Syksyllä alkanut lintujen metsästys on aiheuttanut jokavuotiseen
tapaan sen, että laulujoutsenet eivät vietä enää aikaa ruovikossa siten
kuin kesällä. Emot ja poikaset seilaavat avovedessä edestakaisin, ääntelevät ja pitävät neuvonpitoa milloin startataan.
Harmaat poikaset saavat jo hiukan valkoista väriä. Yksi poikanen (neljäs vasemmalta) päättää vaihtaa suuntaa, toiset poikaset seuraavat ja niiden ääntely muuttuu.
(Tässä kohtaa sormeni kameran laukaisimella tärisee, kun en haluaisi myöhästyä lähdöstä... ja myöhästyn kuitenkin. ;)
Vaikka tämä näky toistuu päivittäin, se on aina yhtä kaunis. Seuraan
joutsenia samaan aikaan tippa linssissä, iho kananlihalla ja rakastunut
hymy huulillani kiitollisuutta tuntien.
Joutsenet ovat täällä niin kauan kuin järvet
pysyvät auki. Eräänä vuonna joutsenet
lähtivät vasta tammikuussa. Kun ne lähtevät, alkaa talvi.
