, sillä Nokian kaupunki aikoo jatkaa erilaisia projektejaan, joissa elinympäristöjä hävitetään hälyttävää vauhtia. Eläimille jää aina vain vähemmän luonnollista elintilaa. Kolmenkulmalta Harjuniittyyn saakka on tuhottu laajoja alueita. Harjuniityn aukea laajenee tulevaisuudessakin lisärakentamisella, kun seuraavaksi kaavoitetaan Korvola. Siuron takametsiin saakka ollaan menossa strategisen yleiskaavan mukaan. Sitten ihmetellään, kun eläimet tulevat takapihoille. Minne muualle ne voivat kohta mennä, kun erämaita ei enää ole?  

Muistilista lokakuulle

Kokeilin käyttää Canva-ohjelmaa. Mahtaako kuva aueta tarpeeksi suurena? Isommaksi en sitä saanut.

Mukavat kesäseuralaiset

Toukokuussa seurasin pesäpaikkaa etsiskelevää ampiaiskuningatarta. Se tutki kasvihuonetta pari päivää. Ampiaiset viihtyvät yllättävän kuumissa paikoissa kuten talojen ullakoilla. Olen aiemmissa jutuissani kertonut, että ampiaiset ja niiden pesät eivät minua pelota tai haittaa. Ampiaiset saavat kaikin mokomin rakentaa. Tärkeää on vaan tietää, minne pesä perustetaan jotta rauhallinen rinnakkaiselo voi sujua.

Kuningattaren valitsema pesäpaikka selvisi yllättäen. Olin kasvihuoneessa kastelemassa taimia ja otin kastelukannun käteeni, kun kuningatar lensi sieltä. Kevään ensimmäiset ampiaiset ovat aina kuningattaria. Onneksi se sattui olemaan kannussa juuri sillä hetkellä, muuten en olisi pesän rakentamista huomannut. Katselin kannuun enkä nähnyt pesää, mutta kun ampiainen sieltä tuli, niin pesänhän siellä oli todennäköisesti oltava. Käänsin kannua varovasti nähdäkseni kunnolla sen uumeniin. Siellä se oli kahvan mutkassa jo golf-pallon kokoisena! Kieli keskellä suuta asensin kannun takaisin naulaan, että pesä tulisi samaan asentoon kuin mistä sen otin. Siirsin vesitynnyrin pois pesän alta, jotta pystyisin ottamaan kasteluvettä yhdyskunnan kasvaessa.

Muistatteko kuinka orava teki viime vuonna pesänsä kasvihuoneen kastelukannuun? Paikka on ihan sama, kastelukannu vaan on eri! 😃

Kastelukannun ottaminen naulasta on niin refleksinomainen liike, että olin vähän väliä ottamassa kannua käyttöön. Aina viime hetkillä muistin… ai niin! Siksi laitoin kannuun ”suojele, säästä” -nauhaa itselleni muistutukseksi.

Nämä kuvat on otettu 30.6.

On ollut mukava puuhastella kasvihuoneessa seuraten ampiaisten touhuja. Kastelukannu toimi kaikukoppana ja se vahvisti ampiaisten pesältä lähtö- ja tuloäänet. Kasvihuoneessa on kaksi ovea. Jos pidin ovet kylmyyden vuoksi kiinni, ampiaiset lensivät seinälle ja kiipesivät ulos seinänkolosta, kuten kuningatarkin teki keväällä pesäpaikan valitessaan. Jos ainoastaan pesän viereinen ovi oli kiinni, ampiaiset lensivät toisen oven kautta ulos. Päättelin siitä, että lentäminen on ampiaisille mieluisampaa ja järkevämpää energiankäyttöä kuin kävely tai kiipeäminen. Päädyin pitämään pesän viereistäkin ovea raollaan, vaikka viileni. Itselleni tuli siitä hyvä mieli ja kuvittelen ampiaisillekin tulleen.  

 

30.heinäkuuta

Pesästä tuli lopulta aika iso. Mielestäni tämä oli hyvä kesä ampiaisille. Ampiaiset tekivät pesän myös muun muassa eteisen ulkovuoraukseen, talon vieressä olevaan linnunpönttöön, puuliiteriin ja kaksikin pesää ulkona olevaan puukasaan.   

3. elokuuta

Yhdyskunnat kaikista pesistä hajaantuivat samana päivänä lauantaina 10.8., kun satoi 30 millimetriä vettä ja ilma viileni hetkeksi. Kasvihuoneen pesän kuningatar aloitti pesän rakentamisen noin 15.5. ja siitä kuluu aikaa useampi viikko ennen kuin yhdyskunta on syntynyt ja aktiivinen. Pesän elinkaari on siis kovin lyhyt, ei edes kolmea kuukautta. 

Jätin pesän kastelukannuun, koska on tiaisten suosikkihommaa tutkia kaikki. Purkutyöt on jo aloitettu.

  

 

 

40 vuotta rannalla

Niitin rannalla pitkäksi venähtänyttä kasvillisuutta. Silmäkulmassani vilahti pikkuisen jotain punaista. Pysähdyin ja kumarruin tutkimaan. Sammalkerroksen alta pilkotti kolikon kokoinen punainen alue. Otin siitä kiinni ja nyin ja vedin. Sammaleen ja puiden juurien alta paljastui tämä Coca-Cola-tölkki. 

