Siivekkäät keijukaiset

 

Koin unohtumattoman hetken toukokuussa, kun näin ensimmäistä kertaa elämässäni lepakon keskellä kirkasta päivää. Mahdollisuus nähdä lepakoita keskellä päivää on melko harvinaista, mutta sitä tapahtuu, yleensä keväisin kun lepakoiden ravintovarastot ovat talven jälkeen vähissä. Ilmassa leijaili vedestä kuoriutuneita hyönteisiä ja lepakko saalisti niitä äänettömästi veden yllä kierrellen. Lepakko oli hyvin huomaamaton ja nopea. Valokuvaus oli haastavaa, mutta tässä muutama otos.

Eeva-Maria Kyheröinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta antoi tunnistusapua (kiitos!) ja kertoi, että tämä yksilö on vesisiippa. Tässä kuvassa näkyy kuinka lepakko "troolaa" jalkojen ja häntäräpylän avulla.  :)

Suomessa on tavattu kolmetoista lepakkolajia, joista runsaslukuisia on vain viisi: pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja ja ne kuuluvat Euroopan unionin luontodirektiivin suojaamiin lajeihin.

Useat lepakoihin liittyvät peruskysymykset, kuten levinneisyys ja runsaus, ovat yhä vailla vastausta. Tärkeää tietoa Suomen lepakoista onkin saatu harrastajien avulla. Siksi maallikoidenkin tekemät havainnot ovat tärkeitä.  

Osallistu tulevana viikonloppuna (25.-27.7.) lepakkobongaukseen. Lepakkobongauksessa on sama idea kuin tammikuussa vietettävässä pihabongauksessa. 

Tarkoitus on havainnoida lepakoita yhden tunnin ajan valitsemallaan paikalla. Bongauksen voi siis toteuttaa missä päin Suomea tahansa, mökillä, kaupungin puistossa, parvekkeella tai missä sillä hetkellä sattuukin olemaan. 

1. Lepakkobongaukseen voi osallistua kuka tahansa.
2. Erityistä lepakkoasiantuntemusta ei tarvita, vaikka ei siitä haittaakaan ole. Silmämääräisesti lepakoita voi yrittää tunnistaa tai ainakin rajata mahdollisia lajeja lentopaikan, lentotavan ja ulkonäön perusteella. Huomattavaa lisäpontta tunnistamiseen saa lepakkodetektorista, eli laitteesta jolla voi kuulla lepakoiden tuottamat kaikuluotausäänet. Lepakot pystyy detektorin avulla tunnistamaan lajilleen ja edistyneemmillä laitteilla äänet voi myös tallentaa myöhempää tarkastelua varten.
3. Lepakkobongauksen havainnot ilmoitetaan Suomen lepakkotieteelliselle seuralle lepakkobongaussivujen kautta.

"Ihmiset ovat vuosituhansien ajan kadehtineet lintuja ja hyönteisiä niiden saavuttaman ilman herruuden takia ja kuvitelleet niiden elämää paratiisilliseksi, mutta he ovat unohtaneet, että on olento, joka on meitä paljon lähempänä kuin linnut ja hyönteiset, olento, jonka poikaset syntyvät elävinä, jonka aivot ovat paljon pitemmälle kehittyneet kuin minkään linnun, jonka aistit ovat uskomattoman terävät ja joka käyttää ääniä ja tiedotusvälineitä, joiden olemassaoloa olemme tuskin keksineet ja pystyneet järjellisesti selittämään. Ihmiset ovat unohtaneet, että luonto teki monta epäonnistunutta kokeilua höyhen- ja kuoripeitteisillä lajeilla, kunnes yhdisti kaiken tietonsa ja kokemuksensa lentämisestä suosikissaan lepakossa, joka hienossa turkispuvussaan, silkkisiipisenä ja ihmeellisin aistikyvyin varustettuna on niin kauan elänyt moitteetonta elämäänsä aivan silmiemme edessä mutta jota yhä niin huonosti tunnemme." -Ernest Thompson Seton-

Aiemmat blogikirjoitukseni lepakoista:

Lepakot ilmestyvät elokuun iltoihin

Luonnonmukaisia hyttysimureita (lepakonpöntön rakennusohje)

Sääksen elämää

Eräänä iltana laitoin saunan lämpiämään. Saunomista odotellessa jäin nojailemaan rannan puuhun. Samassa puiden latvusten takaa kantautui lokin varoitushuuto. Lokki hätyytti kalasääskeä! 

Lokki ei ymmärrä että sääksi syö kalaa eikä ole lokinpoikaselle vaaraksi. Lokki näkee vain haukkalinnun muodon ja luokittelee sen vaaraksi, joten sääksi joutuu kestämään lokkien kurmuutusta syyttä suotta.

Sääksi teki nopean syöksyn kohti vedessä olevaa kalaa.

Kuuluu iso molskahdus, kun sääksen kokoinen lintu heittäytyy veteen.

Päästyään takaisin yläilmoihin, sääksi ravistelee itsensä vedestä.

Kalan saalistus ei onnistunut, jaloissa ei roiku kalaa, mutta lokki on heti kintereillä.

Sääksi hakee uudestaan korkeutta etsien samalla kalaa. Ruokaa on saatava. Pesässä on nälkäiset poikaset ja tuollainen saalistustapa verottaa emolinnun voimia.

Sääksi lähtee salamana uuteen syöksyyn.

Kameran kanssa on mahdotonta pysyä perässä.

Sinne katosi. Tämä on epätodellinen hetki.

Sitten pää ja vähän siipiä tulee näkyviin.

Tapahtumia seuratessa tulee tunne, että tuosta lintu ei millään jaksa nousta.

 

Eikä vieläkään saalista. Voi itku.

Ja taas mennään...

Voitteko kuvitella, että Suomessa, tässä ”metsien maassa”, on suuri pula jykevistä ja tukevalatvaisista puista (= avohakkuita suosiva metsätalous). Sen vuoksi Etelä-Suomessa yli 90 prosenttia sääksipareista pesii linturengastajien rakentamissa tekopesissä. Ilman vapaaehtoisten tekemää työtä sääksillä ei olisi edes tekopesiä, "luomupesistä" puhumattakaan.  

Aika karmeaa todellisuutta.

Jos haluat auttaa sääksiä, tue Sääksisäätiön toimintaa lahjoituksilla. Pienikin lahjoitus on tärkeä.

Jos haluat nähdä sääksiä, kannattaa suunnata Kangasalan Pohtiolammen Sääksikeskukseen (Huom. ennen syyskuuta! Silloin sääkset lähtevät muuttomatkalle.) Sääksikeskuksessa on lintutorni ja sieltä näkee lammelle, josta sääkset saalistavat kirjolohia. Alueen ilmatilassa on ruuhkaa, kun sääkset lähestyvät aluetta useiden kymmenien kilometrien säteeltä.