Vietä autoton etäasiointipäivä

Tänään on vietetty autotonta päivää, jonka tarkoituksena on saada ihmiset miettimään autoiluaan.

Viime perjantaina vietettiin puolestaan Suomen ensimmäistä etätyöpäivää.

(nyt vasta!) Kampanjaan osallistui arviolta yli 10 300 ihmistä. Päivän ansiosta työmatkoja jäi kulkematta lähes 400 000 kilometriä. Kuitenkin vain 15 % työntekijöistä tekee etätyötä. Mitkä mahdollisuudet meitä vielä odottavatkaan!

Kaikkiin ammatteihin etätyötä ei tietenkään voi soveltaa – mutta etäasiointia voi. Pikaviestinten, videoneuvottelujen, sähköpostin ja verkkotunnistautumalla voi hoitaa monta asiaa olematta fyysisesti paikalla. Tietoliikennevälineet ovat kehittyneet, tapamme työskennellä ja ajatella laahaavat jäljessä. Usein lähdemme jonnekin paikan päälle vanhasta tottumuksesta kyseenalaistamatta onko se tarpeellista tai voisiko toimia toisin.

Kuinka monta asiaa meidän oikeasti täytyy hoitaa juuri tänään, tässä ja nyt? Mitkä ovat vain kivoja ja mieleen tulevia päähän pälkähdyksiä? Mitkä asiat voi hoitaa myöhemminkin ja samalla kertaa? Moni asia on turha ja sen voi vaikka unohtaa. Varsinkin maalla asuessa, jossa välimatkat ovat pitkiä, sen huomaa.

Kun haluat säästää aikaasi, energiaasi ja rahaasi, vietä etätyöpäivä. Jätä auto kotiin. Hoida asioita etäältä. Ne hidastavat oravanpyörän vauhtia. Säästät matkoihin kuluvaa aikaa ja rahaa, saat tehokkuutta, elämän hallintaa ja tyytyväisyyttä – ja samalla säästät ympäristöä.

Arkea on yllättävän helppo muuttaa sujuvammaksi, kun kiinnittää huomiota aiemmin kyseenalaistamattomiin työ- ja toimintatapoihin.

Kierrätän tähän aiheeseen liittyvän mielipidekirjoitukseni, joka oli Aamulehdessä 20.9.2011:

Ruuhkiin löytyy kyllä ratkaisuja

Kaupungin kannattaisi etsiä Rantaväylälle edullisia vaihtoehtoja, joita ovat muun muassa kimppa-autoiluhankkeet tai alueen suurten työnantajien liukuvan työajan -kokeilut.

Liikenteen järjestäminen voisi olla Tampereelle mahdollisuus.

Tampereen kaupunginvaltuusto tekee pian lopullisen päätöksen Rantaväylän tunnelin ja Ranta-Tampellan asemakaavoista. Tampereen kaupunki on sitoutunut edistämään ympäristönsuojelua ja järkevämpää energiankäyttöä. Vireillä oleva Rantaväylän tunnelihanke ei edusta sitä.

Kapean kannaksen pullonkaula ei aiheuta ruuhkia eikä tunneli poista niitä. Ajoneuvovirran mittaukset Saksan ja Japanin eri maanteillä ovat osoittaneet, että muutos vapaasti kulkevasta liikenteestä tukkoiseen liikenteeseen tapahtuu aina, kun autotiheys on vähintään 25 ajoneuvoa kilometrillä. Tunnelin päälle suunnitelluilla isojen asuinalueiden rakentamisella liikenteen ja ihmisten määrä alueella kasvaisi ja sisäisiin liikennevirtoihin tulisi paikallinen kasvupiikki, joka vain kasvattaisi alueen liikenneongelmia.

Halvemmat ja kestävämmät ruuhkan ratkaisukeinot on jätetty käyttämättä. Missä ovat esimerkiksi kimppa-autoiluhankkeet tai alueen suurten työnantajien liukuvan työajan -kokeilut? Rantaväylän ruuhkat ovat säännöllisesti tiettyyn kellon aikaan ja Paasikiventiellä ajetaan miltei tyhjillä autoilla, vaikka ajajien reitit ovat miltei yhteneväiset. Jo olemassa olevien Rantaväylän kaistojen ”tuottavuutta” voisi lisätä: otetaan aamulla toinen Rantatien idän ajokaistoista lännestä tulevien käyttöön, koska kaupungista pois johtavalla kaistalla on vähemmän liikennettä siihen aikaan. Iltapäivällä toimittaisiin toisin päin. Yhteen suuntaan olisi tällöin kolme kaistaa käytössä, joka mahdollistaisi ruuhkahuipputuntien liikennemäärien purkamisen.

