Huolissani luin jutun Tyrvään Sanomista (3.2.2012), jossa kerrotaan, että pankit alkavat tukea lukiokoulutusta Sastamalassa (naapurikuntamme). Ensi lukemalta uutinen saattaa vaikuttaa hyvältä. Sastamalan lukioissa on 420 opiskelijaa ja kannettavia tietokoneita on tällä hetkellä yksi seitsemää opiskelijaa kohden. Nyt pankkiyhteistyön ansiosta lukioiden uudet opiskelijat saavat omat kannettavat tietokoneet.
Jutussa kerrottiin kuitenkin myös siitä, että pankki alkaa antaa apuaan lukion taloustiedon ja talousmatematiikan kursseilla. Tämä on huolestuttavaa, kun kyseessä ovat nuoret, jotka eivät ymmärrä talouden perusasioita. Pankki ei ole sopiva taho antamaan opetusta.
Pankit eivät ole puolueettomia tai objektiivisia, vaan voittoa tekeviä instituutioita, jotka tallettavat ihmisten rahoja korkoa vastaan ja lainaavat rahaa eteenpäin korkeammalla korolla. Pankeilla ja rahalla on iso valta yhteiskunnassamme. Raha on, valitettavasti, määräävässä asemassa elämässämme. Rahan käsittelytaidoistamme riippuu kuinka tiukasti olemme oravanpyörässä kiinni. Pankeille on eduksi, että ihmisillä on velkaa. Se on tapa, jolla pankit tekevät voittoa omistajilleen.
Olen ollut aikoinani nuori, joka ei ymmärtänyt talouden perusasioista mitään. On kova koulu oppia raha-asioiden hoitoa kantapään kautta. Koulussa ei opetettu raha-asioiden hoitoa tai puhuttu käytännön elämän koukeroista. Elin aikuisten kanssa, jotka eivät osanneet hoitaa omiakaan asioitaan, saati neuvoa minua.
Mummoni ja äitini olivat Postipankin asiakkaita. Muuttaessani Suomeen 7-vuotiaana minut liitettiin Postipankin Kultapossukerhoon ja yhtä vaivihkaa tiedostamattani omaksuin perheeni rahankäyttötavat. ”On hienoa olla Kultapossukerhon jäsen”, oli kerhon motto. Oliko? Kääntelin kullan väristä säästöpossua miettien miten voisin tyhjentää sen rikkomatta lukkoa ja viemättä sitä pankkiin. Veitsen avulla yritin tyhjentää possupankkia, mutta raha-aukon sisään oli suunniteltu pienet piikit, jotka estivät rahojen putoamisen aukosta.
Kului aikaa, Postipankki muuttui Leoniaksi ja sitten Sampoksi (ote Irti oravanpyörästä -kirjasta). ”Kun otin opintolainaa ja asuntolainaa, luotin siihen, että pankkivirkailija hoitaa minun puolestani asiat ja paperit. Allekirjoittaessani lainapapereita olin kyynärpäitä myöten kädet ristissä kiitollisuudesta, että minulle yleensä myönnettiin lainaa. Luotin naiivisti, että pankissa valvottiin etujani, koska olisi heidänkin etujensa mukaista, että minun asiani ovat hyvin. Yritin peitellä tietämättömyyttäni pankkislangista ja termeistä.”
Aiemmin pankkien tiskien takana seistiin kiltisti jonoissa, sitten tuli vuoronumerojärjestelmät ja pankkivirkailijat siirtyivät karsinoihin. Mitä suuremmaksi pankki muuttui, sen huonommaksi palvelu. Se oli aikaa, jolloin minulla tuntui olevan aina kiire. Käänteentekevä hetki oli, kun seisoin Tampereen Rautatieaseman lähellä olevassa pankissa yli tunnin odottaen vuoroani. Toisen tunnin olisin vielä saanut odottaa vuoronumeroni perusteella. Stressimittarini oli kilahtanut reilusti yli sataan. Katselin lattialla pölyttyvää Leo Leijonaa. Kultaisen säästöpossuni olin vuosia sitten iskenyt vasaralla mäsäksi.
