Miettiessäni seuraavan keskiviikkokolumnin aihetta sain ryppään
sähköpostiviestejä, joissa kysyttiin elämästäni. Eräs ehdotti, että
avaisin tulonlähteitäni vinkiksi muille, jotka haluaisivat hypätä
oravanpyörästä. Jäin viestin edessä ymmälle. Miten minun tulonlähteeni
voisivat auttaa muita? Minulle esitetään paljon, kummallisiakin,
kysymyksiä. Kuinka usein käyt pesulla? Kuinka usein käyt kampaajalla?
Käytätkö farkkuja? Elättääkö miehesi sinut?
Onko elämäntapani, tyytyä vähään, niin eriskummallinen, että minut
nähtäisiin mieluiten haisevana takkutukkaisena resupekkana, joka elää
miehensä tuloilla? Vai onko kysymysten taustalla halu saada syy lyödä
hanskat tiskiin heti kättelyssä? Että saisi sanoa: ”tuohon minä en pysty enkä halua”.
Kysymyksiin huipentuu moni oravanpyörän hyppäämisen ongelmista.
Käytämme paljon aikaa päämme ulkopuolisten asioiden tarkasteluun emmekä
investoi päämme sisäpuoleen niin paljon. Emme vie omaa elämäämme
eteenpäin, vaan katsomme itsestämme poispäin. Kuinka toiset pukeutuvat?
Miltä he näyttävät? Miltä minä näytän? Mitä hän mahtaa tienata? Paljonko
heillä mahtaa olla velkaa? Emme uskalla olla hiukan poikkeavia.
Pelkäämme muutosta, odotamme sen huonontavan asioita, sen sijaan että
toivoisimme muutosta ja odottaisimme sen parantavan asioita.
Yksityiskohtaisempia tulojani tiedusteleva on oikeilla jäljillä
pohtiessaan raha-asioita, mutta valitettavasti minun tuloerittelyni ei
häntä auttaisi. Erilaisia lähtökohtia ja elämäntilanteita on yhtä paljon
kuin ihmisiä, ne eivät ole vertailukelpoisia. Silti usein vertaamme
elämäämme toisiin, toisten sanomisiin ja esimerkiksi rahatilanteisiin,
vaikka he elävät eri arvoin ja käsittein eikä meillä ole käsitystäkään
mistä heidän elämässään on kyse.
Kuten olen Irti oravanpyörästä -kirjassani
kertonut, tuloja tärkeämpää ovat pienet menot. Eikä taaskaan olennaista
ole minun menoni, vaan lukijan itsensä menot. Kirjassa kerron miten
palkka ja tulo voivat olla jotain muutakin kuin rahaa sekä Pienen ihmisen taloussuunnitelmasta, joka auttaa tietoisempaan taloudenhoitoon ja elämänhallintaan.
Oravanpyörästä hyppääminen tarkoittaa yhdelle eri asiaa kuin
toiselle. Kyseessä on aina uniikki juttu. Toinen tarvitsee siihen paljon
rahaa, toinen ei. Meillä jokaisella on omat erityiset kykymme,
elämäntilanteemme, epävarmuuden sietokykymme, tarpeemme, halumme – ja
rahankäsittelytaitomme. Joku ei pysty vastustamaan houkutuksia, toiselta
itsehillintää löytyy paljon. Sitoutumisen aste ratkaisee. Kuinka paljon
tahdot irti oravanpyörästä? Jollekin se on vain kiva ajatusleikki,
toinen suuntaa siihen kaiken huomionsa. Yksi haluaa mukavuuksia, toinen
tahtoo asketismia.
Vaatimustasomme ja ajatussolmumme tekevät meistä joskus sokeita. Eräs
kirjani lukija kertoi haaveilevansa kasvimaasta oman kodin viereen
kunnan joutomaalle. Kunta ei antanut siihen lupaa, mutta tarjosi
viljelyspalstan paikkaa hiukan kauempaa. Se ei kelvannut. Hän halusi sen
nimenomaan talonsa viereen. Toinen kauhistelee kovaa ruokalaskuaan,
muttei yritäkään kasvattaa ruokaansa, vaan ajaa suuren suurta
nurmikkoaan ruohonleikkurilla kesät pitkät.
Keskustelin erään ihmisen kanssa, joka halusi hypätä oravanpyörästä,
mutta valitti rahapulaansa. Samaan aikaan hän harkitsee ulkomaanmatkaa: ”Olen ainoa meidän suvusta ja ystäväpiiristä, joka ei ole koskaan käynyt ulkomailla.” Kysyessäni mistä hän eniten elämässä nauttii, hän vastasi: ”siitä että saa olla kotona perheen kanssa takkatulen ääressä.”
Miksi näemme mieluummin asioita, joita meillä ei ole, kuin resursseja
jotka meillä jo olisi? Elämän suuret ilot ja ”oravanpyörättömyys” ovat
koko ajan käsillämme, eivätkä ne yleensä edes maksa mitään. Asenne
ratkaisee. On tartuttava härkää sarvista ja lakattava olemasta oman
elämänsä passiivinen sivustakatsoja.
Kuinka paljon haluan? Kuinka paljon tarvitsen? Tarpeet ovat
suhteellisia. Mitkä ovat rahankäyttötapani? Olenko laiska,
mukavuudenhaluinen ja kateellinen? Tyydynkö vähempään? Riitänkö
itselleni, sanoivat muut mitä sanoivat? Voisivatko harrastukseni tuottaa rahaa, sen sijaan että ne veisivät sitä?
Hokkuspokkus-konsteja ei ole, on vain ajattelutavan muutoksia,
tietoisuuden tiukkaa suuntaamista, itsekuria ja jokapäiväisiä valintoja.
