Ylen Radioateljeen ohjelmassa Äänten kantamat kerrottiin Siperian Tuvan paimentolaisista ja miten he ovat vuosisatojen aikana oppineet kuuntelemaan ja tulkitsemaan ympäröivää luontoa. ”Kuurolta jää sato saamatta”, sanovat tuvalaiset. Ympäristön lukutaito on selviytymisehto ankarissa ja äärimmäisissä oloissa. Luonnossa tapahtuvia muutoksia luetaan ympäristön äänistä ja niiden perustella tiedetään mihin toimiin on tartuttava kullakin hetkellä.
Oli hyvä kuulla alkuperäisen luontosuhteen säilyttäneestä elämänmenosta. Huolehtiminen luonnosta ja sen harmoniasta on tärkein ihmisen tehtävistä. Sen kuuroutuneet länsimaat ovat halunneet unohtaa.
Kirjoitin ohjelmasta muistiin koskettavia kohtia.
Ehdottomia kieltoja:
Eläimiä ei saa tappaa yli tarpeen.
Metsää ei saa hakata yli tarpeen.
Heinää ja kasveja kerätään vain sen määrä joka tarvitaan.
Metsästys on kielletty poikimis- ja pentujen imetysaikana.
Metsästysjätteitä ei saa koskaan heittää vesiin.
Luonto on pidettävä aina puhtaana.
Salametsästys on kiellettyä ja se loukkaa sekä eläimistön että koko luonnon tasapainoa.
Voitontavoitteluun pyrkivän metsän laajamittaisen harventamiseen ja aluskasvillisuuden leikkaamiseen suhtaudutaan kielteisesti.
Tarpeeton luonnon tuhoaminen tuo epäonnea ja sairauksia.
* *
Ennen puiden kaatoa on mentävä metsään ja uhrattava puille ja puiden hengille. On selitettävä niille miksi puiden kaato on välttämätöntä ja pyydettävä siihen lupaa. Puille uhrataan ja luetaan loitsu: (…) Kaadan tämän puun mutta en kaataakseni. Pilkon tämän puun mutta en siksi että haluan pilkkoa, vaan tarpeeseen, välttämättömään. Ei tuhoamisen ilosta. Ei noin vaan. Kaadan sen käyttöön ja tarpeeseen. Et katoa. Siemenesi jäävät ja kasvavat. Muistamme sinua aina. Tulevissa puissa kasvat uudeksi suureksi puuksi.
Kun luonnolta otetaan jotakin, luontoa kiitetään. Sille uhrataan ja sille kerrotaan miksi sen antimien käyttö on välttämätöntä. Jokaiseen tilanteeseen on oma runoloitsunsa: luonnon, taigan, veden, vuortenhuippujen. Perinteisten kieltojen rikkomisesta seuraa aina rangaistus, sairaus tai onnettomuus.
Terveys, onni ja kaikenlaisen hyvän saaminen on suorassa yhteydessä luontoon ja sen tasapainoon.
* *
Perinteinen eettinen ajattelu ja käyttäytyminen heijastuvat myös tuvan musiikkikulttuurin perinteissä. Sekä laulussa että soitossa ylistetään luontoa ja keskeistä maailmaa, jossa ihminen elää kaikin mahdollisin sitein.
Pyhiä paikkoja ovat vuortenharjanteet, maailmankaikkeus, taivas, lehtikuuset ja havupuut, jotka näyttävät siltä kuin kasvaisivat samasta juuresta, lehtikuusi joka saa pallomaisen muodon (=shamaanipuu), jokien alkulähteet, järvet, kastelukanavien alut, lähteet, kotiliesi.
Ihminen ja luonto eivät ole vastakkaisia. Ihminen ei valloita luontoa eikä pyri muuttamaan luontoa vaan tiedostaa itsensä osana luontoa, maailmankaikkeutta. Hän tiedostaa itsensä luonnon kautta ja voi olla olemassa vain harmoniassa luonnon kanssa.
