Chilien kasvatus jatkuu

On kulunut kuukausi ja viikko siitä kun istutin chilin siemenet. Tältä ne näyttävät nyt:

  

Kun taimien lehdet alkavat koskettaa toisiaan ja taimissa on ensimmäisen sirkkalehtiparin lisäksi muitakin lehtiä, on aika toimia. ”Toimenpiteen” nimi on taimien kouliminen. 

Jos minä jotain suomen sanaa inhoan, niin sitä. Yritin taimien kasvattelun opiskelun alkuaikoinani selvittää mitä taimien koulinta tarkoittaa. Kukaan ei osannut neuvoa. Joka siemenpussissa, lehdessä ja kirjassa vain oletettiin, että ihmiset tietävät mitä koulinta on. Luulin sitä joksikin ihmeelliseksi ja vaikeaksi asiaksi. Koulinta tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että taimet siirretään tilavampiin oloihin. Miksei sitten voida vain sanoa niin? Grr.

Kannattaa kastella taimet ensin hyvin, näin juuret löystyvät ja taimia on helpompi irrotella toisistaan.

Laitan aina lehtiä ruukun pohjalle. Lehdet toimivat ”salaojana” ja imevät kosteutta mutta samalla ne lisäävät mullan pieneliötoimintaa. Oli hauskaa, kun hämähäkki ilmestyi lehtien seasta ja oli heti valmiina terveyspoliisin tehtäviinsä. Hämähäkit ovat kivoja kavereita. Hämähäkin pelosta kannattaa pyrkiä eroon. Hämähäkit tekevät ihmiselle vain hyvää. Katsokaa tämänkin kaverin ystävällistä ilmettä (sen kahdeksasta silmästä näkyy tässä vain kolme).

Taimien juuria ei saa koskaan repiä! Taimia pitää käsitellä todella hellävaroin. Älä purista kasveja varresta! Jos varsi menee lyttyyn, kasvu heikkenee ja taimi voi kuolla. Pitele tainta hellästi lehden reunasta. Irrottele juuria varovasti sormin, tikulla tai lusikalla. Nyrkkisääntö on, että juurten pitäisi olla yhtä pitkät kuin taimi on. Juuret ja taimi ovat tavallaan kuin toistensa peilikuvia. (Ajatelkaa minkä kokoisen juuret puilla on maan alla!)

 

Tomaatit ovat siitä hauskoja, että ne voi uudelleenistuttaa todella syvälle. Jos niille on muodostunut pitkä hontelo varsi, sen voi piilottaa miltei kokonaan mullan alle. Varteen kasvaa uusia juuria.

Tomaatti on poikkeus, yleensä kasveja ei pidä istuttaa paljon aiempaa syvemmälle.

Sitten ihmetellään mihin kaikki ruukut ja taimet saa sijoitettua pienessä asunnossa. Eikä se lopu tähän! Nyt on hyvä aika kylvää lisää kasveja kuten yrttejä ja kukkia, jotka eivät tarvitse niin pitkää kasvuaikaa kuin chilit.

PS. Lähdethän mukaan Earth Hour tapahtumaan? Kerro, että välität maapallosta. Anna valomerkki! Sammuta valosi tänään 31.3. kello 20.30. Viime vuonna peräti 1,8 miljardia ihmistä, yli 5200 kaupunkia 135:stä maasta ilmaisivat huolensa ilmastonmuutoksesta Earth Hourin avulla.

Miksei tänään?

Uudenvuodenpäivä on aivan erityinen päivä. Silloin on helppo aloittaa uusia alkuja. Hyvät aikeet ja hartaat toiveet saatetaan ilmoille toivoen niiden kestävän läpi vuoden. Vanha vuosi on jäänyt taakse ja uusi vuosi voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä.

Voimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja luoda uuden alun minä tahansa päivänä, jos vain päätämme niin. Olisiko jopa helpompi pysyä päätöksissään, jos aloittaisi vaikkapa lokakuun viidentenä tai toukokuun kolmantena? Tai vaikka tänään maaliskuun kolmantenakymmenentenä?

Loppujen lopuksi kyseessä on vain päätöksenteosta. Tarpeesta tehdä jotain toisin, itsekurista ja uuden tavan opettelusta, että saisi elämään jotain kaipaamansa uutta.

Vain yhden asian on muututtava, jotta löydämme onnen elämäämme: se mihin kohdistamme huomiomme.
-Greg Anderson-

Tänään radioaalloilla Yksinkertainen elämäni

Hömötiainen syö kädestäni metsän ruokintapaikalla. Kuva: Jarno Heinonen.

