Kirje nuoremmalle itselleni: hiljaisuus on kannanotto

Suomen PEN julkaisee vuoden 2026 aikana 52 kirjoittajan tekstin sananvapaudesta osana Vuosi sananvapautta -hanketta. PEN on kirjailijoiden kansainvälinen sananvapausjärjestö. Osallistuin kirjoituskutsuun ja tekstini valittiin mukaan kokoelmaan.

Sananvapauden merkitys on avautunut minulle näinä vuosina oravanpyörän ulkopuolella. Toisenlaisia näkemyksiä kummeksutaan ja väheksytään. Ihmiset arastelevat mielipiteensä ilmaisua. Aivan suotta. Pelko ei saisi olla este toiminnalle. Kun tarttuu toimeen ja huomaa siitä olevan hyötyä, pääsee peloistaan.

Esimerkiksi hoitajat eivät itse juuri puhu, mutta ovat helpottuneita, kun joku muu puhuu. Siksi jokaisen ääni on merkityksellinen, rohkeasti äänessä olevat ihmiset kantavat ja purkavat muiden hiljaista kuormaa.

Luonnolla taas ei ole kieltä, jolla puhua ihmisille, joten on tärkeää, että on ihmisiä, jotka puhuvat sen puolesta.

Lue teksti täältä.

Yhä samalla polulla

Olin 15 vuotta sitten Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa kertomassa elämänmuutoksestani. Elävä arkisto teki siitä jutun, vanha juttu täällä.

Nyt Yle palasi kysymään mitä minulle kuuluu. Uusi juttu täällä.

Mielipidekirjoitus: Ilvekset väistävät ihmistä, kun ihminen tekee itsensä näkyväksi

Mielipidekirjoitukseni tämän päivän Aamulehdessä.

Aamulehti kertoi 17.2. ilvespoikuehavainnoista perheen kodin pihalla. Hienoa, että Sonja Sulankivi suhtautuu ilveksiin uteliaasti ja arvostavasti ja haluaa elää rinnakkain luonnon kanssa.

Artikkeli herättää kuitenkin muutaman kysymyksen, joihin on hyvä vastata, jotta lukijat saisivat täydemmän kuvan ilveksistä. On luonnollista, että ilvesten käyttäytyminen herättää epävarmuutta, kun kohtaamiset ovat uusia. Ilvesten kanssa eläminen tarkoittaa myös pientä asennemuutosta: emme voi odottaa niiden käyttäytyvän ihmisen ehdoilla. Kun hyväksymme tämän, rinnakkaiselo on paljon helpompaa.

Ilvesten näkyminen valvontakamerassa kertoo lähinnä siitä, että alue on tarpeeksi rauhallinen niiden liikkumiseen. Totta kai ilves voi kävellä rauhassa hiljaisen pihan poikki. Jutussa kerrottu imettäminen on hiljaista istumista paikallaan. Siitä ei tule ääniä tai liikkeitä, jotka paljastaisivat ihmisten läsnäolon. Yskäisy tai seisomaan nousu olisi riittänyt, silloin ilves olisi ymmärtänyt, että paikalla on ihminen ja kadonnut hetkessä.

Ilvekset eivät aiheuta häiriötä pelkällä olemassaolollaan, ne vain elävät luonnollista elämäänsä. Eläimillä on oikeus liikkua vapaasti. Vaikka ilvekset ovat vilkkaimmillaan iltahämärässä, myös päiväliikkuminen on niille luonteenomaista.

Artikkelissa ihmetellään, olisiko ilves tullut sisään avoimesta ovesta. Todennäköinen selitys ilveksen lähestymiselle on paljon yksinkertaisempi: ikkunat heijastavat metsää. Ilves ei nähnyt sisälle eikä tiennyt ihmisten olevan läsnä. Oven avaus olisi riittänyt karkottamaan sen välittömästi.

Ilvekset eivät osaa pelätä autoja tai paikallaan jököttävää, puhelinta kädessään pitävää ihmistä. Auton sisällä istuvat ihmiset eivät näytä eläimille uhkalta, vaikka ääni kuuluukin avoimen ikkunan kautta. Ihmishahmo ei erotu autosta tunnistettavasti, se on vain osa metallista kokonaisuutta. Jos henkilö olisi noussut autosta ulos, heilutellut käsiään ja ottanut muutaman askelen eläinten suuntaan, ne olisivat varmasti lähteneet välittömästi. Ilvekset väistävät ihmistä, kun ihminen tekee itsensä näkyväksi.

Jos talon asukkaat eivät halua ilveksiä lähelleen, heidän on johdonmukaisesti mentävä ulos ja ajettava ilvekset pois. On karjaistava, näytettävä isolta, heiluteltava käsiä ja juostava vähän matkaa perään. Eläimet oppivat pian väistämään talon lähiympäristöä. 