Sanonpahan vaan, että kauan se on siellä maannut eikä ollut tämän kummoisemmaksi muuttunut! Tölkin täytyy olla ainakin 40 vuotta vanha. Tölkissä lukee ”Valmistaja: Hollanti”. 

 

Tuntuu hurjalta ajatella tölkin ja juoman monia eri valmistus- ja kuljetusvaiheita ja siihen käytettyjä luonnonvaroja. Tölkki juomineen on rahdattu Suomeen ja monien vaiheiden jälkeen se on päätynyt mitä ilmeisimmin kauppa-autoon, josta se on kiikutettu tänne. Sitten hurjat puolitoista desiä(!) ja on kaadettu kitusiin ja tölkki on hylätty rannalle. Se oli silloinen ajan tapa, lasit, metallit ja muut maatumattomat jätteet piilotettiin rakennusten alle tai heitettiin nuotioon. Kierrätystä ei ollut. Nyt vuosikymmenien jälkeen laitan tölkin metallinkeräykseen ja pohdin mihin ihmisen pohjaton nautinnonhalu meidät johdattaa. 

 

Tiesitkö, että alumiinitölkin hajoaminen luonnossa kestää noin 200-500 vuotta?

Muovipullon hajoaminen voi kestää 450-1 000 vuotta.  

Lasipullon sanotaan olevan käytännössä ikuinen, sen maatuminen voi viedä miljoona vuotta.

Ihminen ei ole elänyt niin kauaa vielä modernien jätteidensä kanssa, että aikamääreet tiedettäisiin varmaksi, nuo ovat vain arvioita. 

 

 

Painetta päättäjille: palauttakaa kriteerit valmisteluun!

Katso mitä Greenpeace tiedottaa (alla). Kirjoitin eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenille. Kirjoita sinäkin!

**

Hallitus ei kuuntele tiedettä esittäessään kriteerejä luonnonmetsille – mitä voit vielä tehdä

Suomi – siis me suomalaiset – olemme sitoutuneet suojelemaan EU:n biodiversiteettistrategian mukaiset luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Jäsenmaat saavat kuitenkin itse päättää komission antamia ohjeita noudattaen, millaisia nämä suojeltavat metsät kussakin maassa ovat. Luonnollisesti kriteerien pitää perustua tieteeseen. Suomen hallitusta ei kuitenkaan tiede näytä kiinnostavan.

Hallitus sai käsiteltäväkseen sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön esityksen. Lopullisiksi vanhojen metsien kriteereiksi on tulossa maa- ja metsätalousministeriön ehdotus, joka nostaisi metsien suojelukynnystä huomattavasti nykyisestä. Siinä puuston ikärajat ja lahopuun määrät on asetettu niin korkeiksi, että suuri osa Suomen vanhoista metsistä, jotka eivät vielä ole suojelun piirissä, jää edelleen suojelun ulkopuolelle. Etelä-Suomessa käytännössä kaikki jo kartoitetut luonnonmetsät ovat jäämässä hakkuu-uhan alle.

Tutkijoiden tuomio lausuntokierroksella oli selvä:

“Ehdotetut kriteerit eivät ole linjassa sen tieteellisen tiedon kanssa, joka liittyy luonnontilaisten ja vanhojen metsien rakenteeseen.” (apulaisprofessori Tuomas Aakala, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto)

“Syke katsoo, että valtioneuvoston esittämille vanhan metsän kriteerien raja-arvoille ei ole ekologiseen tutkimustietoon pohjaavia perusteita.” (Suomen ympäristökeskus Syke)

“[...] metsien suojelu Valtioneuvoston esittämillä kriteereillä ei täytä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitetta suojella kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät eikä tule pysäyttämään tai edes merkittävästi hidastamaan luonnon köyhtymistä Suomen metsissä.” (soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen, Jyväskylän yliopisto)

Samaa viestiä toistivat muut lausunnon antaneet tutkijat. Myös Koneen Säätiön vetoomuksen vanhojen metsien kriteerien avoimesta ja tiedeperustaisesta määrittelystä on allekirjoittanut 411 tutkijaa. Oulun yliopisto puolestaan suosittaa, että vanhan metsän kriteerit palautetaan uuteen valmisteluun.

Nyt on aika kertoa hallitukselle vielä kerran: palauttakaa kriteerit valmisteluun!

Esimerkiksi hallituspuolueiden kansanedustajat voivat vielä käyttää valtaansa ja vedota hallitukseen, jotta se palauttaisi kriteerit uuteen avoimeen ja tieteeseen perustuvaan valmisteluun. Varsinkin eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenet voivat vielä vedota pääministeri Orpoon. Tässä hallituspuolueiden edustajat ympäristövaliokunnassa – voit lähettää heille henkilökohtaista sähköpostia osoitteella etunimi.sukunimi@eduskunta.fi

Pauli Aalto-Setälä    
Noora Fagerström    
Petri Huru        
Mikko Ollikainen    
Jorma Piisinen    
Mikko Polvinen
Tere Sammallahti
Sara Seppänen    
Saara-Sofia Sirén

Voit muotoilla viestisi esimerkiksi näin: 

Arvoisa ympäristövaliokunnan jäsen, 
Hallituksen esityksessä luonnonmetsien kriteereiksi ei ole kuunneltu tiedettä. Ne on lähetettävä takaisin valmisteluun.