Höristäkää tänään korvianne ja virittäkää Yle radio ykköselle kello 22.15-23.05. Siellä tulee nimittäin Todellisia tarinoita -sarjassa Yksinkertainen elämäni -dokumentti. (Ohjelma tulee uusintana lauantaina 31.3.2012 klo 13.10-14.00.)

Toimittaja-ohjaaja Leena Jäppinen seurasi elämääni reilun vuoden ajan ja nyt te pääsette kuulemaan lopputuloksen. Kertaalleen ohjelma kuultiinkin jo 14.3 Yle Puheen Dokkari-illassa. Kiitos vielä kaikille teille, jotka kävitte ohjelmaa äänestämässä! Tuli oikein murskavoitto! Hauskaa. :D

Ohjelman esittely:

Elämä on tässä ja nyt!

Mitä tarkoittaa yksinkertainen elämä ja miksi siihen pyritään? Onko taustalla työssä loppuunpalaminen vai yltäkylläisyyteen kyllästyminen?

Mitä yksinkertainen elämä käytännössä tarkoittaa? Hämeenkyröläinen Kaarina Davis, 41, "yksinkertaisti" elämäänsä luopumalla sairaanhoitajan työstään ja kouluttautumalla luontoyrittäjäksi. Luontoyrittäjäksi hän ei kuitenkaan ole ryhtynyt, mutta maalle hän muutti, Hämeenkyrössä sijaitsevaan sukunsa vanhaan mökkiin. Hän kasvattaa itse ruokansa, kantaa mökin polttopuut omasta metsästä, elää säästeliäästi ja kirjoittaa.

"Uskon, että me kaikki voimme elää yksinkertaista elämää, koska se on hyvää elämää, se on harmoniaa luonnon kanssa, niin kaupungissa kuin maallakin. Työtä voisimme tehdä vähemmän ja rauhallisemmin, siten työn voi jakaa useammalle, ja me kaikki voisimme paremmin. Me voimme tehdä elämän harmoniseksi siellä, missä olemmekin. Mitä muuta ihminen on kuin mielikuvitusta ja luovuutta?"

toimittaja, ohjaaja: Leena Jäppinen

äänisuunnittelu: Jarno Heinonen ja Kai Rantala

tuottaja: Hannu Karisto.

Todellisia tarinoita nettisivu.

Katse omenapuihin

Kohta on aika leikata omenapuita. Mielestäni paras ajankohta oksien leikkaamiseen on, kun yöpakkaset ovat ohi. Leikkauskohta on kuin haava ihmisen iholla. Pakkanen ei tee haavalle hyvää. Eli malttia vielä leikkaamisen kanssa!

Tarkastele omenapuun oksaa. Sen silmut sojottavat eri suuntiin. Puu jatkaa kasvuaan ylimpänä olevasta silmusta. Eli jos leikkaat oksan alapuolella olevan silmun yläpuolelta oksan pois, kasvu ohjautuu ulos ja ja sivulle. Jos leikkaat silmun, joka on oksan yläpuolella, oksa jatkaa kasvuaan ylöspäin ja sisäänpäin. (Onpas hankala selittää.)
Siis oksa kannattaa leikata aina niin, että silmu jää alle tai sivulle, jolloin oksa lähtee kasvamaan oikeaan suuntaan.

Kannattaa suosia vaakasuoraan kasvavia oksia, koska niihin kehittyy eniten kukkasilmuja. Näitä lyhyitä töpön näköisiä varjellaan. Niihin kasvaa omenat!
Yhdellä kerralla ei saa leikata liikaa. Omenapuissa näkee usein niin kutsuttuja vesiversoja eli piikkimäistä nuorta kasvustoa. Se kertoo että puuta on leikattu aikaisemmin liian rajusti. Puulla on liian vähän lehtipinta-alaa yhteyttämiseen, joten sen on pakko tehdä vesiversoja selviytyäkseen hengissä.

Unohdin yhdestä omenapuusta runkosuojuksen. Jäniksillä on ollut herkkuhetki.

Laitoin suoja-ainetta ja toivon, että puu tokenee.

