9. marraskuuta 2013

Näin istutat puun

Loppusyksy on parasta taimien istutteluaikaa. Olen istutellut viime päivät puita. Usein puutarhajulkaisuissa kehotetaan tekemään kevätistutuksia. Ei, ei, ei. Se on vuoden kuivin aika ja silloin joutuu tekemään valtavan työn (suhteessa syysistutuksiin) saadakseen kasvit menestymään. Kaivaminen on raskaampaa, taimia joutuu kastelemaan koko kevään ja kesän, ettei ne kuivu, aurinko porottaa kuumana niskaan ja olisi sen tuhat muutakin kevätpuuhaa tehtävänä. Se nyt vaan on niin, että puut, pensaat, kukat ja kukkasipulit kannattaa istuttaa syksyllä, kun on valmiiksi märkää ja on sulaa ja helposti muokattavissa, pääsee monin verroin helpoimmalla ja taimet menestyvät kuin itsekseen.

Tässä on minun tapani istuttaa puu. (Vuosien kokeilujen tulos.) Puun istuttamiseen tarvitset:
  • istutettava taimi 
  • talikko 
  • kottikärryllinen puiden lehtiä, järvikasvillisuutta, kompostia tai muuta eloperäistä ainetta
  • vesiämpäri 
  • sanomalehtiä (likomärkiä) 
  • tuhkaa 
  • merkkitikku 
  • pieniä kiviä ”salaojitukseksi”, jos paikka on kostea.

Tässä olen jo talikoinut puulle sopivan kuopan. Suosin talikointia, koska se jättää hiesun ilmavaksi, kuohkeaksi ja muruiseksi. Lapiolla tulee paljon tylympää jälkeä. Se leikkaa ja tiivistää maata ja katkoo lierot. Talikko on maata herättelevämpi ja tulee paljon vähemmän katkenneita kastematoja. Talikolla saa myös helposti heiluteltua irti paikalla aiemmin kasvaneet kasvit ja kasvien juuret.


Valitsin douglaskuusille tontin lämpimimmän paikan (ja istutin ne yli 10 m toisistaan, että niillä on varmasti tilaa menestyä). Paikka ei ole vetinen, joten nyt kuopan pohjalle ei tarvitse salaojitusta. Kuoppaa talikoidessani totesin, että maassa on aika vähän lieroja. Lierot ovat todella tärkeitä maan hyvinvoinnille, joten laitoin kuopan pohjalle puiden lehtiä ja kompostia houkuttelemaan maan eliöitä paikalle.
On yleinen harhaluulo, että puiden istuttamiseen (tai minkään istuttamiseen) tarvittaisiin paikalle tuotua multaa. Kasvit kasvavat kaikenlaisissa maalajeissa, kunhan maa voi hyvin. Tarvitaan vain oikeanlainen kasvi oikeanlaiselle paikalle (aurinko, puolivarjoisa, varjo) ja maata hiukan perusparannetaan ja autetaan.



Kerään talteen kaikki takan ja saunan pesistä tulevat tuhkat ja seulon ne. Kuopan pohjalle laitan kourallisen seulonnasta jääneitä isompia hiilenpalasia. Ne varaavat vettä ja luovuttavat paljon ravinteita. Yleensä tuhkan ja hiilen vaikutus näkyy vasta toisena vuonna, se on hidas mutta pitkäikäinen tapa ravita maata. Tuhka on joskus ollut puuta ja puu on joskus ollut maata. Materiaalit pysyvät kierrossa ja taimet vahvistuvat, kun maaperän pieneliöstöt irrottavat hiilestä ravinteet.


Sitten heitän tuhkan ja lehtien päälle vielä ohuen kerroksen maata, jotta puun juuret eivät osu suoraan tuhkaan. Teen näin varmuuden vuoksi, etteivät puun juuret nokkaannu emäksestä. (Tuhka on emäksistä ja Suomen maaperä on hapanta, siksi ne sopivat hyvin yhteen.)


