Perhoset ovat naamioitumisen mestareita. Tässä kuvassa punahatuilla on neljä perhosta. |
Eräs kesän kohokohdista on näin elokuussa, kun punahatut
alkavat kukkia. Pihaan ilmestyy yhtäkkiä satoja perhosia. Voisin katsella
niiden lentoa ja touhuja vaikka kuinka kauan. Tunnistan vain jonkun verran perhosia,
haluaisin oppia enemmän. Katselen aina tarkasti perhosten siipien kuviointia ja
yritän saada niistä valokuvan juuri kun ne leväyttävät siipensä auki.
Hah haa, väärin! Juuri niin ei pidä tehdä! Perhosharrastajaystäväni
valisti minua: kun yrittää tunnistaa perhosia ja katselee siipien kuviointia,
ei pidä katsella siipien yläpintoja. Esimerkiksi hopeatäplät ovat ylhäältä päin
kaikki samannäköisiä, sen sijaan siipien alapinta on jokaisella perhoslajilla
omannäköinen. Eli siipien yläpinta on arvuuttelua, alapinta on tietoa. Muistakaapa
tämä! Kiitos M.!
Yltä |
Alta |
Perhosia saa houkuteltua pihaan istuttamalla sinne
perhosten suosimia kasveja, joissa on paljon mettä. Parasta on, jos piha on
kukkaniitty. (Jälleen kerran: nurmikko nurin ja kasveja tilalle!). Monet niityt ja kedot ja sen myötä perinnekasvit ovat hävinneet ja lupiini
valtaa alaa.
Pihallani kasvaa luonnonvaraisia perhoskasveja kuten
voikukkia, nokkosia, pajua, suolaheiniä, hernevirnaa, metsäkurjenpolvia,
ohdakkeita, puna-apilaa, mataraa, kultapiiskua, siankärsämöä, pietaryrttiä,
karhunputkea ja niin edelleen. Tontillani on paljon haapoja, perhoset ja
perhosten toukat rakastavat niitä. Myös sireenit, tammi, jasmike, rusokuusama,
syyshortensia ovat hyviä perhosille hyviä puu- ja pensaskasveja. (Jokaiselle puulajille löytyy oma erikoistunut päivä- ja yöperhosensa.)
Istutetuista perhoskasveista punahattu on perhosten
ehdoton suosikki. En ole nähnyt minkään muun kukan houkuttelevan niin paljon
perhosia. Luonnonvaraisista kukista hernevirnalla tuntuu olevan samantyyppistä
vientiä. Heliotrooppi, syyssyrikkä, aurankukka, iisoppi, ruohosipuli,
neidonkieli, rohtoraunioyrtti, mäkimeirami, minttu, väinönputki, timjami,
iltahelokki, illakko, nukula, myskimalva, syyspäivänhattu, valtikkanauhus,
kallionauhus, punatähkä, maksaruoho, samettikukka ja monet muut houkuttelevat
ties minkä näköisiä vipeltäjiä.
Paksupääperhonen lentää ketoneilikalle imukärsä onnesta sykkyrällä. |
Harjaneilikoita ja palavaa rakkautta ei kai ole yleisesti
pidetty hyvänä perhoskasvina, mutta olen huomannut niissä usein ”valkoisia
perhosia” (kaaliperhonen, naurisperhonen jne.). Tärkeää on, että pihasta
löytyy ravintokasveja sekä perhosille että toukille ja sitten on vain hyväksyttävä,
että toukat popsivat osan kasveista suuhunsa.
Nokkosperhonen ja kimalainen sulassa sovussa auringontähdellä. |
Jos oma piha on pelkkää nurmikkoa, voi perhosia yrittää
houkutella sinne perhosbaarilla (ja kannattaa hankkiutua kiireesti nurmikostaan
eroon!). Perhosbaarissa kannattaa tarjoilla ja kokeilla rohkeasti kaikenlaisia cocktaileja,
kuten banaaninsiivuja, vesimelonia ja ylikypsiä hedelmiä. Olen huomannut, että
suosituinta on mehunkeitosta jäänyt marjamössö, siinä käy monia eri perhosia
ruokailemassa.
Tässä "perhosjuomaresepti":
Litra olutta, pieni pala hiivaa ja pussillinen sokeria
sekoitetaan. Seos on valmis, kun se alkaa tuoksua käyneelle oluelle. (Oluen sijaan
voi laittaa myös punaviiniä.) Kaada neste lasipurkkiin ja laita purkkiin pesusieni.
Sieni imee nesteen, josta perhosten on helppo ruokailla ilman, että niiden
siivet tahriutuvat. Nestettä voi myös sivellä esimerkiksi puun rungolle. (Huom.
ampiaiset ja kärpäset pitävät juomasta myös, joten sijoita perhosbaari hiukan
kauemmas kulkuväylältä.) Seokseen voi sekoittaa myös siirappia ja hunajaa,
makeaa virvoitusjuomaa jne. Kannattaa tehdä erilaisia kokeiluja!
Sitten vain huokailemaan ihastuksesta, kun ”lentävät
kukat” saapuvat paikalle!