 |
| Koskikaralla on erityisen taitsut eli taitavat jalat, joilla se pysyy liukkaillakin alustoilla. |
Kävin läheisellä koskella tervehtimässä Suomeen talveksi saapuneita
muuttolintuja eli koskikaroja. Ne taitavat olla ainoat linnut, jotka muuttavat tänne
talveksi. Tuntuu hassulta ajatella, että tämä on riittävä lämpötila/leveysaste
koskikaralle. Se on sopeutunut kylmään. Toisin kuin minä. Jos minulla olisi siivet, en usko että mikään pitelisi minua
täällä talven yli. Mukavaa, että koskikara viihtyy.
 |
| Kurkistus veden alle. Onks siä ketään? |
Koskella seikkaili kolme eri yksilöä. Koskikarat ovat aina niin
iloista – ja uskomatonta – seurattavaa. Kylmää pelkäämättömiä avantouimareita. Englanniksi
koskikaran nimi on dipper eli ”kastautua, pulahtaa tai kauha” ja viroksi
"vesipapp" (liperit kaulassa). Mitä suomen
kielen kara-pääte mahtaa tarkoittaa? Omenan kara on siemenkota. Olisiko lintu
kosken siemen? Hyvää mieltä se ainakin kylvää.
 |
| Se oli pu-lah-dus... (laula Irving Goodmanin Viuhahdus-biisin nuotilla) |
Jos tiedätte asuinpaikkakunnaltanne virtavesipaikan, joka
pysyy talvellakin auki, muuttakaa kävelyreittiänne ja käykää katsomassa näkyykö koskikaraa. Se on niin kiva ”dippaaja”, jonka näkeminen tuo välittömästi onnen ja kiitollisuuden tunnetta elämään.
 |
| Sieltä se nousee |
Kuten liian moni eläin tänä päivänä koskikarakin on vaarantunut laji, jolla on suuri
vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana. Virtavedet ovat
muuttuneet nopeasti ja pienvesien kunto on huono. On paha löytää hyönteisiä tai
kaloja, jos ei näe sameassa vedessä mitään tai jos vesi on saastunut.
Tässä on kuvaamamme 70 sekunnin video, jonka aikana norjan kansallislintu sukeltaa veteen seitsemän kertaa. Katsokaa tarkkaan! Kolmannella,
neljännellä, kuudennella ja seitsemännellä kerralla koskikara tulee kivelle saaliin
kanssa. Hyvä, että ruokaa löytyy, niin pysyy pikkuinen pullukkana ja lämpimänä!
 |
| Taikatemppu ja kuinka se tehdään... höyhenpuku kuivana ja saalis nokassa. |