Kun asukkaat haluavat elää sovussa ilvesten kanssa, heidän kannattaa jatkaa kuten tähänkin asti. Aito rinnakkaiselo tarkoittaa, että ihminen mukauttaa omaa käytöstään. Ilveksiä on hienoa seurata juuri sellaisina kuin ne ovat: omilla ehdoillaan elävinä villeinä eläiminä.

Medialta toivoisi, että ilveksistä ja muista kookkaista nisäkkäistä kertoessa haastateltaisiin ensisijaisesti riippumattomia luontoasiantuntijoita metsästäjien sijaan. Näin lukijat saisivat tieteellisesti perusteltua tietoa eläinten merkityksestä luonnossa ja ravintokierrossa. Artikkelin lopetus metsästäjän kommenttiin ilvesten määrän kasvamisesta luo tarpeettoman uhkakuvan. Tämä on metsästäjille tyypillinen tapa korostaa ilvesten lukumääriä, kenties siksi, että näin koetetaan helpottaa metsästyskiintiöiden kasvattamista. Tutkijoilla sen sijaan on objektiivista tietoa luonnonvaraisten eläinten elintavoista ja ekologisesta merkityksestä.

Ilvesten ja ihmisten rinnakkaiselo on mahdollista, kun ymmärrämme eläinten – ja oman – käyttäytymisen ja toimimme sen mukaisesti.

 

**

Aamulehti muutti otsikon ja lyhensi juttua. Muokattu mielipidekirjoitus + siihen liittyvä keskustelu löytyy täältä.  

 

Ikiaikaiset vaistot, uudet ratkaisut

 

Orava ymmärsi ajastimen tarkoituksen paremmin.

Pyhä on poissa

Virallinen talvipäivänseisaus on tänään, mutta olemme olleet seisauksessa jo perjantaista asti. Päivän pituus Hämeenkyrössä on nyt 5 tuntia ja 18 minuuttia. Yö kestää 18 tuntia ja 42 minuuttia. Tämä pysyy täsmälleen samana aina keskiviikkoon 24.12. asti, jolloin valon määrä kasvaa minuutilla. Ihmeellistä, että olemme taas tässä vaiheessa ”talvea”. Kevät on täällä alta aikayksikön, vaikka talveakaan ei ole ollut vielä.

Järven ranta on jäätynyt kahdesti ja sulanutkin kahdesti. Jäät ovat katkoneet järviruokoja ja tuuli kuljettanut niitä kasalle, joten olen pukenut kahluuhousut ja monet pitkät kalsarit ja talikoinut ruokoja rantaan. Hyvä että olen voinut näin tehdä, ettei tarvitse keväällä aiheuttaa rannalla pesiville eläimille häiriöitä. Ruokoja on vielä pystyssä. Saa nähdä mihin suuntaan kevään tuulet ne sitten kuljettavat.

Talikoidessani kylmässä vedessä ja mudassa, maatuvaa kasvillisuutta haistellessa, muistelin, että tässä joutsenperhe vietti paljon aikaa, tuossa näin viime syksynä ritariperhosentoukan, tuolla oli ruskosuohaukan pesä ja palasin mielessäni moniin hienoihin näkyihin. Missähän ne kaikki rakkaat tällä hetkellä menevät?

**

Filosofisessa Niin & Näin -lehdessä pääkirjoittaja Kaisa Kortekallio käsittelee vastavuoroista suhdetta eläimiin ja mainitsee minut tutkija Christine Webbin ja luonnontieteilijä Len Howardin yhteydessä. Tuntui hyvältä! Webb ja Howard näkevät eläimet älykkäinä ja oppivina yksilöinä, eivät homogeenisena lajina. Kortekallio kirjoittaa, että vastavuoroisessa suhteessa "linnut eivät pelkää havainnoijaa. He voivat käyttäytyä rennosti." Tämä on juuri niin. Kun kunnioittaa ja luo tilaa eläimille, pääsee pois ihmiskeskeisistä ajattelumalleista. Meidän pitäisi muuttaa suhtautumistamme ja suhdettamme muihin lajeihin. Emme voi nähdä niitä vain esineinä, lukuina tai häiriötekijöinä. Eläimet ovat yksilöitä jotka ansaitsevat kaiken kunnioituksemme.

**

Tällä viikolla olen koostanut susilausuntoa maa- ja metsätalousministeriölle. Metsästäjäliitto on antanut suoria ohjeitaministeriölle ja hallitus totteli, oikein kiirehti asiassa. Suden ympärivuotinen rauhoitus on poissa ja susien metsästys siirrettiin kiintiömetsästykseksi, jossa ammutaan kokonaisia susilaumoja.

