Kävimme perjantaina asiamiespostissa. Matkalla pyörähdimme avoveden ja virran kautta katsomassa vesi- ja lintutilannetta, kun samassa kaksi laulujoutsenta lensi puiden latvojen korkeudella yläpuoleltamme. Haukoin henkeäni enkä saanut sanottua mitään. Osoitin vain sormellani mitä tapahtuu. Kevin myöhästyi menosta ja katseli ihmetellen joutsenten perään miten niin suuret linnut voivat lentää aivan läheltä ilman, että hän huomaa mitään. Miehet viereisen kuppilan terassillakaan eivät noteeranneet mitään. Taas kerran on todettava, että ihmisen on oltava alati valppaana, jos aikoo jotain luonnossa nähdä. Ei muuta kuin äkkiä joutsenten perään. Onneksi Kevin olisi nyt kameran puikoissa! ;)
Oletko valmiina? Joko lähdetään ajamaan niitä pois?
Jep!
|
Täysillä pakoon. |
Läpä-läpä-läpäti-läp…
|
Ääniefektit ovat aikamoiset. Joutsen joutuu juoksemaan pitkään veden päällä ennen kuin se pääsee ilmaan. |
Saatiinpas ne räpylämäkeen! |
Olisittepa kuulleet ne fanfaarit, kun joutsenet ilmaisivat olevansa paikan haltijoita.
|
Vain yhden asian on muututtava, jotta löydämme onnen elämäämme: se mihin kohdistamme huomiomme. -Greg Anderson |