Aurinko paistoi, kun menimme metsään. |
Ensimmäisenä meitä tuli morjestamaan hömötiainen eli tuttavallisemmin hömis. |
Sitten kuului korkeaa kimitystä ja piti olla tarkkana, että näki kenestä ääni lähti. Näkyykö ketään? |
Annetaan vinkki: se saattaa pesiä ensi keväänä tämännäköisessä paikassa. Puun irrallaan olevan kaareutuvan kaarnan alla "puun ja kuoren välissä". |
Pieni naskalinokka eli puukiipijähän se. Se oli lyöttäytynyt tiaisparven följyyn ja kiipeili kuusen kylkeä ylöspäin. |
Kuusitiainen on hömötiaistakin rohkeampi ja tulee aivan viereen katsomaan, ketkä metsään tuli. Hiukan "kuusaria" jännitti, koska se nosti pikkuisen päätöyhtönsä pystyyn. |
Sinitiaiset viihtyvät valoisemmissa latvustoissa. Niiden selkä sointuu taivaan sineen ja keltainen vatsa syksyn lehtiin. |
Sitten kauempaa alkoi kuulua reipasta räpätystä, jota kuunnellessa alkaa aina naurattaa. |
Ääni kuului tälle tärpästikkelille, joka ei malta pysyä kymmemesosasekuntia paikallaan, että saisi skarpin kuvan. |