Majava: avainlaji joka rikastuttaa elinalueensa luontoa

Kuvat olen ottanut elokuussa muutama vuosi sitten alueelta jossa ei ollut enää majavia.

Olin alkukeväästä Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhalan majavaluennolla. (Kursiivilla minun sivuhuomautukseni.)

Suomessa on siitä erikoinen tilanne, että meillä on kaksi majavalajia: euroopanmajava ja kanadanmajava. Tämä on ihmisen tekosia. Alkuperäinen euroopanmajavalaji metsästettiin sukupuuttoon: viimeinen majava ammuttiin Sallassa vuonna 1868.

Sitten päätettiinkin, että majava pitää saada Suomeen takaisin. (Kaivattiin vissiin taas ammuttavaa...)

Majava on ns. avainlaji, joka tarkoittaa, että se rikastuttaa elinalueensa luontoa siten että moni muu laji (mm. hyönteiset, kalat, sammakkolajit, vesilinnut ja kolopesijät) hyötyy sen läsnäolosta

Majavan ansiosta syntyy mm. elintärkeää lahopuuta. Majavien padot nostavat veden tason ja puut kuolevat. Kun majavat vaihtavat pesäpaikkaa, vesi laskee. Näin muodostuu mosaiikkisia laikkuja, joissa kasvusto on eri vaiheissa esim. vesaikkoa jolloin. mm. jänikset ja hirvieläimet ja linnusto hyötyvät.

Vuonna 1935–36 Norjasta tuotiin 19 euroopanmajavaa mm. Pallasjärvelle, Evolle, Keuruulle, Ruovedelle ja Satakuntaan. Ainoastaan Satakunnan Noormarkkuun tuodut 2 naarasta ja 2 urosta selvisivät. Niistäkin toinen naaras kuoli heti.

Nykyinen Suomen euroopanmajavakanta on siis lähtöisin yhdestä naaraasta ja kahdesta uroksesta. Maamme euroopanmajavilla on sen vuoksi äärimmäisen vähän geneettistä muuntelua. (= On vaarana, että koko majavakanta sairastuu, koska niillä ei ole vastustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan siten kuin geneettisesti monikirjoisessa populaatiossa olisi.)

Metsästäjien suorittamia majavalaskentoja tehdään kolmen vuoden välein. Viimeisin laskenta on viime vuodelta 2016, mutta laskennoissa tapahtui jotain ”sähläystä”.
Nykyinen euroopanmajava kanta-arvio, 2 800 yksilöä, on todellakin vain arvio.

Majavat kaulaavat puita ja käyttävät erityisesti lehtipuita (pihlaja, paju, haapa, koivu).

Euroopanmajava on hitaasti edennyt Kokemäenjoen vesistöä pitkin eteenpäin. Sitä tavataan nyt mm. Ylöjärven eteläosissa, Parkanossa ja Etelä-Pohjanmaalla, Kauhajoella ja Kristiinankaupungissa. Lapin euroopanmajava tilanne on epäselvä. Arvioidaan, että Ruotsista on saattanut levitä sinne euroopanmajavia. Kanta ei kuitenkaan saa tästä uutta geenistöä, sillä myös Ruotsiin ”istutettiin” aikoinaan samaa Norjan majavakantaa.

(Euroopanmajava oli Punaisessa kirjassa vuonna 2015 merkitty ”enää” silmälläpidettäväksi, vuonna 2010 se arvioitiin vaarantuneeksi. Pykälän parannus johtuu euroopanmajavan leviämisestä Pohjanmaan suuntaan. Silti euroopanmajavan levinneisyysalue on edelleen pieni. Ennen se asutti koko Suomen.)

Vuosittain metsästetään 150-200 euroopanmajavaa viranomaisten myöntämällä luvalla. (Siis noin 10 % kannasta, jolla ei mene hyvin vieläkään.)

Vuonna 1937 ei tiedetty, että majavia on kahta lajia, joten Kanadasta erehdyttiin tuomaan joitain yksilöitä mm. Saimaalle ja osin samoille alueille kuin euroopanmajavaa. Kanadanmajava syrjäytti europpanmajavan näiltä paikoilta ja aloitti nopean leviämisen.

Nyt tiedetään, että kanadanmajava on eri laji (eri kromosomimäärä) ja se luokitellaan Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi. Kanadanmajava on levittäytynyt ja lisääntynyt nopeasti. Sen metsästys vapautettiin vuonna 2001, jolloin kanadanmajavia arvioitiin olevan 10 000 - 20 000 yksilöä. (”pikku” arviohaitari)

Majavat ovat erinomaisia rakentajia: pesän suuaukon on pysyttävä veden alla mutta makuukammareiden on pysyttävä veden yläpuolella.

Pesä voi olla kekopesä tai ns. penkkapesä tai näiden yhdistelmä. Penkkapesä rakennetaan esim. pelto-ojan tai joen penkkaan ja voivat olla hyvinkin pienissä ojissa huomaamattomasti. Pesäkoloja ei löydä helposti.

Pesän lähelle rakennetaan ravintolautta ja sen turvin majavat selviävät talven yli. Majavat eivät mene talviuneen vaan viettävät hiljaiseloa. Kesällä majavaperheellä voi olla käytössä useampi pesä.

Nyt koetetaan estää kahden majavalajin kohtaaminen. Kanadanmajavia on Itä- ja Järvi-Suomessa sekä Peräseinäjoella. Ylöjärven Kuru on nyt kriittistä aluetta, koska kaksi eri lajia kohtaavat siellä.

