On taas se aika vuodesta, että selailen postissa tulleita siemenluetteloita. Mitä kaikkea ihanaa kylväisin tulevana keväänä? Mitä siemeniä minulla on vielä jäljellä, mitä pakollisia siemeniä on joka vuosi saatava ja mitä uutta ja erilaista kokeilisin?
Muistelen onnistuneita ja epäonnistuneita taimien kasvatteluita ja pohdin mihin kaikkeen ensi kesänä riittäisi virtaa ja innostusta. Joka syksy sadonkorjuun ja maan kääntämisen tiimellyksessä vannon yksinkertaistamisen nimeen. Vieläkin yksinkertaisemmalla, yhä vähemmällä lajivalikoimalla pärjäisin. Niinpä, mutta kasvien kasvattamien on niin kivaa. Ainakin alkukaudesta. Ja siemenluettelot on tehty niin houkutteleviksi, että kesällä saa todeta menneensä naruun katsellessaan huonosti kasvavaa kasvia, josta on tullutkin päänvaiva.
Kasvattaisinko tänä vuonna purjoa? Se olisi hyvää. Siemenluettelon esittelyteksti kertoo, että se toimisi yskänlääkkeenä ja antoi keisari Nerolle hyvän puheäänen. Muistelen kymmenen vuoden takaisia ensimmäisiä purjon kasvatteluyrityksiäni, jotka eivät päättyneet hyvin. Purjon kasvatusaika alkaa jo maaliskuussa sisällä, kun sisäkasvatustilaa on muutenkin niukasti. Taimet kasvoivat liian pitkiksi ja honteloiksi.
Sain pidettyä taimet hengissä kesäkuuhun, jolloin siirsin ne pihalle, mutta ne eivät ymmärtäneet vahvistua ja tukevoitua, vaan makasivat velttoina maata pitkin. Niin mutta, selitän itselleni, se olikin silloin, kun olin vielä aloittelija. Nyt varmasti osaisin jo purjoa kasvattaa. Tosin minulla ei ole ollut vuosiin yskää, en pidä puheita ja nyt minulla on vielä vähemmän sisäkasvatustilaa kuin silloin. Lisäksi sain ystävältäni latva-artisokan siemeniä, joiden kasvatus pitäisi aloittaa jo helmikuussa, samaan aikaan chilien kanssa. On mietittävä tarkasti mitä mahtuu esikasvattamaan pikkuisessa torpassa.
Entä ostaisinko heliotroopin siemeniä? Haluan ehdottomasti lisää perhoskukkia puutarhaani. Näen jo sieluni silmin kuinka perhoset lentelisivät joukoittain ympärilläni, kun tuoksuttelisin heliotrooppia. Se tuoksuu niin hyvälle, että sitä kasvatetaan hajuvesiteollisuuden tarpeisiin. Ainoa vaan, että heliotrooppi on konstikas kasvatettava, kylmänarka eikä oikein tahdo menestyä täällä monivuotisena. On puntaroitava menevätkö perhoset mukavuudenhaluni yli? Taitavat mennä. Selitän itselleni, että minun ei tarvitse ottaa kasvia sisälle talvehtimaan, jos otan lähtöjäänkin sen asenteen, että kasvatan sitä vain yksivuotisena.
Mitä jos kasvattaisin fenkolia? En tiedä siitä mitään ennestään, mutta siemenluettelo kertoo fenkolin suojaavan pahuudelta ja piti roomalaiset sotilaat terveinä. Entä endiivi, juurisikuri, nukula, sirosudenporkkana tai tatsoikaali? Siemenluetteloita selatessa ja puutarhaa suunnitellessa menee useampi talvi-ilta kuin varkain.
Joka kevät sitä höynäyttää itseään ja uskoo, että jaksaa kasvattaa vaikka mitä. Kevättalvella siemenluetteloita selatessa kylvetään puutarhaunelmien siemenet.
Ja kuinka sopivasti: löysin siemenluettelosta sellaisen kasvin kuin Unelma (Asparagus setaceus).”Viljely ja hoito: kuten Hienohelmalla. Unelma vaatii kuitenkin hieman lämpimämpiä kasvuolosuhteita. Se ei siedä vetoa eikä liikaa kosteutta. Voidaan suositella huolelliselle hoitajalle.”