Tämä ”kultapossukerho” sai riittää. Ansaitsin parempaa palvelua. Rypistin vuoronumeroni, suuntasin kohti Hämeenkatua ja sen lukuisia pankkeja tiedustellen miten pankin vaihtaminen kävisi päinsä. Se olisi helppoa, uusi pankki hoitaisi kaiken paperisodan. Otin urakan. Kiersin monta pankkia, kerroin tuloni ja menoni, millainen laina minulla oli sillä hetkellä ja minkälaisilla vakuuksilla. Sitten katselin saamiani tarjouksia.
Ote Irti oravanpyörästä -kirjasta: ”Pankkien viitekorot ja marginaalit, annuiteetit, tasalyhennykset ja kiinteät tasaerät pyörivät epämääräisenä päässä. Mitä 12, 6, 3 ja 1 kuukauden Euribor tai pankin oma primekorko käytännössä tarkoittivat? Entä kiinteät korot, lainatakuut, marginaalit ja todelliset vuosikorot?
Minulle oli suuri ahaa-elämys ja samalla kauhistus ymmärtää, että pankin ilmoittama korko päivittyy ja pätee ainoastaan sovitun ajan, esimerkiksi yhden vuoden tai seuraavaan korontarkistuspäivään. Se vain pitää tietää, ainakaan minulle ei koskaan pankissa väännetty asiaa rautalangasta. Pankki esimerkiksi myöntää henkilölle lainan 1. joulukuuta 3 %:n korolla. Euribor-korko kuitenkin tarkistetaan vähän väliä. Jos on vaikka 12 kuukauden Euribor, se tarkistetaan vuosittain. Jos juuri sinä päivänä korko on 3,5 %, on koko seuraavan vuoden lainan korko sen päivän koron mukainen, vaikka se seuraavana päivänä olisi jo laskenut. Viiden vuoden kuluttuahan korko voisi olla vaikka jo 5 %.
Miksi minulla ei ollut korontarkistuspäivää kissankokoisilla kirjaimilla kalenterissa, jotta olisin voinut purra kynsiäni ja seurata talousuutisia? Oletetaanko, että tämä asia opetetaan peruskoulussa tai kotona? Ei minulle ainakaan kukaan opettanut sellaista. Ihmiset ostavat asunnon kuitenkin loppuiäkseen ja sillä tietomäärällä, joka hänellä päässään sattuu olemaan ja neuvottelevat koron sille hetkelle, vaikka he ovatkin ottamassa lainan vaikkapa 25 vuodeksi. Sen hetken korko on siis voimassa vain tietyn ajan kuten vuoden tai kolme kuukautta, ja korko voi olla koko 24 vuotta paljon suurempi. Asunnon ostaminenhan on todella riskialtis sijoitus.
Tänä päivänä on aivan tavallista ottaa 30 vuoden asuntolaina. Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, kun asuntolaina-aika oli tavallisimmin 10–15 vuotta. Siihen verrattuna elinkautinenkin on lyhyt, kaksitoista vuotta."
Pyörittelin papereita pitkään ja suomut tipahtivat silmiltäni. En voinut uskoa silmiäni millaisia summia säästäisin lainanhoitokuluissani, jos vaihtaisin pankkia. Vasta silloin ymmärsin lainani kokonaiskustannukset ja mitä tarkoittaa pankin marginaali (vaikka olin ollut asuntovelallinen jo vuosia).
Kerroin saamistani paremmista tarjouksista omalle pankilleni ja se oli heti valmis tekemään paremman tarjouksen. Olisin voinut jäädä niille sijoilleni ja säästää menoissani reilusti. Ilmoitin kuitenkin saamani tarjouksen taas niihin toisiin pankkeihin, jotka nokittivat ja antoivat jälleen paremman tarjouksen. En voinut uskoa, että se oli sellaista! Olin ollut vuosia uskollinen asiakas eikä kukaan ollut valvonut etujani.
Nuoret tarvitsevat eväitä, joilla he pärjäävät mahdollisimman hyvin elämässä. On helppo luulla, että saamme pankeilta ja erilaisilta tahoilta objektiivista tietoa ja neuvoja. Tämä on harhaluulo.
Pankkien paikka ei ole kouluissa. Vanhempien, kasvattajien ja koulujen tehtävä on opettaa nuorille kriittisyyttä ja elämänhallintataitoja.
