Vietämme kolmasosan elämästämme nukkuen ja noin 20 % siitä
ajasta näemme unia. Aina emme muista uniamme mutta kaikki niitä näkevät. Oletko
koskaan huomannut herääväsi yöllä aina samaan aikaan? Se johtuu unijaksoista
jotka menevät noin 90 minuutin sykleissä. Jos nukahtaa vaikkapa klo 23, unijaksot
menevät suurin piirtein näin: 00.30, 02.00, 03.30, 05.00, 06.30 jne. Alkuyöstä
unennäkemisen aika unijaksosta on lyhyt, vain 5-10 minuuttia. Aamulla unijakso
on pisimmillään noin 30-45 min, jolloin on unet on helpointa muistaa.
Kannattaa pitää paperia ja kynää (tai nauhuria) sängyn
vieressä ja tallentaa unet heti kun herää. Minä olen pitänyt vuosia unipäiväkirjaa.
Välillä on pitkiä aikoja, etten muista unistani mitään. Joskus auttaa kun sanoo
itselleen/alitajunnalleen illalla juuri ennen nukahtamista ”haluan muistaa
uneni tänä yönä”.
Unien tulkintaan ei tarvitse unisymbolikirjoja. En usko, että
mikään kirja voi tulkita uniamme oikein. Vain me itse tunnemme persoonamme,
pelkomme, elämänkokemuksemme, uskomuksemme ja niihin vaikuttavan kulttuurin,
asenteet ja ympäristön jossa elämme. Me itse luomme unemme. Siksi voimme kysyä
itseltämme mitä uni tarkoittaa ja tiedämme todennäköisen vastauksen.
Eilen radiosta tuli Luonto-Suomen eläinunet-ilta. (kuunneltavissa
TÄÄLTÄ).
Ihmiset saivat soittaa studioon ja kertoa eläinunistaan. Oli
taas mielenkiintoinen ohjelma. Minäkin osallistuin ja lähetin sinne tämän lapinpöllöuneni.
Unet ovat tosi ihmeellisiä, niissä voi tapahtua mitä tahansa. Kuljin tietä pitkin kohti metsää. Tien varren metsässä oli tehty avohakkuita ja taloja oltiin rakentamassa entisen vanhan metsän kohdalle. Olin kovin surullinen ja menossa katsomaan millaista tuhoa oli saatu aikaiseksi.
Oli tulossa hämärä ja yhtäkkiä lapinpöllö ohitti minut lentäen tienpientareen yllä metsän puolelta. Näin linnusta vain vilauksen. Seisahduin ja käännyin katsomaan lapinpöllön lentoa, se kääntyi ja lensi tien toiselle puolella olevan teollisuushallin taakse. Juoksin äkkiä tien toiselle puolelle, jos onnistuisin näkemään pöllön vielä. (Oikeassa elämässä en ole nähnyt lapinpöllöä – muuta kuin valokuvista.)Teollisuushallin ovi oli auki ja menin sisälle avaraan halliin. Yhtäkkiä lapinpöllö lensi perässäni avoimesta ovesta sisälle. Se laskeutui viereeni poikittaiselle tolpalle ja levitti siipensä. Lapinpöllö halusi halata minua. Jostakin se tiesi ja ymmärsi, että minä halusin halata sitä. Halattiin. Asettelimme käsiä ja siipiä joitain kertoja paremmin, että onnistuimme halaamaan. Pöllö oli tosi pehmeä mutta sen siivissä oli luisia nuljahtavia kohtia, joita koetin varoa ja asettelin käsiäni paremmin siipien sekaan. Se oli hyvä hetki ja hyvä halaus. Pehmeä ja lämmin eikä mitään kiirettä pois. Tuli turvallinen olo.Heräsin ja uni tuntui todelliselta. Tunsin käsissäni pöllön lämmön. Oli hieno ja lohduttava tunne, koska vanhojen metsien avohakkuut ovat täällä valitettavasti todellisuutta.
 |
|
|
