 |
|
Keväällä pidin kovaa kiirettä, että saisin polttopuut
ajoissa ja kuivana puuliiteriin, kun edelliskesän sade ja märkyys oli mielessä.
Kiirettä ei olisi tarvinnut pitää, kuivuutta ja kuumuutta riitti läkähdyksiin
asti, mutta sitähän ei voinut tietää.
|
 |
|
Hellepäiviä oli käsittämättömät 64. Oravakin ihmetteli eikö
kuumuus koskaan lopu.
Luonto alkaa vasta nyt toipua rutirutikuivasta kesästä.
Tuntuu kuin oltaisiin vasta syyskuussa maan kosteuden suhteen. Jos tulee
aikainen routa (nyt ei tosin näytä siltä), olemme pohjavesien kanssa vielä ihmeissämme.
Vähän missään silti puhutaan veden käytön säännöstelystä. Luullaan, että kyllä
sitä täällä riittää.
|
 |
|
Kesä oli herätys, miten haavoittuva vesiemme tila on. Niin ”järvien
maassa” kuin elämmekin, järvet ovat verraten matalia ja reheviä. Avohakkuut edelleen
pahentavat vesien tilannetta, kun ravinteet eivät imeydy ja pysy metsissä vaan
valuvat vesistöihin.
|
 |
|
Keväällä kerroin oreganopuskaan majoittuneista
muurahaisista. Eräänä päivänä muurahaiset kulkivat isona polkuna pihan halki ja
muuttivat vanhaan lahoavaan koivupölkkyyn parinkymmenen metrin päähän. Koivu
oli ontto. Muurahaiset kantoivat sen täyteen tavaraa.
|
 |
|
Loppukesästä muurahaiset tekivät vielä kaksi sivupesää
metrin päähän emopesästä. Kyllä niillä riitti puuhaa ja minulla seurattavaa.
|
 |
|
Kaikki kasvit kukkivat etuajassa, jotkut jopa toistamiseen.
Koivu teki siemeniä parin vuoden tauon jälkeen. Amiraaliperhosia oli paljon.
Onnistuin saamaan tähän potrettiin yhdeksän yhdellä kertaa.
|
 |
|
Gammayökkösiä oli myös paljon. Se on saanut nimensä etusiiven
vaaleasta kreikkalaisten kirjainten gammaa tai pientä y-kirjainta
muistuttavasta kuviosta.
Muita perhosia oli tavallista vähemmän. Samoin lintukesä oli surullisen hiljainen.
|
 |
|
Ampiaiset pitivät kuumuudesta. Ne rakensivat yhden ison
pesän puuliiteriin ja pään kokoisen pesän puutarhatuolin alle. Oli kivaa
katsella tuolin alle ja seurata kuinka nopeasti pesä kasvoi päivittäin. Kun
pesät tyhjenevät loppukesästä, linnut ja pikkujyrsivät tutkivat ne tarkkaan
löytyisikö niistä vielä syötävää.
|
 |
|
Omenoita tuli mahdottomat määrät.
Siitä eläimet tykkäävät. Linnuilla ja oravilla on omenapiiloja talven varalle
säilöttynä harvassa se puskassa, puussa ja rakennuksissa. Tummuneetkin omenat
kelpaavat mainiosti, eläimet eivät nirsoile.
|
