Vastaus: Jos hyppäät oravanpyörästä ja alat elää sellaista elämää josta unelmoit, miksi haluaisit jäädä siitä eläkkeelle?
”Miksi pitää olla erikseen työaika ja vapaa-aika? Eikö voi olla vain yksi kokonaisvaltainen elämäntapa, jota tekee kuolemaansa saakka? Ei tarvitsisi haikailla eläkkeelle jäämistä tai eläkkeen määrää, kun olisi koko ajan yleishyödyllinen ja elämä olisi sellaista jota rakastaa. Sellaisesta elämästä ei halua eläkkeelle.”
Minulle oravanpyörästä hyppääminen mahdollisti työskentelemisen omilla ehdoillani, jolloin työn tekeminen on äärimmäisen palkitsevaa, vaikkei se ole niin tuottavaa. Ei ole tarvetta haaveilla eläkkeelle jäämisestä, koska ei ole tarvetta päästä pois mistään. Oravanpyörästä hypännytkin tekee työtä ja kerryttää eläkettään (jostain kumman syystä kirjailijat maksavat eläkemaksut Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle).Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta
On yleinen väärinkäsitys,
että työvuosina kerätyt eläkemaksut ovat henkilökohtaisia säästöjä, jotka saa
käyttöönsä eläkeläisenä. Eläkerahat ovat
eläkevakuutusyhtiöiden hallussa. Eläkeyhtiöt ostavat arvopapereita, joiden arvo
muuttuu pörssivaihtelujen mukaan. Eläkerahastojen sijoitusten arvo voi kadota. Mihin
työvuosiemme aikana maksamamme varat on sijoitettu? Ainakin Talvivaaraan,
Finnairin entisen johtajan asuntoon ja eläkeyhtiöiden johtajien lisäbonuksiin… paljon
muusta en tiedäkään. Kuka osaa arvioida tekevätkö esimerkiksi Ilmarinen, Varma,
Kuntien eläkevakuutus tai Mela hyviä ja oikeita sijoituksia?
Jotta työtä kestettäisiin
eläkeikään saakka tai työstä ei tarvitsisi jäädä eläkkeelle, pitäisi työelämää
uudistaa monin tavoin. Sairaanhoitajan
työssäni kaipasin hetkiä, jolloin olisin voinut konsultoida vanhempia kokeneita
hoitajia, joilla oli valtava tietotaito ja osaaminen. Se olisi lisännyt minun
ammattitaitoani, helpottanut työn kuormittavuutta, lisännyt
potilasturvallisuutta, nostanut hoidon laatua ja palkinnut seniorihoitajaa. Kaiken
kiireen keskellä sai kysyttyä vain nopeasti pintaa liippaavia asioita. Kokeneen
hoitajan osaamista ja tietoa ei koskaan siirretty järjestelmällisesti eteenpäin.
Oli hienoa kun joskus sai työskennellä vanhemman hoitajan työparina ja oppia työn
tekemisen ohessa hahmottamaan suuria kokonaisuuksia. Ihailin vanhempien
kollegoideni kykyä ratkaista ”tuosta noin vain” monimutkaisia ja vaikeita
tilanteita. Vähän väliä henkilökunnan kahvihuoneessa oli kakkukahvit, kun
vietettiin ansioituneen hoitajan läksiäisiä ja eläkkeelle jäämistä. Siinä vuosikymmenien
kokemus ja ”hiljainen tieto” katosi hetkessä ovesta ulos.
Amerikan
isoäitini piti kampaamoa omakotitalonsa pohjakerroksessa yli 80-vuotiaana. Koska
hän halusi. Ei siksi, että hänen oli pakko. Hän kävi viimeisinä vuosinaankin
vielä kampaajien ja kosmetologien koulutuksissa ja konferensseissa, koska tunsi
kiinnostusta alaa kohtaan ja halusi pitää mielensä virkeänä. Työ toi hänelle
elämänsisältöä, ei vienyt sitä.
Työntekoa ei koeta aina onnellisuuden tai mielihyvän lähteenä, joillekin se on muuttunut kärsimykseksi. Useimmat kuluttavat parhaat vuotensa työssä, joka ei ole heidän arvojensa mukaista. Eläkkeestä haaveillaan, koska se tarjoaisi ulospääsyn oravanpyörästä. Moni kuitenkin sairastuu eläkkeelle jäätyään eikä elämä mennytkään niin kuin he kuvittelivat. Emmekä välttämättä edes elä eläkeikäämme asti. Meillä on varmuudella vain tämä hetki. Siitä kannattaa koettaa tehdä niin mielekäs kuin mahdollista.
