Kysymys: Olen 21-vuotias opiskelija ja luin kirjasi "Irti oravanpyörästä." Nautin luonnosta, kasvatan itse ruokaa ikkunalaudallani ja kerään metsästä marjoja säilöön. En koskaan ole haaveillut vakityöstä, enkä kertakaikkiaan pysty pakottamaan itseäni työhön, jota inhoan. Ongelmani on se, että opiskellessani tunnen olevani aivan liian riippuvainen tästä yhteiskunnasta ja sen vaatimuksista. Kun nostan opintotukea, sitoudun opiskelemaan tietyllä vauhdilla ja omalla alallani vauhti on siis semmoinen, että muita töitä ei pysty tekemään. Lainaa nostin ensimmäisen vuoden, nyt en nosta, jos ei ole aivan pakko. Haluaisin maksaa senkin jo pois. Kysynkin, olisiko sinulla antaa jotain neuvoja opiskelijan elämään ja siihen, miten opiskelijana voisi päästä pois oravanpyörän velvollisuuksista ja vaatimuksista? Vai onko hyväksyttävä, että seuraavat 4 vuotta elän yhteiskunnan vaatimusten mukaan ja elän "sitten kun..." -elämää?
Vastaus: Kiitos viestistäsi. Kysyit laajan
kysymyksen (joka herättää lähinnä lisää kysymyksiä). Aihe on mielenkiintoinen.
Hienoa,
että nautit luonnosta ja kasvatat itse ruokaa ja keräät marjoja. Se on hyvä pohja
ja alku.
Opiskeleminen
ja uuden oppiminen on todella tärkeää ja antoisaa – jos on itselle soveltuvalla
alalla. Silloin ei tarvitse haaveilla ”sitten kun” -elämästä.
Harmillista, jos tunnet jo nyt, ettet tule selviämään opiskelun ja työn
paineista. Oma asenne on ratkaiseva. Etsi keinoja, jolla vältyt paineelta ja
stressiltä. Oletko oikealla alalla? Koeta luoda itsellesi positiivinen tulevaisuudenkuva.
Voisitko
jutella opinto-ohjaajan kanssa opiskelun tavoista ja aikatauluista?
Opiskelemistakin voi opiskella. Kun tunnistaa vahvuutensa, opiskeleminen on
helpompaa. Tutustu esimerkiksi erilaisiin oppimisen tyyleihin ja strategioihin. Hae erilaisilla hakusanoilla internetistä lisää tietoa aiheesta.
Vakituista
työtä ei ole pakko tehdä, silloin elämä täytyy järjestää sellaiseksi, että
pärjää vähemmällä. Jos jotain tahtoo tarpeeksi, on valmis tekemään myös vähemmän
mukavia asioita, koska se on pieni paha suhteessa siihen mitä sillä saavuttaa.
Jos tekee itselle rakasta työtä, työskentelee mielellään ja vaikka kuinka
paljon. Kun ilmeisesti pidät itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta, voisitko
ajatella ryhtyväsi tulevaisuudessa yrittäjäksi? Saisit vapauden työskennellä
omalla tavallasi.
Jos ajattelet
”riippuvuuksia”, kyse ei ole vain opintotuesta. Neljän vuoden koulutus on kallis,
joka mahdollistetaan verovaroista monen muun lisäksi (kuten kouluruoka,
terveydenhuolto, asumistuki + kaikki muut verovaroin rahoitettavat palvelut.) Hyväksytkö
ne riippuvuudet? Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.
Koeta negatiivisuuden sijaan
tuntea kiitollisuutta, että voit ja saat opiskella. On paljon ihmisiä, jotka
haluaisivat opiskella eikä heillä ole siihen mahdollisuutta.
Luin
hiljattain taiteilija Osmo Rauhalasta kertovaa kirjaa Tapaus. Siinä hän kertoo kuinka hän halusi tulla paremmaksi
taiteilijaksi ja oppia enemmän. Hän koki, ettei saisi sellaista opetusta
Suomesta, joten hän panttasi sukutilansa lainan vastineeksi rahoittaakseen amerikkalaisen
taiteilijakoulutuksen, joka maksoi, jos muistan oikein, 100 000 markkaa
lukuvuodelta. Hän on saavuttanut unelmansa.
Toivomme usein
helppoja ratkaisuja ja näemme rahan (tai lainan) ongelmana. Tosiasiallinen
”ongelma” on asenteemme ja rahankäyttötottumuksemme. Kerroit lukeneesi Irti oravanpyörästä -kirjan. Toiko se
muutoksia rahankäyttötottumuksiisi? Tiedätkö elinkustannuksesi? Vähemmälläkin
pärjää, jos on valmis tyytymään kohtuuteen ja käyttämään mielikuvitustaan.
Toimitko
tarmokkaasti sen eteen, että olisit riippumattomampi? Maailma ei ole sinulle
velkaa, sinä olet itsellesi velkaa. Sinun on itse oltava aktiivinen ja otettava
vastuu elämästäsi. Jos et pidä elämäntilanteestasi, muuta sitä.
Mikä on ”se” juttu, joka on
kaiken tekemisesi takana? Sellainen asia, jota tahdot niin kipeästi, että olet
valmis tekemään mitä vain sen eteen. Mitä sinun on tehtävä toisin
saavuttaaksesi sen? Mikä elämässäsi toimii, mikä ei? Tee enemmän sitä mikä
toimii. Keskity siihen mitä haluat, älä siihen, mitä et halua.
Kun tietää
mitä haluaa, löytyy ratkaisuja. Vaihda, pyydä apua, tyydy ja ole kiitollinen, tinkaa,
tee selkeät taloudelliset laskelmat ja pysy niissä. Voisitko
”monimuoto-opiskella”, jolloin voisit työskennellä opintojen välillä ja ansaita
tarvitsemasi rahan? Voitko asua vanhempiesi luona, kimppakämpässä,
alivuokralaisena tms.? Eräs opiskelukaverini asui iäkkään naisen
alivuokralaisena. Huoneen vuokran sijaan hän hoiti vanhuksen asioita, kuljetti
häntä kulttuuririentoihin ja oli seuralaisena, tukena ja turvana. Erilaisia
ratkaisuja on vaikka kuinka paljon.
Vielä yksi
tärkeä kysymys: Voitko hyvin? Kun voi hyvin, haluaa oppia ja jaksaa olla kiinnostunut
asioista. Terveydentilanhäiriöt kuten uupumus ja masennus saavat elämän
näyttämään mollivoittoiselta ja on vaikea nähdä missään ulospääsyä.
Yhteiskunnan vaatimukset ovat aikamoiset. On hyvä pyrkiä oravanpyörästä riippumattomammaksi.
Elämänmuutokset
ja elämänhallinta edellyttävät kuitenkin riittävää terveydentilaa, itsekuria ja
jaksamista. Eli ennen kaikkea muuta: pidä itsestäsi huolta.