Liikenneruuhkista päästäisiin kestävästi, kun vaikutettaisiin ongelmien syihin: liikenteen kysyntään, kulkumuodon valintaan, tehostamalla nykyistä liikenneverkostoa ja eheyttämällä kehyskuntien yhdyskuntarakenteita siten, että työpaikat ja palvelut sijaitsisivat lähempänä ihmisiä. Tämä olisi samalla varautumista tiukentuviin kansainvälisiin sitoumuksiin ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vähentäisi liikenneväylien aiheuttamia kustannuksia. Samalla lisättäisiin joukko- ja kevyen liikenteen markkinaosuutta, käytettäisiin ehtyviä luonnonvaroja säästeliäämmin ja aiheutettaisiin mahdollisimman vähän haittaa mm. ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön, maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon. Rantaväylän alueella on lukuisia kohteita, jotka vaativat lisämaaperäselvityksiä ja kunnostustarpeiden arviointia. Pilaantuneiden maa-aineiden käsittely ja maaperän arseeni lisäävät hankkeen terveys-, luonto- ja ympäristöriskejä.

Elämme maailmassa, joka on tulevaisuudessa yhä epävarmemmin ennustettavissa: ilmastonmuutos, globaalit talouskriisit, fossiilisten polttoaineiden kallistuminen ja ehtyminen, ihmisten ekologinen tietoisuuden kasvaminen, kulutustottumusten muutokset, yhteiskunnalliset rakennemuutokset, tulevaisuuden nuorten sukupolven päättäjien sitoutuminen kestävämpään ilmastopolitiikkaan, etätöiden lisääntyminen, väestön ikääntyminen, sähköisiin palveluihin siirtyminen ja ympäristönsuojeluun liittyvät asiat ovat murroksessa ja johtavat mitä todennäköisimmin siihen, että todellisuudessa liikennemäärät lähtevät laskuun.

Rohkeutta Tampereen kaupunginvaltuustolle, että he uskaltavat hakea yksinkertaisia ja kestäviä ratkaisuvaihtoehtoja ja perääntyä tunnelihankkeesta.

Usein kysytyt kysymykset osa 1

Minäkin haluaisin muuttaa maalle, mutta en halua ryhtyä erakoksi.

”Oravanpyörästä hyppäämiseksi” ei tarvitse muuttaa erakoksi keskelle erämaata. Ei tarvitse edes muuttaa maalle. Jos kuitenkin muuttaa maalle, ei silti tarvitse ryhtyä erakoksi. En tiedä mistä tämä käsitys tulee. Ehkä siitä, että maallemuuttajat ovat usein mietiskelevää, pohdiskelevaa ja yksinviihtyvää sakkia. Mitä sosiaalisempi ihminen, sen helpompaa oravanpyörästä hyppääminen on (talkooapu, vaihdantatalous, kylätoiminta, naapuriapu jne.).

Ihanaa, minäkin haluaisin pyrkiä tuohon, että olisin mahdollisimman omavarainen, mutta en osaa mitään tarvittavia taitoja.

Omavaraisuus-ajatukset saattavat lannistaa, kun miettii mitä kaikkea pitäisi oppia. Omavaraisuuden lisääminen vaatii paljon aikaa, sinnikkyyttä ja opettelua. En ole omavarainen. Siihen en pysty, enkä sitä yritäkään. Olen vain jossain asioissa omavarainen ja se riittää. Esimerkiksi suurin menoeräni on edelleen ruoka, vaikka kasvatan sitä paljon. Kymmenen vuotta sitten en tiennyt mitään ruoan alkuperästä, kasvattamisesta, materian kierrosta tai luonnon kiertokulusta. En osannut pitää kirvestä kädessä, en tunnistanut sieniä, en osannut säilöä jne. Mutta siinä se ihanuus piileekin. On niin paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista minkä voi oppia! Elämä on yhtäkkiä täynnä uusia mahdollisuuksia ja innostavia asioita. Kaikkea voi kokeilla ja sitten voi miettiä kuinka omavaraiseksi haluaa. Mikä tuntuu kiehtovalta, mitä jaksaa tehdä, mikä on järkevämpää hankkia toiselta.

On helposti takaisin oravanpyörässä, jos haluaa tehdä kaiken alusta saakka itse.

Joku haluaa elää ilman sähköä, kantaa vedet kaivosta ja kasvattaa pellavansa, josta valmistaa vaatteensa ja pitää kotieläimiä. Jos ajattelee vain omavaraisuuden äärilaitaa, voi hyvä startti tyrehtyä alkuunsa. Minulla on paljon moderneja mukavuuksia ja olen vain osittain omavarainen.

Miten talvella pärjää kylmyydessä? En minä ainakaan haluaisi elää niin kuin sata vuotta sitten, että sisälle on kannettava vesi, on lämmitettävä sauna, jos haluaa peseytyä ja käytävä ulkohuussissa.

