Yle on
uutisoinut viime aikoina naisista jotka eivät halua tehdä lapsia. Omasta tahdostaan
lapsettomat naiset ovat edelleen joillekin kuin punainen vaate: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa.
Myös A-studio käsitteli aihetta
tiistaina. (Alkaa kohdasta 13.30, katsottavissa vielä 19 päivää.)
Vapaaehtoinen lapsettomuus on
edelleen kummallisen tabu aihe. En tiedä miksi.
Minulta on kysytty elämäni aikana
lukemattomia kertoja miksi minulla ei ole lapsia ja olen saanut siitä osakseni
ihmettelyä.
 |
| - Sanokaa pois vain heti, kun lapsi häiritsee teitä! (sarjakuva vanhasta Seura-lehdestä) |
En ole koskaan halunnut lapsia. Minulla
ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Olen itse ollut lapsi ja muistan aivan
liian hyvin millaista on, kun lapsi jää ilman rakkautta ja tarvitsemaansa huomiota.
Hyvä vanhemmuus on vaativaa. Äitiys olisi minulle raskasta, kun yrittäisin niin
kovasti olla hyvä vanhempi. Nyt olen vastuussa vain itsestäni.
Lapset varmasti tuottavat paljon
iloa ja onnea, mutta kovin monille myös unettomia
öitä, ahdistuneisuutta, huolta, tyytymättömyyttä, surua, rahanmenoa ja stressiä. On esimerkiksi arvioitu, että yksi lapsi (vuonna
2013) maksaa 130 000 euroa.
Minusta elämä on ihan tarpeeksi
vaikeaa ja monimutkaista ilman lapsiakin.
Elämää ei voi koskaan hallita, mutta ilman lapsia se on edes hiukan hallittavampaa.
Tunnen luonteenlaatuni. Tarvitsen hiljaisuutta, aikaa ja mielenrauhaa.
Kun kerron
ihmisille, etten ole koskaan erityisemmin kaivannut lapsia, minulle sanotaan: ”Mutta
se on eri asia, kun tulet itse äidiksi.” Sitä riskiä en ole halunnut ottaa. Lapseen ei ole vaihto-oikeutta, jos ei sattunut tulemaan sopivaa tai muuttaisi
mielensä.
Kun aikoinani pähkäilin elämänahdistustani, minulle ehdotettiin moneen
otteeseen ratkaisuksi lapsen hankkimista(!). Jos elämä on valmiiksi
epäharmonista, en usko että lapsi olisi parantanut tilannetta. Monet
vanhemmat ihan yleisesti huokailevat, että ”odotan päivää, jolloin lapset ovat
aikuisia, että saan elämäni takaisin”.
 |
| "Hienossa" perheessä: - En ymmärrä, mitä hän haluaa. Lastenhoitaja on poissa, enkä minä osaa ranskaa. |
Syliini on
tungettu vastasyntyneitä ja sanottu: ”Piteles nyt tota vähän aika sylissäsi, niin
saat vauvapölyä ja vauvatartunnan”.
Luulen, että
minut on koetettu saada vain samaan riittämättömyydentunteen ja väsymyskierteen
–klubiin mukaan. Kun heillä on kurjaa, muillakin täytyy olla.
Monet vanhemmat ovat piipussa
nykyelämän vaatimusten ristipaineissa. Heillä ei ole aikaa eikä voimia tehdä
mitään kunnolla. Toki on onnellisia ja tasapainoisia perheitä. Iloitsen heidän
puolestaan.
Minun ei ole koskaan tarvinnut
tehdä päätöstä lapsettomuudesta, se on tullut minulle aivan luonnostaan.
Kun leikin ja touhuan lasten kanssa,
minulle sanotaan, että ”sinähän olet hyvä lasten kanssa”. Eihän se, että minulla ei ole
omia lapsia, tee minusta lastenvihaajaa tai kyvytöntä rakastamaan toisten
lapsia. Päinvastoin. Jos maailmassa on
yksikin lapsi tai nuori, joka saa kirjoittamistani kirjoista turvaa ja tukea,
olen onnistunut antamaan jotain vanhemmuudesta.
Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta: "Siinä me, lapsettomuuden valinneet aikuiset, pohdimme, mahtavatko vanhemmat ollenkaan ymmärtää mitä kaikkea heidän pitäisi opettaa lapsilleen. Olisi paljon helpompaa, jos joku opettaisi käytännön elämästä suoriutumista järjestelmällisesti. Elämänkokemuksia ei voi periä. Lapset oppivat monia asioita vain sattumalta ja tiedostamatta, osin mallia ottamalla, mutta eikö pitäisi olla niin, että vanhemmat ottaisivat oikein asiakseen kasvattaa, opettaa ja korostaa asioita? Oli kyseessä sitten naula, verokortti tai luonnon vaaliminen. Lapsella olisi vähän paremmat eväät elämälle. Siinä missä on auton huoltokirjoja, voisi olla myös lasten huoltokirja, josta voisi tarkistaa, onko opetettu tietyt tärkeät asiat. Voisi laittaa rastin ruutuun aina kun olisi opetettu säästäväisyyttä, talouden perusteita ja kevään lintujen tunnistusta. Elämässä pääsisi jo aika pitkälle, kun osaisi laskea rahansa tarkkaan ja ymmärtäisi luonnon antaman hyvinvoinnin."
