Lintuja ja linnunpoikasia on erilaisia, niin montaa kuin on lintulajiakin. Jotkut linnunpoikaset tarvitsevat emojensa hoivaa ja opastusta pitkään. Esimerkiksi varislintujen poikaset (korppi, varis, harakka, naakka, närhi, kuukkeli) seuraavat emojaan pitkälle ensi talveen. Opetettavaa ja opeteltavaa riittää.
Myös laulujoutsenen ja kurkien poikaset ovat pitkään avuttomia ja emojensa tarjoaman turvan varassa. Nokikanan poikaset ovat siitä asteen itsenäisempiä ja tomerampia. Usein näkee emolintujen osoittavan nokallaan kasvia tai hyönteistä: "syö tuosta" ja poikanen tottelee heti.
Niihin verrattuna telkänpoikaset ovat harvinaisen taidokkaita ja itsenäisiä jo pienestä pitäen. Emo saattaa huidella jossain kaukana mutta se ei telkänpoikasten tahtia haittaa. Ne osaavat etsiä ja saalistaa ruokaa tarmokkaasti ilman neuvoa ja apua.
 |
| Taitaa olla taas nälkä, kun kasvan niin vauhdikkaasti. |
 |
| Kurkistanpa ensin näkyykö siellä mitään sukeltamisen arvoista? |
 |
| Jep! |
 |
| Molskis.. |
 |
| ja loiskis! (Räpylät näkyvät vielä lumpeenlehden alta...) |
 |
| Yum! |
