Tässä pari aiheeseen liittyvää kuvaa.
 |
|
Tämä pönttö erään luontopolun varrella oli ollut vuosia
tyhjentämättä (= altistaa poikaset helpoksi saaliiksi kun ne ovat korkealla
lähellä pöntön suuaukkoa). Talitiaisemo
hautoi silti hartaasti. Joskus on vain riskillä otettava se asunto joka sattuu
olemaan tarjolla.
|
 |
|
Joskus tuuletusritilän raoistakin mahtuu pujahtamaan. Maalin
kulumisesta näkyy mistä välistä lintu pujahtaa pesälleen. Minä seuraan
tällaisia asioita kaupungilla liikkuessani enkä enää ollenkaan kauppojen näyteikkunoita.
Tiedän mitä elämältä haluan. Niitä asioita ei kaupoista saa.
|
Asuin 2000-luvun alussa kaupunkikerrostalossa. Se
oli minulle melko ilotonta aikaa. Ajatukseni olivat työssä ja huomioni ihmisten
ulkonäössä, autoissa ja kulutuksessa.
Eräänä kevätpäivänä huomioni vei sinitiainen. Se
lauloi päivästä toiseen keittiöni ikkunan viereisellä parvekkeella ja lennähti
tuuletusluukun koloon. Kun laitoin korvani kiinni seinään, saatoin kuulla
linnunpoikasten piipityksen. Kimppakämppä sinitiaisten kanssa teki minut
iloisemmaksi kuin mikään aikoihin.
Kun poikasten tuli aika lähteä pesästä, ne
hyppäsivät kuudennesta kerroksesta rohkeasti siivilleen. Minä päätin muuttaa
elämääni, mutta hyppy pelotti.
Muutin maalle, mutta laitoin kaupunkiasuntoni
vuokralle,
hätävaraksi, jos en viihtyisikään. Vuokralainen olisi välttämättömyys, jotta
saisin rahaa isojen lainojeni ja kulujen maksuun. Vuokralle tarjoamani asunto
oli lähellä keskustaa, kauniilla maisemilla, juuri remontoitu iso yksiö.
Se aiheutti huolta ja ponnisteluja. Jouduin
esimerkiksi selvittämään vuokraukseen liittyviä asioita. Arvioin vuokratasoa,
valokuvasin asuntoa, teetin ylimääräisiä avaimia. Kävin läpi asunnonhakijoiden
tietoja: nainen, mies, avopari, kissalla ja ilman, koiralla ja ilman,
tupakoitsija, tupakoimaton, luottotiedot-ei-niin-kunnossa,
vuokratakuut-kohta-kasassa. Luin kauhutarinoita lehdistä, jossa vuokransa
maksamatta jättänyt vuokralainen voisi aiheuttaa ongelmia.
Lopulta löysin ihannevuokralaisen: nainen, ei
lemmikkejä, tupakoimaton ja raha-asiat hanskassa. Hän olisi valmis asumaan
asunnossa vuosia. Huokaisin helpotuksesta. Paitsi että vuoden kuluttua
vuokralaisen elämäntilanne oli muuttunut ja olin taas saman projektin edessä.
Lopulta päätin jäädä maalle ja myydä yksiöni.
Myöhemmin ison talonikin. Ymmärsin, että minulle riitti pienenpieni koti,
jolloin pääsisin eroon isosta lainasta ja olisi helpompi hengittää.
Olen kuitenkin edelleen vuokranantaja. Nyt vuokrattavana on useita yksiöitä
järven rannalla kansallismaisemissa. Ainoa vaan, että tällä kertaa
vuokranantajana toimiminen ei aiheuta huolia eikä talous- tai luottotietojen
pohtimista ja vuokranmaksu on aina taattu.
Olen nimittäin rakentanut linnunpönttöjä.
Kymmenittäin.
Luotettavia suloisia asukkaita on ruuhkaksi asti:
talitiaisia, sinitiaisia, kirjosieppoja, telkkiä, naakkoja, oravia,
kottaraisia, puukiipijöitä ja pöllöjä. Asujia on enemmän kuin asuntoja. Aivan
kuten kaupungissa ihmiset etsivät kotia ja joutuvat kilpailemaan niistä,
kolopesijälajeja on Suomessa paljon, kestämättömien metsänkäsittelytapojen
vuoksi kolopuita ja pesäpaikkoja on yhä vähemmän. Eläimet joutuvat
kilvoittelemaan kodeista metsissä, puistoissa ja pihoissa.
Kuka tahansa voi ryhtyä vuokranantajaksi,
pesäpaikantarjoajaksi, asuinsijaintiin ja varallisuuteen katsomatta. Tuotto on
varma. Lievittäessämme eläinten ongelmia, saamme itsellemmekin iloa.
Vuokralaiset vaihtuvat vuosittain, mutta muuttosiivous on jännittävää.
Mitä sieltä löytyy? Huolella rakennettuja pesiä,
joissa rakennusaineena on naavaa, sammalta, höyheniä, hirven tai myyrän karvaa,
joskus sudenkorennon siipiä. Mieltä lämmittää, kun näkee lintujen hakevan
talviyöltä suojaa pöntöstä, jossa voi talvehtia myös perhosentoukkia ja
leppäkerttuja.
Keväällä on ihastuttava seurata,
kuka uutterana kantaa pesämateriaalia pönttöön. Kuka muutti rannan leppäyksiöön
ja kuka etelän haapayksiöön? Joko haudonta tai poikasten ruokinta on alkanut?
Paras hetki on kesän korvilla, kun pesistä kuuluu
poikasten piipitys ja ahkerat vanhemmat ruokkivat jälkikasvuaan. Pieneen
asuntoon mahtuu paljon väkeä. Viimein poikaset toisensa perään pomppaavat
pesästä ja siivet kantavat.
Onnellisuus ei ole riippuvainen omistuksista
tai kodin koosta vaan linnunpönttöjen määrästä ja siitä, että kiinnittää
huomiota siihen, mihin huomionsa kiinnittää.
Kiinnitetään linnunpönttöjä puihin ja kiinnitetään
huomiota siihen, kuka pesii talojen tuuletusluukkujen koloissa.
Ulkonäköasioihin tai velkaan elämäänsä ei kannata
kiinnittää.