Sitten katson taimesta minkä muotoiseksi se on kasvanut. Isoimmat oksat ovat kasvaneet etelään päin kohti aurinkoa. Taimi kannattaa mieluusti istuttaa samaan asentoon niin se pysyy onnellisena eikä häkelly ilmansuunnan muutoksesta. Näin minä ainakin ajattelen. ;)


Tässä ruukussa on ollut vielä hyvin kasvuvaraa ja vasta pienet valkoiset juuret pilkistävät pinnasta. Joskus taimet ovat tehneet ison kehän ruukun pohjalle. Ne pitää silloin nätistä avata ja levittää, että ne pääsevät oikeuksiinsa valtaamaan maasta tilaa ja imemään ravinteita. Tätä juuripaakkua vain kevyesti haron sormillani, että multa aukeaa ja pääsee paremmin kosketuksiin maaperän kanssa.


Taimi laitetaan kuoppaan niin, että se tulee pikkuisen syvemmälle kuin aiemmin. Tässä levitän vielä kevyesti tuhkaa hiesun päälle…

...mutta ripottelen sen päälle vielä lehtiä ennen kuin käännän maan puun juuren ympärille.


Sitten vain kippaan maan nurin puun juurelle. Teen tämän käsin, talikointi on aika ronskia. Samalla juttelen puulle mukavia: ”tähän sinä nyt tulit, toivon, että viihdyt ja kasvat hyvin.” Kuvittelen, että puu oudoksuu kaikkia muutoksia ja yritän sitä vähän lohduttaa ja lepytellä, että hyvään paikkaan pääsit.


Sitten teen märistä sanomalehdistä kehän puun ympärille. En laita paperia kuitenkaan aivan puun juurelle, jotta vesi pääsee kunnolla juuristoon. Sanomalehti turvaa taimelle kasvurauhan ainakin ensimmäiseksi vuodeksi. Kun paperi on märkää, lierot ja siirat ynnä muut saapuvat hetkessä paikalle ruokailemaan ja majailemaan.


Aivan puun juurelle laitan paksun kerroksen eloperäistä materiaalia. Kun sade huuhtoutuu sen läpi, se vie lisää ravinteita maaperään.


Katemateriaalia tulee joka paikkaan muuallekin. Luonnossa maaperä ei ole koskaan paljaana. Aukikäännetty maa pitää aina peittää.


Sitten laitetaan merkkitikku pystyyn, sillä vaikka nyt ei sitä uskoisi, seitsemän kahdeksan kuukauden kuluttua puuta on vaikea erottaa kaikelta muulta kasvillisuudelta joka valtaa maan ja yrittää puskea katemateriaalin läpi (sitä kannattaa lisätä ensi kesänä) ja taimen saattaisi herkästi huitaista viikatteella nurin. Tosin nämä douglaskuuset ovat niin erikoistapaus, että niitä ei voi unohtaa, vaan niitä käydään usein katsomassa ja paapomassa.


Maa oli jo valmiiksi tolkuttoman märkää, mutta annoin silti ämpärillisen vettä, jotta puun juuret asettuvat maan uomiin, tuhka kastuu ja kaikki löytää paikkansa. (Huom! Keväällä istuttaessa pitäisi vesiämpärillisiä olla monta, vähintään 2-3 kasvupaikasta riippuen, ensin kuopan pohjalle yksi ämpärillinen, sitten vielä kasville ja katemateriaalille). Paksun katemateriaalin alla puun juuret jatkavat kasvuaan pitkään sen jälkeenkin, kun maa on peittynyt lumeen. Vasta kun maa alkaa jäätyä ja routaantua, juurien kasvu pysähtyy. Keväällä puu ehtii saada kaikki lumien sulamisvedet hyödynnettyä ja kasvuunlähtö tapahtuu ihan eri tavalla kuin keväällä istutetuissa kasveissa.


Eikä puun istutuksen tarvitse olla ollenkaan suuri projekti. Jos nyt haluaa siirtää esimerkiksi pieniä kymmensenttisiä kuusentaimia paremmille paikoille, pääsee tosi helpolla. Kuusi kasvaa Suomen happamassa maaperässä ihan itsestään, joten ei tarvitse tehdä mikään maanparannuskikkoja. Sen kun talikoi taimen muutamalla liikkeellä irti ja talikoi sen saman tien uudelle paikalleen. Muutama polkaisu ja se on siinä. (Huom. jos keväällä tekee tuon saman on muistettava kastella paljon.)