Taas pihabongaillaan!

Kuka mää oon?

 

Jaa mää vai? No, sinitintti tiätty, kato nääs ku mul o sinine pipa.

BirdlifeSuomi järjestää tulevana viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman yhdeksättä kertaa. Tapahtumapaikkana on oma piha tai muu lintujen tarkkailuun sopiva paikka. Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa. Osallistumismaksua ei ole eikä ilmoittautumista tarvita.

Pihabongauksen päätarkoituksena on saada yleisö mukaan tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta, talviruokinnasta ja kerätään arvokasta tietoa Suomen talvisesta linnustosta.
Linnut kertovat paljon esiintymisalueestaan. Erilaiset linnut esiintyvät eri elinympäristöissä, lintukantojen runsastuminen tai häviäminen kertoo jostain muutoksesta elinalueiden tilassa.

Idea Pihabongaukseen on tullut Britanniasta, jossa sikäläiseen ”Big Garden Birdwatch” –tapahtumaan osallistuu yli 500 000 ihmistä. Tapahtuma on järjestetty siellä yli 30 kertaa. Säännöllisyyden ja suuren osallistujamäärän ansiosta tapahtuman avulla on saatu hyödyllistä tietoa monien lintulajien kannanvaihteluista.

Pihabongaus ei ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole ratkaisevaa. Linnut tunnistetaan ja lasketaan jonka jälkeen tulokset lähetetään BirdLife Suomelle.

• Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit.
• Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
• Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät viimeistään 31.1. Pihabonfaus-sivuston verkkolomakkeelle tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.

Talvi on paras aika opetella tunnistamaan lintuja, kun talvehtivia lajeja on verraten vähän. Joten tuumasta toimeen ja viikonloppuna lintuja tiirailemaan! :)

Mitättömän lumihiutaleen merkitys

Kuvassa pikkuvarpunen, jonka erottaa varpusesta posken mustasta "kauneuspilkusta" ja ruskeasta päälaesta.

Kerro minulle, kuinka paljon lumihiutale painaa”, varpunen sanoi kyyhkyselle.

”Ei mitään”, kyyhkynen vastasi.

”Siinä tapauksessa minun täytyy kertoa sinulle eräs tarina”, varpunen sanoi.

”Istuin kuusen oksalla aivan rungon vieressä, kun alkoi sataa lunta. Koska minulla ei ollut parempaakaan tekemistä, aloin laskea lumihiutaleita, joita laskeutui oksan neulasille. Niitä oli 3 741 952. Kun oksalle putosi hiutale numero 3 741 953, siis ei mitään, kuten sinä sanot, oksa katkesi.”

Sen sanottuaan varpunen lensi tiehensä. Kyyhkynen pohti tarinaa hetkisen ja sanoi lopulta itsekseen:

– Ehkä puuttuu vain yhden ihmisen ääni, jotta maailmaan tulisi rauha.”

Satelliittikuvista näkee metsien tilan

Pitkä punainen viiva näyttää vuoden 2011 Asta-myrskyn kulkureitin.

TÄSTÄ linkistä pääsee katsomaan maailman metsien tilaa. Kartan vihreät värit kertovat puupeitteen tiheydestä. Metsän hakkuut, harvennukset ja häviäminen näkyy punaisella, taimikot ja kasvuvaiheessa oleva metsä sinisellä. Musta alue on jotain muuta kuin metsää (esim. peltoa tai suota). 

Zoomattavan kartan vasempaan yläreunaan voi kirjoittaa osoitteen. Kartta ei välttämättä täsmää nykytilanteeseen, sillä kartan tiedot perustuvat vuosien 2000–2012 väliselle ajalle. Sen jälkeen tapahtuneet muutokset eivät kartalla näy. On mielenkiintoista nähdä Suomen ja Venäjän rajan kontrasti. Venäjän puolella metsänpeite on yhtenäinen. Suomi on hailakan vihreä ja voimakkaasti punaisten täplien laikuttama. Vaivaakohan Suomea joku rokkotauti?  

