Ajattelin
kertoa teille muutamasta jutusta, joiden ajatteleminen tuo minulle usein tosi hyvän
mielen.
Viime
keväänä Meidänmetsään ilmestyi varpuspöllönpönttö (joka sopisi kyllä hyvin
liito-oravanpöntöksikin.) Olin yllättynyt, mutta mielissäni, että joku oli sen
sinne ripustanut ja arvuuttelin kuka ripustaja mahtoi olla. Sitten kevään arvuuttelin
kuka pönttöön mahtaisi muuttaa. Minä kun olen sellainen, että vaikka haluaisin
tietää kuka pesii missäkin, en ikinä tohdi häiritä lintuja. Pönttöjen avaaminen
ei tulisi minulle mieleenkään. Kaikilla pitää olla kotirauha.
Tuli kesä ja
eräänä päivänä sain sähköpostia lintumiesystävältäni. Hän oli käynyt
Meidänmetsässä ja kurkistanut pönttöön (hän on ammattilainen eikä pesintä häiriintynyt). Hän ei ollut
ripustanut pönttöä mutta ajatteli ohimennen ilmoittaa (synkroniaa!),
että varpuspöllönpöntössä asuivat nämä kaverit.
Peräti kahdeksan talitiaisen poikasta! |
Tänä keväänä
selvisi kuka pöntönripustaja oli ja hän ilmoitti, ettei pöntössä pesi tänäkään
vuonna varpuspöllöä vaan todennäköisesti taas talitinttiperhe.
Kerran sain sähköpostia metsässäni käyneeltä lintubongarilta,
joka kertoi nähneensä ja kuulleensa metsässämme idänuunilinnun ja pikkusiepon (harvalukuisia lajeja Suomessa).
Minusta on niin mukavaa, kun ihmiset jakavat kokemaansa luonnon tuomaa iloa. Pieni, ikuiseksi ajoiksi suojeltu alue, tuottaa iloa kaikille lajeille – ei vain ihmislajille. Kuvittelen Meidänmetsänkin hykertelevän riemusta.
Minusta on niin mukavaa, kun ihmiset jakavat kokemaansa luonnon tuomaa iloa. Pieni, ikuiseksi ajoiksi suojeltu alue, tuottaa iloa kaikille lajeille – ei vain ihmislajille. Kuvittelen Meidänmetsänkin hykertelevän riemusta.
Vielä synkroniasta… muistatteko tämän jutun joutsenista ja synkroniasta?
Sain vähän
aikaa sitten meiliä henkilöltä, jonka puoliso oli ollut VR:n liikenteenohjauksessa
töissä ja pysäyttämässä tuolloin junaliikennettä! :D