Kirjoitus on julkaistu 21.2 Aamulehden Näkökulma-palstalla.
Vuosikymmenet ihmisiä on totutettu kohoavaan ostovoimaan ja paranevaan elintasoon. Asuntoilmoituksia ja rakennustyömaita katsellessa ei voi kuin pudistella päätään: 250 neliön lukaalit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Väljästi asumista pidetään ihanteena.
Eräässä asuntoilmoituksessa myytiin rintamamiestaloa Tampereen Takahuhdissa. Vielä 1990-luvun alussa vastaavasta talosta samalta alueelta pyydettiin 330 000 markkaa. Remonttia olisi pitänyt tehdä paljon. Nyt vastaavaa remontoitua taloa myytiin 364 000 euron hintaan. Hinta on samaa luokkaa, valuutta on vain vaihtunut.
Se on kaksi miljoonaa kaksisataakuusikymmentätuhatta markkaa.
Parikymmentä vuotta sitten tavallinen duunari ei kuvitellut ostavansa edes miljoonan markan asuntoa, saati kahden. Palkat eivät ole kasvaneet tuota vauhtia, silti tavalliset duunarit ostavat ja rakennuttavat näitä ”miljoonataloja”.
On vain ajan kysymys milloin asuntohintakupla poksahtaa.
Kupla puhkeaa
Onko euro tehnyt meistä valuutta- ja hintasokeita? Asuntoa ajatellaan yhä hyvänä sijoituksena. On se ehkä silloin, jos asunnon on ostanut 90-luvun alussa ja sen ymmärtäisi myydä, kun asuntojen hinnat ovat korkealla. Harvoin niin tapahtuu.
Harva asunto on oikeasti hyvä sijoitus, kun laskee ostohinnan päälle kokonaiskorot, remontit ja muut kulut.
Suomessa asuminen on hintavaa pitkän talven takia. Talojen eristäminen tekee rakentamisesta kallista, pitkä lämmityskausi lisää kuluja. Lämmitys, vesi, ja sähkö, jätehuolto, vakuutukset ja kiinteistövero ovat kallistuneet koko ajan. Kotitalouksilla on runsaasti velkaa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, ja käteen jäävistä tuloista yhä suurempi osa menee asumiskuluihin. Elinkustannuksien ennustetaan nousevan edelleen.
Tilastoin esitetään, kuinka hyvin Suomella on asiat muihin maihin verrattuna hurjasta valtionvelasta huolimatta. Unohdetaan, että äkkiä se bkt laskee, kun mennään taantumaan.
Isojen irtisanomisuutisten myötä työttömyysluvut nousevat. Vienti ei vedä, tuonti on halvempaa kuin kotimarkkinatuotanto. Kohta julkistetaan veronkorotusuutiset. Velallisten tilanne uhkaa kääntyä pahaksi. Talous sukeltaa mutta hinnat pysyvät samana tai nousevat. Keskuspankit ja poliitikot eivät tunnu voivan tilanteelle mitään. Asuntolainoihin liittyvät luottotappiot ovat edessä, korot nousevat ja asuntojen hinnat lähtevät laskuun.
Lyödään lisää löylyä kiukaalle: mitä tapahtuu öljyn hinnalle, jos Iranin uhkaus pistää Euroopalta öljyhanat kiinni toteutuu? Pian koko Suomi on ”äkillisen rakennemuutoksen aluetta”. Mitä jos jälleen seuraa kuuma kesä ja huono satokausi ja ruoan hinta nousee entisestään? Maailmanlopun maalaileminen on tänä päivänä helppoa.
Kohtuus sanavarastoon
Elämme poikkeuksellisia aikoja. ”Vanhat lait”, joiden perusteella olemme tottuneet maailmaa arvioimaan, eivät päde enää. Ennen miltei jokainen työssäkäyvä saattoi ostaa oman asunnon, nyt yhä harvemmalla olisi siihen oikeasti varaa.
Suomen oloissa iso talo ei ole koskaan järkevä sijoitus. Nyt jos koskaan kannattaa vakavasti harkita vuokralla asumista, pienempää asuntoa ja edullisemmalle alueelle muuttamista, sillä kaikki juhlat päättyvät aikanaan. Kulutusjuhlatkin.
Kannattaa tarkastella, mikä on oikeasti riittävää ja lisätä sanavarastoonsa sana ”kohtuus”. Pieni koti antaa liikkumavaraa. Tässä maailman taloustilanteessa pienen kodin edut ovat voittamattomat. Asui sitten lukaalissa tai kopperossa, viisas perustaa hyötykasvimaan ensi keväänä.
