Yhdistävä tekijä

"Meillä on yksi hyvin suuri urakka edessä. Se on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Se olisi yhdistävä tekijä, jossa olisi paljon voitettavaa ahneutta vastaan. Suomi on kaunis maa, jota meidän pitäisi kaikin keinoin ylläpitää. Oli kyse sitten Itämerestä tai soistamme. Jos me sen säilytämme, se ei ole keneltäkään pois."

Arkkiatri Risto Pelkonen  Yle 26.12.2015

Täysikuu

Eikö sua pelota...?

"...asua maalla? Jos tulee vaikka joku peto ja syö sut?"
"Kuinka uskallat kävellä metsissä yksinäsi?"
"Eikö sua pelota että joku eläin hyökkää kimppuusi?""
Tämäntapaisia minulta aina välillä kysytään.

Tässä kuvassa on täydellinen vastaus: :)

(vapaa suomennos)

Eläimet eivät saa minua pelkäämään. Ihmiskunta saa.

Jihuu, joulusekoilu on taas täällä!

Tässä muutama lainaus Daniel Blythen Vihaan joulua, manifesti jouluhömpötystä vastaan - kirjasta vuoden hulluimman ajan kunniaksi.

• "Jos tunnet jouluisin olevasi ilonpilaaja, et ole yksin. Älä tunne syyllisyyttä. Juhla täynnä latautunutta iloa on niin vaarallisen lähellä juhlaa täynnä patoutunutta ahdistusta, että ne voisivat yhtä hyvin olla sama asia.
• Jouluvaloinnostus näyttää kasvaneen eksponentiaalisesti. Kuka 1970-luvulla muka verhosi koko talonsa katon välkkyvillä kirkkailla lampuilla? Ei tietysti juuri kukaan, koska silloin ymmärrettiin hetken aikaa, että energiaa ei riitä loputtomiin.
• Pohjimmiltaan koko joulujuhla on yhtä iloista perinteiden sekamelskaa (…) lisätään aimo annos kristillisyyttä, kaupallisuutta ja homogeenisen yhteiskuntajärjestyksen hajoamista. Siitähän saadaan nykyaikainen joulu: mielipuolinen kulutusjuhla, joka on verhottu jonkinlaiseen toisten huomioimisen harsoiseen huntuun.
• Joulukuussa 2003 ryhmä itävaltalaisia kaupan työntekijöitä vaati työnantajaltaan rahallista korvausta, koska he olivat altistuneet jatkuvalle joulumusiikille. Työntekijät väittivät sen aiheuttavan heille henkistä tuskaa ja ahdistusta. Tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että joulumusiikin jatkuva soittaminen todella tekee työntekijöistä aggressiivisia.
• (…) uskallan kyllä olla eri mieltä, että onko jouluperinteen jatkaminen lapsen etu.
• Itsemurhatilastot ovat korkeimmillaan jouluna. Tähän on osaltaan syynä se, että ihmiset kuvittelevat, että muilla on ihanaa ydinperheensä kanssa ja että he ovat ainoat onnettomat. Mielenterveysseurasta neuvotaan – ja tämä on täyttä totta – että sinun ei pitäisi kuvitella, että joulusta on pakko nauttia. Tämä tuntuu erinomaiselta neuvolta. Et voi mennä vikaan, kunhan vain muistat, että muillakin on aika paskaa.
• Jos joulu keksittäisiin nyt, kirkko vaatisi sen kieltämistä, koska se tekee niin paljon pahaa perheille.
• Joulu on ohi. Miten meni, miten voit? Oletko valaistunut, täyttymyksen kokenut, yhtä luonnon kanssa, onko kehon harmonia palannut? Vai oletko palasina, tuskainen ja turhautunut? Kiitätkö onnentähtiäsi, enkeleitä ja ihan ketä vain, koska sinun ei tarvitse käydä samaa kurimusta läpi vuoteen?"

Lähde:  Vihaan joulua, manifesti jouluhömpötystä vastaan, Daniel Blythe 

Laulujoutsenia ja lintulaskentaa

Liity BirdLifen lintujen suojelu ja -harrastusjärjestöön!

BirdLifeSuomen ja Elenian laulujoutsenaiheinen kirjoituskilpailu on nyt päättynyt ja voittajat on julkaistu uusimmassa TIIRA-lehdessä (s. 20 alkaen).

Oli tosi kiva olla mukana tuomaroimassa tekstejä, twiittejä ja runoja. Ei ole paljon hienompaa kuin lukea laulujoutsenia rakastavien ihmisten kirjoituksia. :)

Samaan lehteen tuli sattumalta viimekesäinen kertomukseni lintujenlaskennasta (sivulla 24). Laitan sen tähänkin liitteeksi, jos Tiira-lehti ei kaikkia tavoita. 

 Tiira-lehdessä (2/2015) oli kirjoitus: Mistä tiedetään että pajulintu ja peippo ovat Suomen runsaimmat lintulajit? Siinä todettiin, että ”Laskenta on mukava rauhallinen kävelyelämys suomalaisessa luonnossa aamun tuoksuineen, sumuineen ja luontoelämyksineen.” 