Katso edellinen vastaus. Kyse ei ole köyhyydestä, kituuttamisesta, epämukavuudesta ja ankeasta elämäntavasta, vaan vapaudesta ja valinnoista. Mistä asioista olet valmis maksamaan ja mistä et? Kuinka paljon haluat tehdä kodin ulkopuolista työtä? Kuinka paljon haluat? Mistä olet valmis ”luopumaan” ollaksesi vapaampi? Yksinkertaiset, ekologiset valinnat ovat usein edullisimpia.

Uskon, että tämän tapaisten kysymysten taustalla on tiedostamattomia pelkoja. Säikäytämme itsemme. 

Haluaisimme hidastaa elämän tahtia, mutta pelotamme itseämme saavuttamasta onneamme luomalla virheellisiä mielikuvia. Pelkäämme puutetta ja niukkuutta, vaikka yksinkertaisempi elämä on rikasta ja yltäkylläistä. Meille on muodostunut tietynlaiset käsitykset siitä mitä on hyvinvointi – ja meiltä on karannut mopo käsistä. Perustarpeet ovat muuttuneet itsestään selviksi ja turhanpäiväiset asiat välttämättömyydeksi. Ihmisillä tuntuu olevan tapana tehdä kaikkensa (=luovat itselleen pelkoja ja mielikuvia), jotta he eivät saavuttaisi onneaan.

Miksi aina pitää muuttaa maalle, että pääsee oravanpyörästä? Minulla ei ainakaan ole mitään mahdollisuuksia maalle muuttoon.

Monet ajattelevat, että maalle muutto olisi ainoa tapa hypätä oravanpyörästä. Näin ei todellakaan ole. Oravanpyörästä hyppääminen on lähinnä elämän yksinkertaistamista. Se onnistuu kaupungissa yhtä hyvin.

Karsitaan turha aika-, energia- ja rahanhukka pois ja saadaan tilaa omille tavoitteille ja intohimoille. Liian usein lähdemme hakemaan ratkaisuja itsemme ulkopuolelta (=on muutettava maalle, oltava paljon rahaa tai taitoja, joita ei vielä ole). Meillä on usein jo tässä hetkessä paljon resursseja, emme vain tahdo nähdä niitä. 

Katsele nykyistä kotiasi. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa? Onko kotisi turhan suuri? Pärjäisitkö pienemmässäkin? Voisitko kääntää nurmikkosi nurin niskoin ja perustaa tilalle kasvimaan ja unelmapuutarhan? Voisitko pyöräillä töihin? Käydä harvemmin ostoksilla? Ratkaisut ovat monesti aivan nenämme alla, emme vain näe niitä.

Ai sä olet sellainen downshiftaaja, sehän on muotia nyt. Mitä tästäkin maailmanmenosta tulisi, jos kaikki ryhtyisivät lepäämään laakereillaan ja hyppäisivät oravanpyörästä? (tai)

Minä en ainakaan tietäisi mitä tekisin päivät pitkät, jos olisin työtön, miten pääsisin aamulla sängystä ylös?

Elämäntapani ei ole muotioikku, vaan tapa yksinkertaistaa ja elää kestävämmällä tavalla. Oravanpyörästä hyppääminen ei tarkoita laakereilla lepäämistä. Se ei myöskään tarkoita työttömyyttä, työttömyyskorvauksilla tai sosiaaliavustuksilla elämistä tai elämän lyömistä läskiksi. Minulle ”oravanpyörästä hyppääminen” tarkoittaa oravanpyörän vauhdin hidastamista niin, että minä hallitsen elämääni eivätkä ulkopuoliset tekijät. 

Synonyymeja voisivat olla vapaaehtoinen vaatimattomuus, yksinkertaistaminen, asioiden tekeminen itse ostamisen sijaan, kriittinen kuluttaminen, hidastaminen, leppoistaminen, kohtuullistaminen, omavaraisuuden lisääminen, parempi elämänhallinta, luonnonmukaisempi elämäntapa ja niin edelleen. 

Tällainen elämäntapa on leppoisampaa, luovaa ja vapaata, mutta se vaatii kuitenkin valtavasti itsekuria, selkärankaa, luonteenlujuutta ja uskoa itseen – ja paljon työtä. Työnteko tapahtuu kuitenkin omilla ehdoilla, omaan tahtiin ja omilla arvoilla, jolloin työ ei tunnu väkinäiseltä puurtamiselta, vaan mielekkäältä kokonaisvaltaiselta elämältä. Ei ole erikseen työaikoja, vapaapäiviä tai lomapäiviä, vaan töitä tehdään vähän väliä ja kokoajan mukavien ja rakkaiden asioiden parissa.