Olen ihanan pienen pankin asiakas. Sieltä saa henkilökohtaista ja aina iloista palvelua. Minut tunnetaan ja pankkiasiat sujuvat hienosti. (Se on olennaista, sillä olen tosi kriittinen asiakas.)
Puhelin soi. Tuttu ja mukava pankkivirkailija soitti. Halusi varmistaa, että kaikki pankkiasiani ovat OK. ”Pääsisitkö käymään täällä niin voisimme käydä kaikki asiat ja paperit läpi?”
”Itse asiassa en. Bussit kulkevat tosi huonosti ja koetan välttää turhaa autolla ajamista, enkä tiedä milloin vietän seuraavan kerran asioidenhoitopäivää. Voisimmeko käydä nämä asiat läpi puhelimessa? Jos on jotain allekirjoitettavaa, niin pistätte ne sitten postiin ja minä taas lähetän ne allekirjoitettuina takaisin.”
”Se ei valitettavasti käy, kun pitää kaikki nämä asiat käydä läpi. Kuinkas paljon sinulle sitten tulee matkaa tänne pankkiin?”
”12 kilometriä. Siis 24 km yhteensä. ”
”Etkös sä nyt voisi nopsasti käydä täällä puolisosi kyydissä ohikulkumatkalla? Sähän tykkäät pitää elämäsi yksinkertaisena. Olisi yksinkertaisinta kun tulisit käymään täällä.”
Nauroin. ”Elämän yksinkertaistamista on se, että hoidamme asiat puhelimessa, säästämme polttoainetta, rahaa, aikaamme ja hyödynnämme nettiä ja postia. Jos se ei käy, niin sitten asia jää valitettavasti hoitamatta. Tunnistautuminenkaan ei liene ongelma, kun tiedät ihan varmasti kenen kanssa juttelet. ”, vitsailin.
Ja niin se onnistui. Kävimme läpi kaikki pankkiasiani, kysyin muutaman mieltäni vaivanneen asian (täydellinen ajoitus soiton suhteen!) ja virkailija esitteli minulle erilaisia palveluita ja tuotteita, joita en tällä kertaa tarvinnut.
Asiat olivat kunnossa muutaman minuutin puhelun aikana. Juuri kun olimme päättämässä puhelun, sanoin: ”Huomaatkos nyt, kuinka yksinkertaista kaikki oli? Enhän minä olisi edes puolivälissä menomatkaa nyt, herranen aika. ”
En taida olla ihan tyypillinen pankkiasiakas, mutta mitä sen väliä. Tämän sankan lumitulon keskellä huomaa kuinka aina joutuu olemaan avaamassa polkua. Opettamassa, näyttämässä ja todistamassa muille, että voimme toimia niin monessa asiassa säästäväisemmin, järkevämmin ja paremmin, kun vain sallisimme itsellemme toisenlaiset tavat toimia ja ajatella. Muut inttävät ja väittävät vastaan. Ei elämä voi olla niin yksinkertaista! Kyllä se vaan voi. Se vaatii vain sen, että seisoo järkähtämättä kannoillaan ja pitää pintansa (silloin kun tietää olevansa oikeassa). Pintansa pitäminen on ainoa keino säilyttää elämänhallintansa ja pidettyä elämänsä yksinkertaisena.
Kiitos pienen mukavan pankkini yksinkertaistaminen oli mahdollista. Jos olisin suuren pankin asiakas, olisin kasvotonta massaa ja tällaista henkilökohtaista joustoa olisi vaikeampi saada (onneksi pankkitunnukset auttavat tunnistautumisessa siinä kohtaa).