(Ei muuten kannata laittaa suoja-ainetta paljain sormin... T: vieläkin tahmatassu)

Kuurolta jää sato saamatta

Ylen Radioateljeen ohjelmassa Äänten kantamat kerrottiin Siperian Tuvan paimentolaisista ja miten he ovat vuosisatojen aikana oppineet kuuntelemaan ja tulkitsemaan ympäröivää luontoa. ”Kuurolta jää sato saamatta”, sanovat tuvalaiset. Ympäristön lukutaito on selviytymisehto ankarissa ja äärimmäisissä oloissa. Luonnossa tapahtuvia muutoksia luetaan ympäristön äänistä ja niiden perustella tiedetään mihin toimiin on tartuttava kullakin hetkellä. 

Oli hyvä kuulla alkuperäisen luontosuhteen säilyttäneestä elämänmenosta. Huolehtiminen luonnosta ja sen harmoniasta on tärkein ihmisen tehtävistä. Sen kuuroutuneet länsimaat ovat halunneet unohtaa.

Kirjoitin ohjelmasta muistiin koskettavia kohtia.

Ehdottomia kieltoja:

Eläimiä ei saa tappaa yli tarpeen.

Metsää ei saa hakata yli tarpeen.

Heinää ja kasveja kerätään vain sen määrä joka tarvitaan.

Metsästys on kielletty poikimis- ja pentujen imetysaikana.

Metsästysjätteitä ei saa koskaan heittää vesiin.

Luonto on pidettävä aina puhtaana.

Salametsästys on kiellettyä ja se loukkaa sekä eläimistön että koko luonnon tasapainoa.

Voitontavoitteluun pyrkivän metsän laajamittaisen harventamiseen ja aluskasvillisuuden leikkaamiseen suhtaudutaan kielteisesti.

Tarpeeton luonnon tuhoaminen tuo epäonnea ja sairauksia.

* *

Ennen puiden kaatoa on mentävä metsään ja uhrattava puille ja puiden hengille. On selitettävä niille miksi puiden kaato on välttämätöntä ja pyydettävä siihen lupaa. Puille uhrataan ja luetaan loitsu: (…) Kaadan tämän puun mutta en kaataakseni. Pilkon tämän puun mutta en siksi että haluan pilkkoa, vaan tarpeeseen, välttämättömään. Ei tuhoamisen ilosta. Ei noin vaan. Kaadan sen käyttöön ja tarpeeseen. Et katoa. Siemenesi jäävät ja kasvavat. Muistamme sinua aina. Tulevissa puissa kasvat uudeksi suureksi puuksi.

Kun luonnolta otetaan jotakin, luontoa kiitetään. Sille uhrataan ja sille kerrotaan miksi sen antimien käyttö on välttämätöntä. Jokaiseen tilanteeseen on oma runoloitsunsa: luonnon, taigan, veden, vuortenhuippujen. Perinteisten kieltojen rikkomisesta seuraa aina rangaistus, sairaus tai onnettomuus.

Terveys, onni ja kaikenlaisen hyvän saaminen on suorassa yhteydessä luontoon ja sen tasapainoon.

* *

Perinteinen eettinen ajattelu ja käyttäytyminen heijastuvat myös tuvan musiikkikulttuurin perinteissä. Sekä laulussa että soitossa ylistetään luontoa ja keskeistä maailmaa, jossa ihminen elää kaikin mahdollisin sitein.

Pyhiä paikkoja ovat vuortenharjanteet, maailmankaikkeus, taivas, lehtikuuset ja havupuut, jotka näyttävät siltä kuin kasvaisivat samasta juuresta, lehtikuusi joka saa pallomaisen muodon (=shamaanipuu), jokien alkulähteet, järvet, kastelukanavien alut, lähteet, kotiliesi.

Ihminen ja luonto eivät ole vastakkaisia. Ihminen ei valloita luontoa eikä pyri muuttamaan luontoa vaan tiedostaa itsensä osana luontoa, maailmankaikkeutta. Hän tiedostaa itsensä luonnon kautta ja voi olla olemassa vain harmoniassa luonnon kanssa.

Tee se itse: kompostipussi

Kompostipussi on helppo tehdä itse.
Laita kaksi tai kolme sanomalehden aukeamaa päällekkäin ja taita lehden yläreuna.

Käännä aukeama nurinpäin ja taita se puoliksi.
Taita lehti kolmeen osaan. Ensin toinen puoli ja sitten toinen puoli.
Sujauta reuna taitteen alle ja "lukitse" se. Valmis!
Pusseja voi tehdä eri kokoisia ja säilyttää niissä esimerkiksi yrttejä tai siemeniä. Tai mihin ikinä paperipussia nyt tarvitseekaan. Iso pussi menee vaikka hatusta. :D

Vanhojen metsien ilta

Tänään Radio Suomessa klo 18-20 Vanhojen metsien ilta.

