Lukijakirje: ”Moi,
Kiitos kirjoistasi ja blogistasi.
Olen tekemässä kaarinadavisit ja olen nyt siinä vaiheessa, että hoitotyötä teen enää niin vähän kun on ihan pakko. Asun kaupungissa mutta kuivanmaan metsämökki on ostettu ihan läheltä ja ensimmäinen kesä mökillä lähestyy. Metsä mökin ympärillä on talousmetsää, kuusia ja mäntyjä, paljon mustikoita ja puolukoita. Siinä kasvit jotka tässä vaiheessa tunnistan, opittavaa siis riittää :)
Alueella on nähty kyykäärmeitä. Miten kyykäärmeiden kanssa yhteiselo onnistuisi? Voinko jotenkin ympäristöä tuhoamatta vaikuttaa siihen, ettei käärmeet etsiytyisi tontille. Mökkitontti ei ole iso, pihassa on kanervan (?) varpuja ja mustikkaa ja puolukkaa ja puita. Jonkun verran kiven koloja piilopaikoiksi. Minulla on pieni koira ja ei niin pieni lapsi, tämän vuoksi asia askarruttaa. Ovatko kyyt paikkauskollisia, onko niillä iso reviiri, töminää aistiessaan pyrkivätkö ne lähtemään kauemmaksi ja välttelemään pihapiiriä?
Lisäksi minua mietityttää voiko metsämökillä kasvattaa mitään syötävää maassa? Onko maakellarin rakentamisessa tasamaalle järkeä?
Kaikkea hyvää sinulle! Arvostan tekemääsi työtä luonnon hyväksi. Tehty hyvä kasvaa ja leviää, esimerkilläsi rohkaiset muita tekemään elämässä valintoja, jotka suojelevat luontoa.”
Kiitos kirjoistasi ja blogistasi.
Olen tekemässä kaarinadavisit ja olen nyt siinä vaiheessa, että hoitotyötä teen enää niin vähän kun on ihan pakko. Asun kaupungissa mutta kuivanmaan metsämökki on ostettu ihan läheltä ja ensimmäinen kesä mökillä lähestyy. Metsä mökin ympärillä on talousmetsää, kuusia ja mäntyjä, paljon mustikoita ja puolukoita. Siinä kasvit jotka tässä vaiheessa tunnistan, opittavaa siis riittää :)
Alueella on nähty kyykäärmeitä. Miten kyykäärmeiden kanssa yhteiselo onnistuisi? Voinko jotenkin ympäristöä tuhoamatta vaikuttaa siihen, ettei käärmeet etsiytyisi tontille. Mökkitontti ei ole iso, pihassa on kanervan (?) varpuja ja mustikkaa ja puolukkaa ja puita. Jonkun verran kiven koloja piilopaikoiksi. Minulla on pieni koira ja ei niin pieni lapsi, tämän vuoksi asia askarruttaa. Ovatko kyyt paikkauskollisia, onko niillä iso reviiri, töminää aistiessaan pyrkivätkö ne lähtemään kauemmaksi ja välttelemään pihapiiriä?
Lisäksi minua mietityttää voiko metsämökillä kasvattaa mitään syötävää maassa? Onko maakellarin rakentamisessa tasamaalle järkeä?
Kaikkea hyvää sinulle! Arvostan tekemääsi työtä luonnon hyväksi. Tehty hyvä kasvaa ja leviää, esimerkilläsi rohkaiset muita tekemään elämässä valintoja, jotka suojelevat luontoa.”
**
Vastaus: Hei,
kiitos viestistäsi ja sanoistasi.😄 💙
Hienoa, että olet tekemässä muutoksia elämääsi jos et ole
tyytyväinen siihen nykymuodossaan. Koetan aina tähdentää soveltamista. Tärkeintä olisi löytää omannäköisensä elämänmuoto ja -tapa,
ei kannata ”kloonata” minun elämänmuotoani, he he, vaan tehdä sellaisia
ratkaisuja, jotka itsellä toimivat. Mutta jos on todennut, että todella haluaa kaarinadavisoida (verbin määritelmä heh he), niin
siitä sitten vaan... Se on ennen kaikkea mielentila eikä ulkoiset olosuhteet. 😜
Kannustan opiskelemaan kaikenlaista. Ennen kuin miettisin
kasvimaan tai maakellarin perustamista, käyttäisin vuoden kaksi luonnon ja
esim. kasvilajien, maalajien ja maastoon tutustumiseen. Keräisin syötäviä luonnonyrttejä,
marjoja ja sieniä. Aluksi kokeilisin säilömistä ostetuilla tuotteilla ja
tutkisin onko se todella minun juttuni ja miettisin vaihtoehtoja. Ratkaisuja on
niin monenlaisia. Maakellari on iso ja kallis projekti, rakensi sen mihin vaan.
Moni tuote säilyy kylmiössä, kuivattuna, hapatettuna, huoneenlämmössäkin tai
pakastettuna sen aikaa, kun pohtii elämänratkaisujaan, ja muutenkin.
Kasvatusohjeita + muuta löytyy blogini Usein kysytyistä kysymyksistä.