***

Lintulaskenta - Mukava ja rauhallinen kävelyelämys in thö finnish neitsö

Olipa kerran suomalainen mies ja venäläinen ja amerikkalainen nainen. He rakastivat lintuja ja olivat eräänä kesäkuun aamuyönä tekemässä lintulaskentaa. 

Sovittiin, että suomalainen merkitsisi kaavakkeisiin havaitut linnut, venäläinen seuraisi navigaattoriin merkittyä violettia viivaa, ja amerikkalainen tulkitsisi paperikarttaa. Kaikki tekisivät lintuhavaintoja. Lintulaskennan aikana ei saisi keskustella, jotta linnut kuuluisivat hyvin. Puheliaammat ulkomaiset naiset kuitenkin päättelivät, että kuusi korvaa kuulisi enemmän kuin yksin linjaa kiertävä hiljainen suomalainen mies, joten he voisivat välillä vaihtaa muutaman sanan. Linturetki käytiin tönkköenglannilla. Suomalaisen ja venäläisen pariskunnan yhteinen kieli oli englanti. Amerikkalainen oli asunut jo niin kauan Suomessa, että kuulosti enemmän suomalaiselta kuin amerikkalaiselta.

Havaintojen ilmoittamista kirjurina toimivalle suomalaiselle helpotti se, että venäläinen opetteli hänelle aiemmin vieraaksi jääneitä lintuja, sekä niiden nimiä, suomeksi. Kenenkään ei tarvinnut tietää lintujen englannin- tai latinan-kielisiä nimiä. Suomalaiselta tämäkin olisi onnistunut, mutta hän vaikeni kolmella kielellä - lukuun ottamatta hetkiä, jolloin hän halusi tietää navigaattorin ilmoittamia tietoja:

- Hau meni miiters tu tö next töörningpoint? Wat tö hell? Wii wöör suppous tu töörn hier. Gou moor tu tö left!

Seurue teki kiltisti 90 asteen kulman oikealle ja suuntasi kohti tiheintä ryteikköä.

-        -Huu meiks thiis mäps? naiset ihmettelivät

-         – Thei aar given rändömli. Wii häv nou chois but to follou thö orders.

-          – Lisön! It is ö mustarastas! And ö sepelkyyhky! venäläinen pääsee vauhtiin.

-         – And ö metsäviklo and peukaloinen! amerikkalainen jatkaa.

-         – Did juu hier thät härkälintu? suomalainen yllättää.

-         – Wat is thät? venäläinen kysyy outoa linnun nimeä.

-          – Härkälintu is silkkiuikku´s frend... Or not a frend, but ö casön.

Amerikkalainen jää miettimään millaisen mielikuvan venäläinen mahtaa saada linnusta, joka on ”silkkiuikun ystävä tai serkku”. 

Seurue harppoo hakkuuraiskioiden yli.

-        

  – Wai thei kat sou meni triis? venäläinen ihmettelee.

- – Bikoos finnish aar säd and häv lost their neitsö connektsjön“, amerikkalainen valistaa.

-  – Sou thät wii häv toilet peipper, suomalainen kommentoi. 

– Lisön, a cricket böörd, venäläinen kuulee.

Finnish män känt hier a thing.

– Juu aar ketting ould, venäläinen toteaa.

Sitten suomalaiselle selostetaan onko kyseessä tulitikkumaista kovaa viitasirkkalinnun rahinaa vai linnun pään käännön myötä vaimenevaa pensassirkkalinnun siritystä.

–       – Haard tu tell. It is laik ö criket, naiset sanovat.

Alkaa sataa. Tuhannet hyttyset tekevät hyökkäyksiään. Navigaattori temppuilee. Amerikkalainen tulkitsee karttaa ylösalaisin. Kaatuneita puunrunkoja käytetään leveiden ojien ylittämiseen. Viimeisen kilometrin aikana amerikkalaisen lonkkaa alkaa särkeä.

–         

 – Kän juu imägen if wii duu this böörd caunt ögen next yier, wii will bii van yier oulder.

Suomalainen mies ei sano mitään, vaan kirjaa havaintoja, kävelee päin kantoa ja kaatuu.  

Viiden tunnin taivaltamisen jälkeen he löytävät takaisin lähtöpisteeseen (navigaattoreista ja kartoista huolimatta) vain sen ansiosta, että suomalainen muisti valtaosan reitistä ulkoa edellisvuodelta. Kaikki huokaavat helpotuksesta.

–     –   Ounly kreisi finnish piipul kän du this kaind of staf, amerikkalainen toteaa.

Venäläinen nyökkää vakuuttuneena. – Ai nou. Meibii wii will duu this nevö ögen.

Sitten aamukasteisesta metsästä hyppää metsätonttu heidän eteensä ja lupaa täyttää yhden toivomuksen, koska he ovat antaneet arvokkaan vapaaehtoisen panoksensa suomalaiselle linnustonseurannalle.

–      –  I vant to gou houm, amerikkalainen sanoo.

–      –  Mii tuu, sanoo venäläinen.

Heidän toiveensa täytettiin. 

Suomalaisesta ajatus lintulaskennasta ilman venäläistä ja amerikkalaista tuntui yksinäiseltä, joten hän toivoi heidät takaisin.

Kuuden kilometrin laskentamatkalla havaittiin 47 lintulajia ja tehtiin yli 350 lintuhavaintoa.