Usein sanotaan, että suomalaiset ovat metsäkansaa, ja suomalaisten juuret ovat metsässä. Metsiä on kautta aikojen rakastettu ja vihattu, suojeltu ja tuhottu. Suomi on vaurastunut metsiä hakkaamalla ja hyödyntämällä. Mikä on metsien merkitys suomalaisille tänä päivänä? Minkälaisia tarinoita metsiin kätkeytyy?

Soita ja kerro rakkain metsämuistosi, kuvaile hieno hetki metsässä tai kysy konkreettisia neuvoja metsien suojeluun! Studiossa ovat metsistä ja niiden vapaaehtoisesta suojelusta puhumassa Suomen luonnon muutoksia vuosikymmenten ajan seurannut toimittaja Veikko Neuvonen, joka on WWF:n perintömetsätoimikunnan puheenjohtajana, ja Luonnonperintösäätiön hallituksen jäsen ja aktiivinen lintuharrastaja Heikki Lokki. Toimittajina ovat Minna Pyykkö ja Juha Blomberg. Puhelinnumero studioon on: 0203-17600.

Koko puu kädellä

Tämän päivän Aamulehdessä kerrottiin taidemaalari ja runoilija Salme Törmästä.
Hänen mielestään jokaisen pitäisi mennä joskus metsään, ottaa kuusen tai männyn kävystä siemen kämmenelleen ja puhaltaa se leijailemaan uuteen kasvupaikkaan.

Silloin on pitänyt koko puuta kädellään, sitä, joka elää ehkä 500 vuotta. Siinä on joutsenen huuto ja paljon muuta.

Näin saat kompostin hereille

Ei voi mitään komposti on mennyt jäähän talven aikana. Olen vienyt liian vähän ja liian harvoin tavaraa kompostiin. Ei auttanut edes lumen luominen kompostin ympärille eristeeksi.

Mikä avuksi? Kuinka saada komposti hereille? Komposti täyttyy nopeasti kun se on jäässä.

Helpoin ratkaisu on vain odottaa milloin komposti sulaa ja heräilee. Sinä aikana kompostoitavat aineet voi kerätä esimerkiksi kannelliseen tynnyriin. Ne voi kompostoida huolella väliaineiden kanssa, kun kelit lämpiävät. Parempi ratkaisu olisi pitää toista kompostia varalla.

Jos on hätähousu (niin kuin minä), kannattaa näinä lämpiminä ja aurinkoisina kevätpäivinä avata kompostin kansi. Aurinko lämmittää kompostia päältä päin ja kylmyys pääsee haihtumaan nopeammin ulos. Yöksi kansi kannattaa laittaa kiinni. Lisäksi kompostin ympäriltä kannattaa lapioida kaikki lumi pois, jottei se varaisi kylmää itseensä. Alkutalvesta lunta lapioidaan kompostin ympärille, jotta lumi eristäisi ja pitäisi lämpimänä, kompostin jäädyttyä lumi pitää sisällön kauemmin kylmänä. Eli lumilapio kouraan.

Hyvä konsti on sujauttaa kompostiin kuumalla vedellä täytetty muovikanisteri tai pari limsapulloa. Varmista, että korkki on hyvin kiinni! (Kompostiin ei pidä missään nimessä kaataa kuumaa vettä!) Kuumavesipullo-kikka kannattaa toistaa muutaman kerran. Pian komposti pääsee jujusta kiinni ja alkaa heräillä.

Jos komposti on jo sulanut mutta sen toiminta vaikuttaa hyytyneeltä, voi kokeilla alkukantaisia keinoja: komposti lähtee hyvin käyntiin, kun sen päälle kaataa pari desiä pissaa. Moni nyrpistää tässä kohtaa nenäänsä, mutta toimii (eikä maksa mitään)! Tosin umpijäätynyt komposti ei tästä herää, vaan jo sulanut, joka ei vaan muuten ala lämmetä.

Ostin Biolanin kompostorin kymmenen vuotta sitten, kun muutin maalle. Tuolloin vielä luulin, että kaikki pitää aina ostaa. En tajunnut rakentaa kompostia itse esim. vanhasta arkkupakastimesta (joita kierrätyskeskukset ovat väärällään). Hyvät kompostin rakennusohjeet löytyvät muun muassa täältä.