Mielenkiintoiseksi tilanteesta tekee se, että majavalajeja ei voi tunnistaa toisistaan ulkomuodon perusteella, vaan vasta dna-näytteestä tai kallonmuodosta kun eläin on tapettu (sic!). Majavalaskennat tehdään yleensä metsästysseurojen alueelta hirvenmetsästyksen yhteydessä. Metsästäjät laskevat asutut talvipesät. Jokaisella majavaperhekunnalla on talvisin vain yksi pesä.

Majavat kaatavat sekä pieniä että isoja puita. Padot saattavat aiheuttaa sen, että vesi nousee teille tai pelloille.

Luennolla olikin läsnä useampi maanviljelijä, jotka olivat vihaisia, ettei majavatuhoista makseta korvauksia, koska useampi hehtaari saattaa joutua veden alle (ja siksi he halusivat hävittää kaikki majavat mailtaan). 

Miksi korvauksia ei voitaisi maksaa? Eikö se olisi kaikkien etu?

Luonnonvarakeskuksella on käytössä on nk. yksilömääräkerroin. Jokaista pesää kohti arvioidaan olevan keskimäärin 2,8 majavaa. (Tää on niin tätä.) Nyt ehdotetaan uusia kertoimia, koska yksilömäärää pidetään aliarvioituna. Tilalle ehdotetaan uusia kertoimia: 3,8 yksilöä euroopanmajavapesää kohti ja 5,2 kanadanmajavapesää kohti. Laskennat viittaisivat siihen, että euroopanmajavapesiä on tiheässä ja kanadanmajavia harvemmassa, mutta kyseessä lieneekin tilastoharha, koska metsästäjät eivät enää ilmoita kanadanmajavia, koska niitä saa metsästää ilman lupia. Aiemmin ne oli ilmoitettava, jotta metsästyslupia sai. Euroopanmajavat on kuitenkin edelleen ilmoitettava (joten arviot vääristyvät entisestään). Kauhala totesi, että majavien kanta-arvio on nyt pielessä ja metsästysseuroja on pyydetty ”erityisesti skarppaamaan”. (Krooh pyyh.)

Euroopan- ja kanadanmajava suosivat samanlaisia elinalueita (= habitaatteja), vettä, kosteikkoa, alavaa, lehti tai havumetsää, joten kilpailu parhaista elinympäristöistä on todennäköistä.

Kurussa ja Kihniössä on käynyt sellainen tilanne, että samalta pesältä on ammuttu sekä euroopan- että kanadanmajava. Nyt tutkijat ovat ihmeissään ja mietitään olisiko sittenkin mahdollista, että lajit voisivat risteytyä vai mistä tässä voisi olla kyse.

Lajinmääritys on vaikeaa. Rktl kerää metsästäjiltä majavien kalloja (ja korvia!). Euroopanmajavan nenäluu on pitkä ja suora ja ulottuu silmäkuopan puoliväliin. Kanadanmajavan nenäluu on päärynämäisempi ja lyhyempi päättyen silmäkuopan etuosaan. Määritys on helpointa vasta yli 10 kiloisilla aikuisilla yksilöillä, joiden kallo ei enää kasva. Tutkijoilla on käytössä ns. nenäluuindeksi, jolla he mittaavat nenän pituutta suhteessa kallon pituuteen. (Nenäluuindeksi... vain ihmiset pystyvät tähän touhuun.)
Kallosta tehdään myös ikämääritystä. Nuoren majavan kallo on sileä, luutuminen on kesken. Vanhalla kallon sauma luutuu ja nousee harjanteeksi. Mitä vanhempi yksilö, sitä pidempi harjanne on.

Nyt on keksitty, että majavia ei tarvitsisi ampua näytteiden vuoksi (hallelujaa!) vaan dna-määritykseen kerätään majavien syönnöksiltä tuoreita puulastuja (ja karvaa). Tutkijat olisivat kovin kiitollisia lastunäytteistä, jos sellaisia tulee luonnossa vastaan. Luke antaa lisätietoja lastujen keräyksestä majavien syönnöksiltä.

Majavat tekevät komeita uittoja. Pelto tai metsäoja saattaa olla aivan täynnä uitolla olevia puita, joita majavat vievät pesäaineiksi sekä patoa varten ja ruoaksi. Pesä saattaa ollaa kaksikin metriä korkea. Tätä pesää on purettu ihmisen toimesta.

Poikasten määrästä nyt tosiaan väännetään kättä, mutta arvioidaan, että euroopanmajavat saisivat 2-3 poikasta ja kanadanmajavat 3-4 poikasta. (Jokseenkin surkeaa, että ihmiset käyvät kuussa ja tekevät ties mitä kummallisuuksia, mutta oikeista asioista arvaillaan.)

Majavien poikaset syntyvät touko-kesäkuussa ja poikaset saattavat elää emojensa kanssa parikin vuotta. Emot ovat voineet jo synnyttää uudet poikaset ja pesässä asuu useamman ikäluokan poikasia. Majavat lisääntyvät joka - tai joka toinen - vuosi. Majava on yksiavioinen koko elämänsä.

Luennon lopussa sai esittää kysymyksiä ja minä kysyin: ”mitä Ruotsissa on tehty oikein, kun siellä aloitettiin euroopanmajavaistutukset samaan aikaan kuin Suomessa. Ruotsissa euroopanmajavia on noin satatuhatta yksilöä eikä ihmisten ja majavien yhteiselossa ole ongelmia? Meillä on enemmän vesistöjä ja vähemmän asutusta kuin Ruotsissa, silti majavakantamme on heikko.”

Siihen Kauhalalla ei ollut vastausta.
 **
Täten ehdotan, että mitataan ruotsalaisten ja suomalaisten (siis ihmisten, ei majavien) kalloja ja nenäluuindeksejä. Ehkä niistä löytyisi kaiken selittävä kriittinen metsästysjuntti-kromosomiero? ;)