Noin! Sinne meni. Siementilaus meinaan. Pyörittelin Hyötykasviyhdistyksen siemenluetteloa pitkään ennen kuin tilasin. Siemenet vaikuttavat koko puutarhavuoteen. Siementen valikointi on suunnittelua ja unelmointia. Mihin tänä vuonna riittää intoa? Tai mihin luulisi riittävän. Tulevan kesän vaiheista kun on tässä vaiheessa vaikea tietää. Siemenlista on alkuun pitkä. Lopuksi koetan olla kylmäpäinen ja vetelen turhat yli.
Siementilaukseni ovat muuttuneet huomattavasti maltillisemmiksi siitä kun aloitin kasvattelun ensi kertaa. Silloisen omakotitaloni takapihalla oli autokuormallinen multaa. Olin lumoissani kaikesta mitä voisin kasvattaa. Ostin suurin piirtein kaikki siemenet mitä näin. En ollut ikinä kuullutkaan jostain kukasta tai käyttänyt tiettyä yrttiä, saati että olisin osannut sitä kasvattaa, mutta siemenet oli saatava. Muistan rautakaupan myyjän katselleen minua vähän kieroon, kun hän veteli viidettäkymmenettä siemenpussia kassan läpi. Loppulasku hirvitti, mutta ajattelin investoivani itseeni ja hyvinvointiini. Se investointi on kieltämättä kannattanut. Hyötykasvimaan pitäminen on lisännyt hyvinvointiani paljon. Puoletkaan ostamistani siemenistä ei itänyt, mutta elämäniloa iti sitäkin enemmän.
Ostin lajikkeita, jotka eivät edes kasva kunnolla Suomessa. En tiennyt mikä ero (ja kasvattamisen vaiva) oli yksi- tai kaksivuotisissa verrattuna monivuotisiin. Tärkeintä oli vain istuttaa ja ihmetellä. Kasvien kasvulla ja menestymisellä ei ollut niin väliä. Mullan valuttaminen sormien läpi oli terapeutista ja kaiken uuden ihmettely toi valoa ja toivoa. Olin niihin aikoihin hyvin ahdistunut, masentunut enkä nähnyt tietä pois elämän umpikujasta. Kaikki tuntui raskaalta tarpomiselta – paitsi puutarhan hoito. Kymmenen vuotta myöhemmin on aivan selvää, että puutarha herätti minut elämässä oikeasti tärkeille asioille.
Enää en osta ”mitä sattuu” siemeniä mistä tahansa. Haluan terveitä kasveja, jotka varmasti menestyvät Suomessa. Suosittelen Hyötykasviyhdistystä ja Maatiaista. Ne myyvät kulttuurihistoriallisia ja geeniperimältään monipuolisia kasvien siemeniä.
Olenko sitten laiskistunut vai viisastunut, kun nykyään kasvatan lähinnä tarpeellisia ruokakasveja ja kokeilen vuosittain enää yhtä tai kahta ei-niin- tarpeellista. Vähemmän on enemmän. Suosin monivuotisia kasveja ja sellaisia, jotka kylväytyvät ja leviävät itsekseen.
Siemeniä on kertynyt omasta takaa paljon, että nyt tilasin vain porkkanan, ruusukaalin, nauriin, fenkolin, kuminan ja jättisipulin siemeniä. Siihen ei-niin-välttämätöntä -kategoriaan kuuluu tänä vuonna jättisipuli. Kasvatin jättisipuleita alkuaikoinani huonolla menestyksellä. Niistä tuli noin sormenpaksuisia kitukasvuisia vitsejä. Nyt uskon (ei sittenkään, toivon!), että jättisipulin kasvatus onnistuisi. Ainahan sitä voi haaveilla, että kasvattaisin ennätyssipulin: yli 3,5 kiloa!
Siemenet kannattaa tilata nyt. Ei ole yhtään liian aikaista. Vaateliaat ja pitkän kasvatusajan vaativat kasvit kuten chilit ja jättisipuli istutetaan helmikuussa (seuraavan nousevan kuun aikaan eli 22.2 jälkeen). Maaliskuussa on tomaattien ja basilikan vuoro. Huhtikuussa ikkunalaudalla on jo ruuhkaa. Jos ei ole koskaan ennen kasvattanut mitään, suosittelen aloittamaan helpoilla ja satoisilla kasveilla kuten herneillä ja kesäkurpitsalla.
Olen vakuuttunut, että puutarhan perustaminen (vaikkapa keittöpuutarha ikkunalaudalle ruukkuihin) on eräitä elämän kannattavimpia asioita.