Biolanin vihreä kompostori maksoi vuonna 2001 hirvittävät 360 e. En ole meinannut silmiäni uskoa, kun tänä päivänä sama vekotin maksaa 449 - 549 euroa. Että näin ne hinnat nousevat ja kuluttajia viedään kuin pässiä narussa.

Komposti maksaa itsensä pian takaisin alentuneina jätemaksuina (harvemmat tyhjennysvälit ja huom. kaatopaikat eivät täyty aineista, jotka eivät sinne kuulu) eikä kaupasta tarvitse ostaa multaa tai maanparannusaineita ja oma sato kasvaa kompostilla parannetussa maassa paremmin, jolloin tarvitsee ostaa vähemmän ruokaa kaupasta. Komposti on pitkän aikavälin sijoitus, joka kannattaa.

Linnunpöntöt kuntoon

Kevät on täällä! Tiaiset laulavat täyttä päätä ja katselevat pesäpaikkoja sillä silmällä. Nyt on hyvä aika puhdistaa pöntöt edellisvuoden jäljiltä ja ripustaa uusia pönttöjä.
Jos olet nikkaroija tyyppiä, hyvät pönttöjen rakennusohjeet löydät täältä.
Jos haluat päästä helpommalla, asiantuntemuksella rakennettuja oikean mittaisia pönttöjä eri lintulajeille myydään täällä.

Linnunpönttöjen puhdistaminen on mielenkiintoista puuhaa. Katso rakennettuja pesiä tarkkaan. Mitä on käytetty rakennusaineena? Mikä lintu siellä on pesinyt? Onko pesintä onnistunut?

Pöntöistä puhdistetaan edellisvuoden pesämateriaalit pois ja pöntön pohjalle laitetaan ihan pieni kerros jotain pehmustetta esim. karkeaa sahanpurua. Ei kannata laittaa kovin paljon, linnut saattavat kantaa osan siitä pois ja tuovat omat pesäaineensa tilalle. Mutta jos pöntöissä yövytään vielä, pohja olisi hyvä kattaa pienellä pehmusteella.
Tässä on rakennettu kaksi pesää päällekkäin. Luulen, että alimmaisessa on pesinyt tiainen (paljon sammalta) ja päällimmäisessä kirjosieppo (löyhempi tyyli). Pesien rakentamisessa on käytetty sammalta, höyheniä, hirvenkarvaa, koivun tuohta ja jopa myyrän karvaa! Kaikkea ne linnut löytävät! Eikö ole melkoinen taideteos?

Tämän näköinen on pesä, jossa tiaiset ovat viettäneet talviyönsä. Kyseessä on viime kesän pesä, jonkä päällä linnut ovat levänneet pitkinä talviöinä. Pöntöt ovat tarpeellisia suojapaikkoja talvisin!
Muuten linnunpesät ovat aina puhtaat. Lintuemo vie poikasten ulosteet aina pois pesästä.

Tässäkin on ollut kaksi pesää päällekäin ja niiden rakentamisessa on käytetty sammalta, höyheniä, heiniä ja naavaa/luppoa. Vaikuttavat tiaisen pesiltä. On kovin hellyttävää pohtia miten monta sataa kertaa linnut ovat joutuneet hakemaan pesämateriaalia pönttöön ja miten taidokkaasti ne osaavat pesän rakentaa. Näissä kuvissa pelkästään on viisi pesää, joissa kaikissa on ollut onnistunut pesintä (ei kuolleita poikasia tai munia). Monta linnunpoikasta on ponnistanut maailmalle.

Tee itsesi ja linnut onnelliseksi! Ripusta linnunpönttö. Mielummin monta! :)

Elämän suunnittelua

En tiedä mitä tekisin ilman kalenteriani. Kalenterini on täynnä tulevia tapahtumia, muistettavia asioita, yleisiä merkintöjä. Samalla se toimii päiväkirjatyyppisenä muistiinpanovihkona. Säästän kalenterini. Niistä on helppo tarkistaa milloin jokin asia tapahtui, millainen ilma oli vuosi sitten, mitä luontohavaintoja olen milloinkin tehnyt. Sieltä löytyvät ystävien ja sukulaisten merkkipäivät, merkittävät tapahtumat jne.

Kalenteri on huono sana. Englanninkieliset sanat personal planner, personal organizer tai day planner kertovat paremmin mistä tässä on kyse. Meidän pitäisi pistää paljon enemmän huomiota elämämme organisointiin ja suunnitteluun. Se lisää ajan ja stressin hallintaa ja lisää unelmien saavutettavuutta. Kalenteri – tai henkilökohtainen suunnitelmamme – auttaa jäsentämään asioita.

