Varpushaukan ja korpin kohtaaminen

Tänä viikonloppuna pihabongaillaan taas kun Birdlife Suomi järjestää vuotuisen lintujen tarkkailutapahtuman. Tapahtuman tarkoitus on saada ihmiset huomaamaan elinympäristönsä linnut ja luonnon. Se on tärkeä tavoite. Minun elämäni mullistui sillä hetkellä kun opin katselemaan ympärilläni olevaa luontoa. Luonnosta ja linnuista oppii joka päivä jotain uutta.

Tänä aamuna seurasin seuraavanlaista taivaan tapahtumaa: ensin korppi karkottaa varpushaukkaa...

 sitten asetelma on yhtäkkiä ylösalaisin = korppi lentää hetken selkä alaspäin tarkkaillessaan ja yrittäessään väistää haukkaa. 

Niin vain korppikin saa olla tarkkana varpushaukan kanssa, vaikka kokoeroa piisaa. 

Varpushaukalla riittää kunnianhimoa, ei se korppia varmaankaan saisi hengiltä, kun naakassakin on aika tekeminen.

Sitten korppi pääsi taas haukan taakse ja karkotti sen lopulta reviirinsä ulkopuolelle.

Kuvien laatu on vähän mitä sattuu, mutta se ei olekaan pointti vaan se, että saa tällaisia asioita seurata ja ikuistaa. Kannattaa pihabongailla joka ikinen päivä. 

Iloinen uutinen ja hassu juttu

Toimittaja Leena Jäppinen soitti minulle ja kertoi hyviä uutisia: Yksinkertainen elämäni –radiodokumenttia on kuunneltu jo yli tuhat kertaa! Oho ja jee! Olemme tosi mielissämme, että juttua on kuunneltu. Dokumentti on vielä viikon ajan kuultavissa Yle Areenalta. Olisi tosi kiva, jos voisitte jakaa dokumenttilinkkiä eteenpäin. Kiitos!  https://areena.yle.fi/1-2454095

Tähän iloiseen fiilikseen sopii hauska sattumakuva tältä päivältä, kun kävin taas koskikaroja moikkaamassa koskella. Kävin äsken tietokoneella kuvia läpi ja olin juuri deletoimassa tätä epätarkkaa kuvaa peseytyvästä koskikarasta, kun huomasin iloisen kuvion linnun valkoisessa höyhenistössä. Suurensin kuvaa, mutta muuten sitä ei ole käsitelty millään tavalla. Hassu juttu. Iloa kaikille! :-)

Koskikara on juurikin näin hauska ja piristävä tyyppi. :-)

Koskikara on kylmää pelkäämätön avantouimari

Koskikaralla on erityisen taitsut eli taitavat jalat, joilla se pysyy liukkaillakin alustoilla.

Kävin läheisellä koskella tervehtimässä Suomeen talveksi saapuneita muuttolintuja eli koskikaroja. Ne taitavat olla ainoat linnut, jotka muuttavat tänne talveksi. Tuntuu hassulta ajatella, että tämä on riittävä lämpötila/leveysaste koskikaralle. Se on sopeutunut kylmään. Toisin kuin minä. Jos minulla olisi siivet, en usko että mikään pitelisi minua täällä talven yli. Mukavaa, että koskikara viihtyy.

Kurkistus veden alle. Onks siä ketään?

Koskella seikkaili kolme eri yksilöä. Koskikarat ovat aina niin iloista – ja uskomatonta – seurattavaa. Kylmää pelkäämättömiä avantouimareita. Englanniksi koskikaran nimi on dipper eli ”kastautua, pulahtaa tai kauha” ja viroksi "vesipapp" (liperit kaulassa).  Mitä suomen kielen kara-pääte mahtaa tarkoittaa? Omenan kara on siemenkota. Olisiko lintu kosken siemen? Hyvää mieltä se ainakin kylvää.

Se oli pu-lah-dus... (laula Irving Goodmanin Viuhahdus-biisin nuotilla)

Jos tiedätte asuinpaikkakunnaltanne virtavesipaikan, joka pysyy talvellakin auki, muuttakaa kävelyreittiänne ja käykää katsomassa näkyykö koskikaraa. Se on niin kiva ”dippaaja”, jonka näkeminen tuo välittömästi onnen ja kiitollisuuden tunnetta elämään.

Sieltä se nousee

Kuten liian moni eläin tänä päivänä koskikarakin on vaarantunut laji, jolla on suuri vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana. Virtavedet ovat muuttuneet nopeasti ja pienvesien kunto on huono. On paha löytää hyönteisiä tai kaloja, jos ei näe sameassa vedessä mitään tai jos vesi on saastunut.

Tässä on kuvaamamme 70 sekunnin video, jonka aikana norjan kansallislintu sukeltaa veteen seitsemän kertaa. Katsokaa tarkkaan! Kolmannella, neljännellä, kuudennella ja seitsemännellä kerralla koskikara tulee kivelle saaliin kanssa. Hyvä, että ruokaa löytyy, niin pysyy pikkuinen pullukkana ja lämpimänä!

Taikatemppu ja kuinka se tehdään... höyhenpuku kuivana ja saalis nokassa.

Päivän ajatus

 Muisti on voima, joka pystyy poimimaan ruusuja talvella.

Kukkia talveksi

Kun valmistat porkkanoista ruokaa, leikkaa lehtien puoleinen pää talteen. Laita ne vesiastiaan. Muutamassa päivässä lehdet tulevat esiin ja kasvavat melkein täysimittaisiksi, kun niitä pidetään huoneenlämmössä, ja kun niille annetaan tarpeeksi vettä. ”Kukat” tuovat kesäistä tunnelmaa ja lopuksi kukat voi syödä. 

Porkkanan vihreät varret eivät ole myrkyllisiä. Keitä ja syö sellaisenaan voisulan kera tai käytä porkkanan tavoin keittoihin, patoihin, wokkeihin ja laatikoihin antamaan ravinteita ja väriä. (Kevin sanoo: ”Muista laittaa mustapippuria!” ;)