Viittaan sivistysjohtaja Kati Halosen kirjoitukseen ”vastauksia kouluaiheista” ja kyläkoulujen aiheuttamiin kustannuksiin ja niiden lopettamiseen liittyviin ”säästöihin”. Päättäjät saattavat toivoa, että ihmiset nielaisevat kritiikittä valtaapitävien päätökset, onhan budjettia kiristettävä ja säästöjä saatava. Halonen mainitsee, että jos molemmat, Haukijärven ja Kostulan, koulut olisivat vielä toiminnassa: ”Hämeenkyrössä olisi 4 perusopetusryhmää nykyistä enemmän eli perusopetuksen kustannuksiin tulisi lisättäväksi neljän opettajan henkilöstökulut. Tämä maksaisi kunnalle talousarvioon 2011 laskettujen henkilöstömenojen mukaan 300 000 euroa vuodessa. Lisäksi näiden koulujen tarvitsemien ruokapalveluiden henkilöstön palkkaukseen olisi varattava vuositasolla 92 000 euroa.”
Epäselväksi jäi, onko siis neljä opettajaa ja ruokapalvelun henkilöstöä irtisanottu? Vai ovatko työntekijät edelleen kunnan palkkalistoilla, jolloin säästöjä ei olekaan syntynyt? Joku voisi nähdä haaskaamisena, että koulu pidetään tyhjillään ja silti siellä joudutaan pitämään peruslämpöä. Tilat kannattaisi pitää käytössä. Mitä muuta toimintaa tiloissa voisi lisäksi olla? Voisivatko kyläkoulut toimia koulujen ohella kylien palvelupisteinä ja kylätaloina? Herää myös kysymys, tarvitseeko kunnan saada tuloa tai voittoa koulutilan vuokraamisesta? Kierrätetäänkö tässä vain rahaa, jos raha lähtee ja tulee samaan paikkaan? Halonen mainitsee säästöiksi myös sen, että esimerkiksi elintarvike- ja pesuainehankinnoissa isommalla kappalemäärällä (isommassa koulussa) on hintoja alentava vaikutus. Kuvittelisi itsestään selväksi, että Hämeenkyrön koulut olisivat tehneet tällaista yhteistyötä ja yhteishankintoja jo pitkän aikaa. Tällä tasollako säästöissä todella mennään?
Halonen esittää, että koulukeskusteluissa tulisi ottaa entistä enemmän huomioon tulevaisuus ja sen mukanaan tuomat asiat eikä keskittyä pelkästään nykyisyyteen. Olen täysin samaa mieltä. Päättäjien olisi vihdoin tarkasteltava kyläkouluja tulevaisuuden näkökulmista. Sen sijaan, että kouluja ajetaan alas, niitä pitäisi ryhtyä kaikin keinoin uudistamaan ja kehittämään. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin 18.11.10 Hämeenkyrön sanomien blogissani.
Kyläkoulut edustavat muun muassa turvallisuutta, paikallisuutta, oikeudenmukaisuutta, aikaa, rauhallista maalaisympäristöä, jatkuvuutta ja kulttuuriperintöä. Jos päättäjät olisivat pitkänäköisiä ja ajattelisivat päätöksiensä seurauksia useiden sukupolvien yli, he näkisivät, että juuri kyläkoulujen säilyttämisestä syntyisi säästöjä. Hämeenkyrön kunnan kruununjalokiven, vaalittava helmen, pitäisi olla Mahnalan ympäristökoulun, joka panostaa ympäristökasvatukseen.
Kyläkoulu on monille opettajille osa heidän elämäntyötään, siinä ei tuijoteta virka-aikaan. Oppilaat muun muassa kasvattavat ja keräävät luonnosta koululle ruokaa. Mahnala on valittu Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Raha on sivuroolissa kylän vahvassa osallistumisessa, talkootyössä, naapuriavussa ja perheiden keskinäisessä välittämisessä. Mikä hinta näissä sivistystoimen talousarvioissa annetaan kylän asukkaiden sitoutuneisuudelle? Miten kunnalla on varaa heittää hukkaan ihmisten luovuutta ja lahjakkuutta? Pitkänäköiset päätökset, jossa kunta ottaa selkeän muutoksen ympäristö- ja asukasystävällisen kunnan synnyttämiseksi, toisivat aivan uudenlaista hyvinvointia ja yhteishenkeä.
Hämeenkyrö tarvitsee uusia visioita. Tarvitsemme syitä miksi asumme juuri Hämeenkyrössä. Miksi täällä on hyvä asua? Miten tästä tulisi erinomainen kunta? Tarvitsemme tunnetta, että olemme onnellisia, jopa haltioissamme, paikasta jossa asumme. Että välitämme asuinalueemme ihmisistä, rakastamme työtämme ja omaa paikkaamme maailmassa. Ihmiset tarvitsevat pientä, paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Sitoutuminen kyläkoulujen kehittämiseen, alasajamisen sijaan, tarjoaisi muutoksille mahdollisen ilmapiirin, jossa halutaan ja voidaan tehdä muutoksia.
Kyläkoulujen lakkauttamispuheista seuraa, että ihmiset alkavat pelätä. Ihmiset kokevat suurta vääryyttä. Sen seuraukset yhteisölle ovat mittavia. Kokemus väärinkohtelusta tekee ihmisistä voimattomia ja passiivisia. Tulevaisuudessa epäkohtiin ei puututa enää niin hanakasti, vääryyteen ei havahduta eikä heikkoja puolusteta.
Meillä on mahdollisuus nähdä kyläkoulut, opettajat ja oppilaat voimavaroina ja mahdollisuuksina. Kyläkoulut voisivat toimia katalyyttinä ja vaikuttaa alueensa ja kyliensä kehitykseen. Mitä enemmän lapset ja nuoret arvostavat kuntaansa, sen varmemmin he tulevat takaisin aikuisina, käytyään jatko-opinnoissaan muualla. He haluavat antaa tulevaisuudessa panoksensa oman kuntansa kehittämiseen. Pienet tarinat ovat aina parhaimpia. Mitä isompia koululaitoksia, sen huonommin voidaan huomioida yksilöllisyys. Yksilöllisistä ajatuksista voi kuitenkin syntyä suuria asioita.