Kannattaa valita hyvä kalenteri. Sellainen, joka sopii itselle parhaiten. Minun kalenterissani yksi viikko on yksi A5:n aukeama. Siinä on paljon tilaa yhteydenotoille, muistan/teen-asioille, aforismeille, viikon, kuukauden ja vuoden tavoitteille, seuraaville vuosille siirrettäville asioille ja ajatuksille. Lisäksi siinä on tasku kuittien ja lappujen säilyttämistä varten.

Kalenteri/suunnitelmani sai alkunsa kun aloittelevana sairaanhoitajana jouduin uusiin ja outoihin tilanteisiin, esimerkiksi avustamaan lääkäriä toimenpiteessä. Hoitajia oli niin vähän, ettei vanhempi hoitaja ehtinyt seistä vieressäni ohjaamassa. Piti vain tietää ja pärjätä. Kerran olin varannut paljon steriilejä välineitä valmiiksi rintalastan punktiota varten. Olin ensimmäistä kertaa avustamassa enkä ollut varma oliko minulla tarpeeksi kaikkea. Osastolla ei ollut (käsittämätöntä kyllä) missään mitään valmista listaa, jota noudattamalla olisin selviytynyt.

Juoksin sen toimenpiteen aikana varmaan viisi kertaa hakemassa lisää ruiskuja, toisenlaista puudutusainetta, potilaan nimilappuja, varaneuloja… Potilaan rintalastasta törrötti paksu neula ja minä hiihdin pitkin käytäviä erilaisten vehkeiden perässä. Päätin ettei koskaan enää sellaista amatöörimäistä tolvanointia.

Perustin pienen vihon, jota pidin aina rintataskussani. Vihosta sain vinkit sternaalipunktioon, arteria-astrupiin, tietokoneen ja kopiokoneiden ongelmiin ja salasanoihin, veriviljelyihin, yöhoitajien yön aikana suoritettaviin tehtäviin ynnä muuhun sekalaiseen.

Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä miksi en tehnyt niistä koko osastolle ohjeita. Ei vaan tullut kiireessä mieleen. Oletin, että kaikki tiesivät ne asiat jo. Ne olivat niitä sairaalan kummallisia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka vaan jotenkin piti osata. Kiireessä ja melskeessä oli tosi huojentavaa kääntyä muistiinpanojensa puoleen. Ei tarvinnut murehtia muistiko nyt kaikki eikä hajottaa keskittymiskykyä moneen asiaan.

Nyt kun kirjoitan jonkin asian kalenteriin, tiedän että se on siellä turvassa. Saan unohtaa sen aktiivisesta muististani kuormittamasta vähäksi aikaa. Kalenterin idea on, että kaikki ”hoidettavat ja muistettavat asiat” ovat samassa paikassa, yhdessä kalenterissa. Eikä niin, että muistilappuja on pitkin huushollia, työpaikalla tai mielen perukoilla unohtumassa.

Isossa perheessä reilunkokoinen seinäkalenteri eteisen tai keittiön seinällä voi olla helppo tapa selkiyttää perheen asioita. Jokaisella on kalenterivastuunsa. Joka ilta tai kerran päivässä käydään läpi mitä on tulossa, mitä pitää muistaa. Huomenna, ensi viikolla, tässä kuussa, ensi kuussa. Eri perheenjäsenillä voi olla vaikka eriväriset kalenterimerkinnät.

Jotkut käyttävät sähköistä kalenteria tai tietokonetta. (Itse en uskaltaisi sellaiseen luottaa. Jos tiedot häviäisivät atmosfääriin, itkisin.)

Kalenteria kannattaa katsoa kriittisin silmin. Mihin aikani kuluu? Mihin lupaudun? Onko siellä tarpeeksi aikaa itselleni? Mitä tapahtuu tänään? Mihin pyrin? Mistä haaveilen? Elämänsuunnittelun ansiosta elämään jää aikaa ja sen ansiosta tulee tilaa onnekkaille sattumille.

Muistatteko entisaikojen teinikalenterit eli teinarit? Aivan ihania väriteltyjä, koristeltuja sivuja, johon liimattiin hienoja kuvia, vahvistavia aforismeja, runoja, innostusta ja unelmia. Miksei sellainen voisi olla aikuisenakin?