Tarina kertoo nuoresta sotilaasta, joka taistelun jälkeen
eksyi joukoistaan. Hän tiesi vihollisen armeijan ajavan takaa ja etsivän
vastapuolen sotilaita. Nuori sotilas juoksi henkensä edestä kunnes väsyi ja
saapui louhikkoiseen maastoon. Hän tiesi, ettei jaksaisi pidemmälle, joten
ainoa vaihtoehto oli etsiä hyvä piilo.
Hän löysi kapean luolan, johon hän
ryömi. Mies oli epätoivoinen ja saattoi vain rukoilla mielessään, ettei häntä
löydettäisi. Kaiken lisäksi hän huomasi ison hämähäkin, joka käveli pitkin
hänen kylkeään. Sotilas inhosi hämähäkkejä ja aikoi automaattisesti tappaa sen.
Sitten hän tajusi olevansa samassa asemassa kuin hämähäkki. Vihollinen
saattaisi tappaa hänet tähän koloon koska tahansa. Hän antoi hämähäkin olla
rauhassa.
Väsymys vei voiton, ja sotilas nukahti luolaan. Hän heräsi
siihen, kun kuuli vihollispartion ääniä. Hänen sydämensä takoi hurjasti. Hän
näki kahden vihollissotilaan lähestyvän ja pysähtyvän luolan suulle. ”Tuolla
ainakaan ei ole ketään”, toinen vihollissotilaista sanoi. ”Niin kuin näet,
luolan suulla on iso hämähäkinseitti. Kukaan ei ole voinut mennä sisään
rikkomatta sitä. Jatketaan matkaa.”
