Tiesitkö sinä, että naakat pesivät savupiipuissa?

Kansanuskomuksen mukaan linnut valitsevat kumppaninsa helmikuun 14. päivänä. Kumppanin valinnasta mieleen tulee naakat.

Lähinaapureinani asuu neljätoista naakkaa (+ kesäisin niiden jälkikasvu): neljä naakkaparia pesii pihahaapojen koloissa, kolme paria linnunpöntöissä. Kun kirjoitan tätä, näen ikkunasta naakkapariskunnan haavan oksalla. Pesintä alkaa vasta parin kuukauden kuluttua, silti arvokasta koti-puuta vartioidaan jo.

Tämä on tavallinen näky. Naakat istuvat lähinnä puolisoaan.

Naakat poikkeavat toisista varislinnuista (varis, harakka, närhi, korppi, kuukkeli, pähkinähakki) siinä, että naakat (ja mustavarikset) elävät yhdyskunnissa. Toiset varislajit pitävät selkeitä reviirejä, mutta naakat pesivät lähekkäin. Siinäkin naakat ovat erilaisia, että toiset varislinnut rakentavat risupesän puuhun tai pensaikkoon, mutta naakat tarvitsevat kolon. 

Kun naakat ovat valinneet kumppaninsa, ne pysyvät toisilleen uskollisina loppuelämänsä. Tässä vähän märemmät kaverit.

Naakat olisivat koti-kololleenkin uskollisia, jos puut vain säilyisivät.

Eläimet joutuvat luonnottomiin olosuhteisiin ihmisten vallatessa alaa. Luonnossa on yhä vähemmän laho- ja kolopuita ihmisten siistimisinnon vuoksi - mutta tienvarret ja kaupunkien kadut ovat täynnä roskia. Tähän logiikkaan pystyy vain ihminen. 

Sitten kuitenkin eläimet lajitellaan ”hyviin tai pahoihin”. Varislinnut luokitellaan usein ”haittaeläimiksi”. Eläimet eivät ole koskaan hyviä tai pahoja. Eläimet käyttäytyvät aina johdonmukaisesti. On vain (haitta)ihmisiä, jotka tekevät luokittelua kummallisin perustein. 

 

Luonnonkolojen puutteessa naakat ovat joutuneet keksimään ja etsimään korvaavia pesäpaikkoja. Sellaisiksi ovat kelvanneet mm. rakennusten savupiiput ja voimajohtojen ontot vaakataso-tolpat. Asutuksen läheltä löytyy myös ihmisten jättämä helppo ruoka. Kaupungissa saalistajiakin on vähemmän. Eläimet ratkaisivat ongelman. Eläinten on pakko sopeutua muutoksiin ja oppia uutta pysyäkseen hengissä. Tämä kertoo eläinten viisaudesta, ei haitasta.  

Mutta aina tulee uusia ongelmia, koska ihmiset häiriintyvät:

• Naakkoja on liikaa! (Vaiko ihmisiä? Saattaa vaikuttaa siltä, että naakkoja on paljon, mutta ei ymmärretä, että naakat liikkuvat yhdyskunnittain. Koko naakkanaapurusto, suku ja yhteisö ovat liikkeellä yhtäaikaisesti.)

• Mustat linnut ovat pelottavia. (= Liikaa Hitchcockia.)

• Mitä ne minun piippuuni menivät pesimään? (Kuka kaatoi kolopuut? Ei kun, oho, koko metsän? Kuka unohti suojata piippunsa?)

• Naakat ovat meluhaitta! (Suomessa autoja varten on rakennettu yli 450 000 kilometria tieverkostoa...)

• Varislinnut repivät rehupaalit. (Kuuluuko muovi luontoon? Minne avo-ojat, myyräsyklit, maaseudun monimuotoisuus ja ladot ovat kadonneet?)

• Varislinnut ovat pesärosvoja...(Eläimet eivät ole ”rosvoja”, ihmiset ovat. Varislinnut syövät elääkseen kaikenlaisia pieniä eläimiä - myös toisten varislajien poikasia, mutta myös mm. hiiriä, hyönteisiä, kasveja jne.)  

• ...ja sen vuoksi varislintukantoja on säädeltävä. (Metsästäjät haluavat ammuttavaa: sekä varislintuja että ”riistalintuja”. Syitä riistalintujen vähenemiseen voi hakea mm. metsästyskulttuurista, mutta myös metsätaloudesta ja maatalouden yksipuolistumisesta, ei varislinnuista. Varislinnut ovat tärkeitä varoittajalintuja, joiden läsnäolo hyödyttää toisia eläimiä.)

Ihmisten tietämättömyydestä johtuva ajattelu- ja elämäntapa on ongelma, eivät eläimet. Meidän täytyisi yrittää nähdä aiheuttamamme vaikutukset luontoon. Kaikilla lajeilla on sama arvo kuin toisilla. Ihminen ei ole oikeutettu hallitsija tai kannansäätelijä. Hän on vain uskotellut itselleen olevansa sellaisessa asemassa.

Jos ihminen olisi aidosti johdonmukainen ja ongelmanratkaisukykyinen, meitä yritettäisiin opettaa pienestä pitäen ymmärtämään eläinten kieltä. Kolopuut jätettäisiin aina pystyyn, eikä puhettakaan avohakkuista. Viljelytavat olisivat erilaisia ja esimerkiksi sellaisia käsitteitä kuin jäte tai haittaeläin ei edes olisi. Maailma olisi tavattoman erilainen, jos osaisimme elää harmoniassa luontoa kunnioittaen.

Ystävänpäivänä on syytä muistaa parasta ja tärkeintä ystäväämme: Luontoa. Ilman sitä meillä ei ole mitään selviytymisen edellytyksiä.

***

Vinkkejä. Jos naakat tekevät pesän savupiippuusi:

• et voi muuta kuin odottaa naakanpoikasten pääsemistä siivilleen (ja seurata mielenkiinnolla lähietäisyydeltä lintuperheen elämää - ole iloinen siitä!). Naakka on rauhoitettu eläin.

• Kesäkuun loppuun mennessä poikaset jättävät pesän. Heinäkuussa voi kutsua paikalle nuohoojan, joka koukkii tiukasti piippuun juntatun pesän pois.

• Asenna sen jälkeen savupiipun päälle piipunhattu ja verkko.

Savenpala nokassa. Pesämalja muurataan hyvin tiiviiksi savella. 

Virittelen tällaisia ”pöllöorsiksi” kutsumiani keppejä kasvimaalle lintujen tarkkailupaikoiksi keskelle avointa peltoa. Tykättyjä ovat.

Haastattelin viime viikolla täällä käynyttä nuohoojaa. Tässä hänen kertomaansa: 

Naakat huolehtivat, että nuohoojilla on töitä. Monikaan ei tiedä naakkojen pesivän savupiipuissa. Naakat kantavat pesäaineiksi kaikkea mahdollista, mitä vain jaksavat kantaa, kuten tupakka-askeja, tupakantumppeja, karkkipapereita jne. "Naakkatilanteeseen" havahdutaan yleensä vasta sitten kun pesä on jo hormissa eikä piippu vedä. Pesän rakentaminen käy naakoilta äkkiä: parissa tunnissa ehtii tapahtua jo paljon. Piipunhattu ja verkko säästäisivät monelta vaivalta. Kanaverkko ei savupiipun suojaamiseen riitä, naakat saavat sen suurennettua, vaan kannattaa olla ns. minkkiverkkoa.

Minä harrastan vieläkin tiiviimpää verkkoa, jotteivät talitiaiset putoa piippuun.