Vinkkaan samalla Aulikin perustamasta Luontokoulu Tikankontista, joka tarjoaa leirikoulupäiviä, leirikouluja ja koulutuksia kouluille ja
yrityksille. Aulikin toiminta on mainio esimerkki siitä, että
unelmat voivat muuttua todeksi kun rohkeasti toteutamme itsellemme rakkaita
asioita. Muistakaa vinkata Luontokoulu Tikankontista eteenpäin muillekin! :)
Aikanaan lasten luontosuhde syntyi automaattisesti, kun muuta tekemistä kuin luonnossa kulkeminen ei ollut tarjolla. Siellähän sitä lähimetsissä touhuttiin ja majoja rakenneltiin, kiipeiltiin ja keinuttiin oksissa.
Missä vaiheessa luonnosta tuli vähän pelottava, vieras ympäristö monelle lapselle ja retkeilykin muuttui varoitteluksi ja huolehtimiseksi, ettei vaan mitään satu?
Veikö television ja tietokoneiden tulo koteihin nämäkin ilot? Mitäpä sitä ulos lähtemään, kun luonto tuli olkkariin sohvanreunalla kököttäen ja Muumit alkoivat muuttua lastenvahdeiksi. Metsiäkään ei kaikilla ole enää heti aidan takana.
Lapsia kuskataan kilvan kehittäviin harrastuksiin ja unohdetaan lähellä olevat, ilmaiset huvit. Täällä ei taajamissakaan ole luontoon pitkä matka. Jos luontosuhdetta ei synny jo pienenä, sitä on vaikea myöhemminkään rakentaa. Pieni lapsi suhtautuu luontoon aidon uteliaasti, kysellen ja hämmästellen, mutta luontoon tottumattomalla on herkästi pelko selkäytimessä.
Nykyisin pienetkin lapset viihtyvät kotona yhä pidempiä aikoja tietokoneen ja television ääressä istuen. Vapaa-aikakin saattaa kulua sisäleikkihalleissa tai kauppakeskuksissa. Sääliksi käy!
Luontokoulu Tikankontin perustajaa Aulikki Lainetta ei siksi suotta kutsuttu viime viikolla Aseman päiväkodille puhumaan vanhemmille siitä, miksi viedä lapsi luontoon sen sijaan että veisit Hop Lopiin.
Lapsille toivoisi kertyvän varhaisina vuosinaan muitakin elämyksiä kuin kuluttamisen ihanuus tai järjestämällä järjestetty ajantappaminen erilaisilla härveleillä tai muussa rakennetussa ympäristössä.
On ilmeinen tosiasia, että lisääntynyt tv:n katselu ja muu koneaika on lisännyt lasten fyysistä passiivisuutta. Ja että liikunnan vähentyessä viidesosa Suomen lapsista on ylipainoisia.
Onneksi kaikkien lasten tilanne ei ole näin huolestuttava. Monet lapset liikkuvat säännöllisesti luonnossa ja käyvät vanhempiensa kanssa järven rannalla tai sieni- ja marjametsässä. Nuo kokemukset voivat luoda syvään piirtyviä muistoja, joita lapsi aikanaan siirtää eteenpäin omille lapsilleen.
Marjastamisessa tosin oli ainakin 60-luvulla lievä pakottamisen maku, kun lastenkin piti kerätä osansa. Siitä on varmaan päästy jo eroon. Olkoon tavoitteena vaikka vain mukillinen marjoja yhteiseen ämpäriin, ja sen jälkeen lapsi saa leikkiä ja juoksennella, niin ei marjareissuistakaan ehkä jää niin pakkopullan tuntua.
Tutkimuksissa on myös todettu, että luonnossa oleminen laskee verenpainetta, normalisoi sydämen sykettä, rentouttaa, vähentää stressiä ja parantaa itsetuntoa. Luonnossa oleminen on ihmiselle luonnollista.
Lasten pitkästymistä pelätään ja varotaan suotta. Lapsi löytää luonnossa tekemistä itsestään, kun siihen vähän kannustetaan. Lapsen on hyvä antaa löytää omat rajansa, eikä turhaan kieltää puussa kiipeilemästä tai kepeillä leikkimästä.
On todettu, että jo 20 minuuttia luonnossa liikkumista päivässä kohentaa pysyvästi mielialaa, sekä aikuisilla että lapsilla. Joten ei kun metsään!