Hälyttävintä on, että kiintiömetsästysjärjestelmä poistaa valitusoikeuden metsästyspäätöksistä. Susia lahdataan mennen tullen eikä kansalaisilla ole mahdollisuutta valittaa virheellisistä päätöksistä. Toiminta ei ole läpinäkyvää eikä demokraattista. Sama lakishow jatkunee keväällä, koska myös karhun, ilveksen ja saukon metsästystä helpotettiin siirtämällä nekin yllättäen kiintiömetsästykseen, vaikka ne ovat yhä EU:n luontodirektiivissä tiukan suojelun piirissä.

Tällaisella tolalla on nyt demokratia Suomessa. Meillä on todella pelottava ja vastenmielinen hallitus. Metsästyslain muutokset vahvistettiin äänin 135–35. Miettikää hyvät ihmiset, ketä äänestätte vuoden päästä eduskuntavaaleissa! Osaa lausunnoista voi lukea täältä. Lausunnoilla pyyhitään takapuolta, koska sadan suden metsästys alkaa joka tapauksessa 1.1.2026. Absurdia.

Eläimet kärsivät niin paljon ihmisten ahneudesta ja tuhoamisvimmasta. Liian harvoilla on ymmärrystä, tietoa tai rakkautta luontoa kohtaan.

**

Kävin kirjastossa. Lähikirjastoni lopettaa hetkellisesti muuton ajaksi ja siirtyy kauemmas. Kirjastonhoitaja oli nostanut hyllyille kirjoja esille. Silmiini osui Suomen luonnon pyhät paikat. Kirja oli iso ja painava. Ajattelin, että en lainaa sitä, koska tiesin, ettei näillä main juuri pyhiä paikkoja löydy. Selasin vaan hakemistoa. Lähialueilta löytyi ainoastaan Hämeenkyröstä kaksi mainintaa: Timin mänty ja tapionpöytä Vesajärvellä. Kaksi puuta koko kunnassa. Naapurikunnissa ei ensinkään. Lukaisin tekstit läpi. Timin männystä olen kertonut täällä.

Tapionpöytä on latvaton metsäkuusi, jonka oksisto kasvaa litteänä vaakasuuntaan, mutta ei juuri lainkaan ylöspäin. Kirjassa kerrotaan, että metsän isännän Tapion uskottiin aterioivan tapionpöydän ääressä. Tapionpöydät olivat muinaissuomalaisille uhripaikka, jonne vietiin ruokauhreja. Kesällä 2016 kirjan tekijät Aimo Kejonen ja Tuomo Kesäläinen olivat käyneet kohteessa Vesajärvellä Muotian kylällä. Kaikki oli muuttunut. Vanha hevoshaka oli joutunut hakkuiden kohteeksi. Tapionpöydän luona oli enää rauhoituskyltti ja pari hakkuista jäänyttä runkoa lojui paikalla, jossa Suomen komeimmaksi mainittu tapionpöytä aikoinaan oli. Kirjassa sanotaan: ”Vanha pyhä oli poissa”. Vain kyltti kertoi sen joskus olleen olemassa. Laitoin kirjan takaisin kirjaston hyllylle ja ajattelin, että tapaus on aika hyvä kuvaus monien suomalaisten luontosuhteesta. Mikään ei ole enää pyhää, antaa kaiken mennä vaan.

Ihmiset unohtavat, että mitä teemme luonnolle, sen teemme itsellemme. Olemme yhtä tapettavien susien kanssa, olemme kaadettava metsä, olemme maa jota saastutamme. Olemme kaikki yhtä ja sidoksissa toisiimme. Meidän elämämme jatkuu kaikissa eri muodoissa. Edestämme tulemme löytämään.

**

Muutama sana vielä joulusta. Olen niiiin iloinen, että en vietä sitä: Black Fridaystä alkava ostaminen, lahjat, pakkaaminen, joululaulut ja koristeet kaikkialla. Ymmärrän että monille joulu on tärkeä hetki pysähtyä perheen parissa. Mutta sitä pysähtymistä ei tarvitsisi ostaa, sen kun hyppäisi kaiken suorittamisen ohi ja siirtyisi suoraan mielenrauhaan. Voisimme muistaa läheisiä ja vähäosaisia ympäri vuoden, kortteja lähettää milloin vain, pipareita paistaa kesälläkin. Aitoa pysähtymistä olisi se, ettemme suorita yhtään mitään.

Toivon sinulle aikaa miettiä mikä oikeasti tuo sinulle merkitystä. Ja rohkeutta toimia sen mukaan.