Eräässä tarinassa kerrotaan egyptiläisistä munkeista, jotka asuivat
satoja vuosia sitten autiomaassa vaatimattomissa ja eristäytyneissä
oloissa. Kaksi munkkia nimeltään Theodore ja Lucius
halusivat lähteä luostarista katsomaan ja kokemaan maailmaa, mutta
koska he olivat antaneet lupauksen viettää elämänsä mietiskellen ja
tutkiskellen uskontoaan, heidän ei ollut mahdollista lähteä.
Tyydyttääkseen vaellushalunsa he oppivat irvailemaan kiusauksilleen
siirtämällä matkansa tulevaisuuteen. Kun kesä tuli, he sanoivat
toisilleen: “Lähdemme talvella.” Kun talvi tuli, he sanoivat: “Lähdemme
kesällä.” Tätä jatkui yli viisikymmentä vuotta, eivätkä he koskaan
jättäneet luostaria tai rikkoneet valaansa.
Useimmat meistä eivät ole koskaan tehneet tällaisia lupauksia, mutta
päätämme elää irvaillen itsellemme. Haaveilemme elävämme sitten joskus
toisin, tekevämme aikomiamme asioita, aloittavamme uudenlaisen elämän,
mutta käytämme erilaisia tekaistuja syitä siihen, miksi meidän on
jatkettavaa elämää aivan kuten tähänkin asti. Ne ovat verukkeita, jotka
ikään kuin oikeuttavat tämänhetkisen elämämme muuttumattomuuden, vaikka
tahtoisimmekin elämäämme muutosta.
Haluaisimme tehdä uusia asioita tai joitain asioita toisin, mutta
aika ei koskaan tunnu sopivalta. Maailma on täynnä erilaisia
vaihtoehtoja ja ratkaisuja, muttemme tee mitään. Takerrumme
turvallisuudenhakuisesti vallitseviin olosuhteisiin, erilaiset tekijät
kuten koti, työ tai lapset tarjoavat sopivia hidasteita. Niin elämä
soljuu samaa rataansa ilman selkeitä tavoitteita päivästä ja vuodesta
toiseen.
Koskaan ei tule sopivaa hetkeä, ellemme tee sopivaa hetkeä. Muutos
vaatii, että on valmis tarttumaan elämänsä ohjaksiin aktiivisesti eikä
suostu menemään passiivisesti sinne minne hevonen vie. Vaikka muutos,
tavoite tai unelma olisi käytännön syistä mahdollista toteuttaa vasta
vuosien kuluttua, elämänmuutos alkaa siitä hetkestä, kun lakkaamme
keksimästä tekosyitä ja alamme tehdä suunnitelmia ja ajatella, että se
todella voisi olla mahdollista.
Isot elämänmuutokset vaativat sen, että kohtaamme pelkomme nyt ja
rakennamme asenteen, joka muuttaa elämää palkitsevammaksi. Kun elämä
muuttuu palkitsevammaksi, se taas tekee kaikesta paljon helpompaa,
jolloin elämän palkitsevuus kasvaa entisestään. Tätä kutsutaan
positiiviseksi rebound-ilmiöksi.
Se, millainen käsitys meillä on elämästä, määrittelee meidät. Jos
olemme tyytymättömiä ja pettyneitä, jotain on mennyt arvoissamme
ylösalaisin. Ei ole mitään syytä jatkaa olotilaa, joka ei tuota iloa
tai johon ei ole tyytyväinen. Vaihtoehtoja on silloin kaksi. On joko
tehtävä elämänmuutos, joka tuo elämään iloa tai on jäätävä nykyiseen
tilanteeseen, mutta on vaihdettava asennetta kaikkeen. On painotettava
sivuun unohtuneita hyviä elementtejä, joita haluaa elämäänsä lisää. On
keskityttävä siihen, mitä elämäänsä haluaa, ei siihen, mitä ei halua.
Mytologi, kirjailija Joseph Campbell on sanonut:
“Meidän täytyy olla halukkaita hankkiutumaan eroon suunnittelemastamme
elämästä, jotta voimme elää sitä elämää, joka odottaa meitä.”