Avohakkuiden punaiset pisteet saattavat näyttää jonkun mielestä mitättömältä mutta on tärkeä muistaa, että jokaisen avohakkuun vuoksi valtava määrä eliöitä ja eläimiä joutuu etsimään uuden kodin. Eikä se käy niin, että ne vain siirtyvät viereiseen (toistaiseksi pystyssä olevaan) metsään. Pitäisi löytää jokaiselle eliölajille soveltuva ja sille ominainen elinympäristö ja löytää tilaa aiemmin vallatuilta reviireiltä ja alueilta. Eläimet tarvitsevat juuri tietynlaisia metsiä, eri-ikäisiä ja erilajisia puita. Mikä tahansa metsä ei käy. Joidenkin eläinten, hyönteisten ja kasvien on mahdotonta edes muuttaa toiseen metsään, koska ne eivät pääse ylittämään isoja aukeita ja ne tarvitsevat elääkseen laajoja yhtenäisiä metsäalueita, vanhoja metsiä, varjoa, kosteutta ja tasaista pienilmastoa. Merkittävin syy monien lajien uhanalaisuuteen ovat elinympäristöjen ja metsien muuttuminen ja katoaminen.

Tämän kartan äärelle on hyvä pysähtyä miettimään tosiasioita ja mitä itse kukin voi tehdä estääkseen avohakkuukäytäntöjen jatkuvan Suomessa. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka uskovat avohakkuiden olevan oikein ja jotka ajattelevat että metsää saa vapaasti tuhota. Onneksi on myös paljon ihmisiä, jotka näkevät, että metsät eivät ole pelkästään puita vaan ne koostuvat monista eliöistä ja elämänmuodoista, joita kuuluu kunnioittaa. Ei ole mitään häpeällistä, että suree menetettyä metsää. Punaisten pilkkujen perusteella Suomessa asuu paljon surullisia ihmisiä. Kerro rohkeasti tunteistasi ja aina kun tulee sopiva tilaisuus puhu metsien puolesta, jotta ihmiset alkaisivat kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä. Asenteet muuttuvat ihminen kerrallaan.

 

Kuka pysäyttäisi ihmisen?

Tämän päivän päätökset määrittelevät tulevaisuuden

Lukekaapa Sitran raportti ”Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?” 

… kaikkein parasta toimintaa on ryhtyä ponnekkaisiin toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja lämpötilan nousun rajoittamiseksi nykyistä voimallisemmin. Olemassa oleva teknologia tarjoaa meille jo ratkaisun avaimet. Kysymys on ennen kaikkea olemassa olevan teknologian käyttöönotosta sekä ylipäätään nykyisten tuotanto- ja kulutustottumusten muuttamisesta kestävään suuntaan.

Muista nauraa!

Toisinnäkijän päiväkirjassa kerron siitä miten tärkeää on pitää vitsilistaa. Elämässä on liian harvoin todella makeita naurun aiheita. Ne kannattaa aina kirjata muistiin. Vaikka luulisi, että hauskat tapahtumat muistaisi, ei niitä muista. 

Lisäsin vitsilistaani tapahtuman eiliseltä. Sain kirjeen postissa. Kuoressa luki: ”Luonnonlapsi” ja osoitteeni. Kuoressa ei siis ollut nimeäni. Silti kirje löysi perille.  :D  

Linnunlaulu lohduttaa ja rentouttaa

Kaamosväsymystä? Pukkaako stressi päälle? Tiedossa hektinen päivä? Pakene eri maailmaan laitamalla taustalle linnunlauluradio soimaan (klikkaamalla TÄSTÄ) ja rentoudu. 

Ja lohduttaudu ajatuksella, että jo parisen viikon kuluttua (!) luonnosta kuuluvat ensimmäiset talitiaisten ti-ti-tyyt (kun päivänvaloa on tarpeeksi). Talvi on selätetty ennen kuin huomaammekaan.