Tähdellisintä mielestäni elämänmuutoksessa on perehtyä taloudenpitoonsa
(ks. Irti oravanpyörästä vinkit omannäköiseen taloudenpitoon). Pelkästään raha-asioiden
pohtiminen tuo niin suuria ahaa-elämyksiä, että elämä ja arvot muuttuvat sen
myötä itsestään tasapainoisempaan suuntaan. Raha edustaa aikaamme ja
valintojamme ja osoittaa onko kulutuksemme sopusoinnussa perimmäisten arvojemme
kanssa.
**
Käärmeistä: Olen ihan varma, että yhteiselonne onnistuu, kun olet noin
ajattelevainen. Kulttuurissamme on jotain joka tekee ihmisistä käärmekammoisia.
Johtuvatko perusteettomat pelot raamatuntarinoista (käärme karkotti
paratiisista..), kauhuleffoista vai mistä? Ehkä enimmäkseen tiedonpuutteesta.
Suomessa on ”kokonaista” kolme käärmelajia, joista vain yksi on myrkkykäärme. Vertailun vuoksi
Meksikon Jukatanin niemimaalla käärmelajeja on 134, joista moni on vaarallinen.
Opiskelisin lisää käärmeistä. Käärmetietoutta olen koostanut
TÄNNE.
Käärmeet tuntevat maan tömistelyn ja haistavat erittäin hyvin.
Kyy pakenee ihmistä eikä suinkaan vaani tai aja ihmistä takaa. Liikun luonnossa
paljon ja näen kyitä harvoin ja silloinkin usein vain vilahdukselta, kun käärme
pyrkii täysillä pakoon.
Opettelisin tunnistamaan kyyn, rantakäärmeen ja
kangaskäärmeen sekä vaskitsan toisistaan. Paras tuntomerkki on pää: kyyn
silmänterä on pitkä ja pystysuuntainen (=tiukka katse), muilla käärmelajeilla
pyöreä (=kiltti katse). Lisäksi rantakäärmeellä on kellertävät päälaikut.
Yliajettu rantakäärme. Kellertävät päälaikut näkyvät selvsti. Yliajettu eläin on aina surkea näky. |
Tutkisin ja tutustuisin ajan kanssa pihaani niin, että
tiedän onko jossain käärmeiden vakituisia paikkoja. Jos on, antaisin niiden
olla siellä omassa rauhassaan. Rajoittaisin oman kulkuni tietyille pihan
alueille ja rauhoittaisin osia luonnolle. Minä ajattelen, että ihmisen ei
tarvitse joka paikassa trampata vaan meitä olisi rajoitettava monessakin eri
mielessä (tämä on eräitä kaarinadavisoinnin
ydinajatuksia, heh). On meidän etumme, että elinympäristömme on
luonnontilainen, on meidän etumme harrastaa itsekuria, on meidän etumme että
luonnossa esiintyy kyykäärmeitä jne.
Jos tietää jonkun alueen olevan käärmeiden erityisessä suosiossa,
kannattaa keskittyä askeleihinsa ja liikkeisiinsä. Kumisaappaat ja villasukat ovat
maalla-asujan kelpo vakiovarustus.
Opettelisin ensiavun. Kun
osaa toimia poikkeustilanteessa, voi jättää käärmeet aktiivisesta ajattelusta
pois. Myös lapset kannattaa ohjeistaa (pelottelematta lapsia - tai käärmeitä) miten heidän on
toimittava, jos käärme puree. Lapsille kannattaa siirtää omaksumansa käärmetietouden
ja uudet asiat luonnontuntemusta ja taloudenhoitoa myöten.
Ensiavun pääidea on saada verenkierto purema-alueella
hidastumaan. Puremakohdan yläpuolelle (jos raajassa) voi laittaa kiristyssiteen,
sellaisen joka hidastaa verenkiertoa, ei estä sitä. Rasitusta ja liikkumista on
vältettävä ja hakeuduttava lääkäriin. Koiran kyynpuremaan ei enää suositella kyy(kortisoni)pakkausta
vaan koira viedään eläinlääkäriin. Ensiapuohjeet ihmiselle ja koiralle löytyy netistä helposti googlaamalla.
Käärmeen kohdatessaan on keskityttävä pysymään rauhallisena, poistuttava itse paikalta ja annettava käärmeen olla.
Tahallaan se ei ihmistä lähesty, ihminen on itse käytöksellään aiheuttanut
käärmeen puolustusreaktion.
Perusteettomille peloille ei kannata antaa valtaa. Paljon
suurempi riski kuin kyynpurema on joutua auto-onnettomuuteen ja silti sompaamme
liikenteessä päivittäin. Jos pelolle, mille tahansa sellaiselle, antaa vallan,
se vie mielen vääristyneille teille. Peloista olen kirjoittanut mm. TÄÄLLÄ.
Toivottavasti nämä tiedot auttoivat alkuun. Kaikkea hyvää sinulle
ja tsemppiä elämänmuutokseen! Myös sinun esimerkkisi toimii muille rohkaisuna! 💚