Pihabongaustunnin havaintoja

Nyt on taas pihabongausviikonloppu. Eli se tarkoittaa sitä, että kaikkia kynnelle kykeneviä kannustetaan seuraamaan tunnin ajan mitä lintuja pihassaan näkee. 

Tarkoitus ei ole ilmoittaa kaikista pihassa käyvistä linnuista vaan ainoastaan yhden tunnin aikana tehdyt havainnot. Niiden avulla kartutetaan tietoa Suomen talvilinnustosta.

Kiskaisin pilkkihaalarin päälleni ja painelin järven jäälle seisoskelemaan ja tallustelemaan mitä kaikkia näkyisi ja kuuluisi. Yhden tunnin lajimäärä jäi aika vähäiseksi, mutta tässä havaintoja ja tuntoja. (Kuvat on otettu joskus ammoin.)

Oli pilvistä. Taivaalta tipahteli hiljalleen lumihöytyvää. 6 astetta pakkasta, idän suunnalta kävi kolea viima.

• Yli sata viherpeippoa huolehti valtaäänistä. Oli mukava katkeamaton taustapulina. Aina kun parvi pelästyi, kuului aika humaus lintujen noustessa yhtä aikaa siivilleen. Porukka hajaantui rannan puihin ja järviruovikkoon, josta ne pikkuhiljaa palailivat ruokintapaikan suuntamille. Metsästä tuli yksittäisiä viherpeippoja lisää. Niitä oli enemmän kuin sata, mutta jatkuvasti liikkuvaa porukkaa on mahdoton laskea täsmälleen. Rauhattomia linnut olivat. Yrittävät olla tarkkana varpushaukkojen ja –pöllöjen varalta.

• Yksi närhi. Sillä olikin aika show ja hyvä meininki. Nauratti kuinka hienosti se matki varista, harakkaa ja hiirihaukkaa. 

• 4 korppia (2 + 2). Ilmeisesti pariskunnat, toinen pari tuli metsän suunnalta, toinen järven toiselta puolen. Linnut kommunikoivat keskenään ja painelivat samaan suuntaan pohjoista kohti. Olisiko pilkkijä jättänyt kaloja jäälle?

• 2 käpytikkaa. Kumpikin koiraita. Tämän paikan kingi aloitti reviirirummuttelun tiistaina. Nytkin se rummutteli ja lähti sitten ärhäkkäänä toisen koiraskäpytikan perään, ajamaan sitä pois. Tikat lensivät ristiin rastiin kälättäen pihan yllä ja katosivat lopulta metsään. Koiras tuli takaisin. Kohta toinenkin. Taas alkoi sama rumba.

• 7 talitiaista. Ne ovat vielä aika haaleankeltaisia, naaraat varsinkin. Kuulin ensimmäisen talitiaisen kevätlaulutunnustelun lauantaina 19.1. Hienosti laulu sujui, vaikka kunnollisemmasta äänenavauksesta on reippaasti yli puoli vuotta, yhteys- ja varoitusääniä lukuun ottamatta.
  

• 5 sinitiaista ja 1 hömötiainen. Tintit tulivat rannan puihin moikkaamaan ja minä tietysti kaivamaan pähkinää taskusta. Pähkinät upposivat pehmeään hankeen eivätkä tiaiset löytäneet niitä. Kaivoin saappaalla lumet pois ja laskin pähkinöitä paljaalle jäälle. Tintit olivat heti juonessa mukana. Spontaani ruokintapaikka kelpasi. Rohkeammat linnut näyttivät mallia ja aremmat perässä.
  

• 3 mustarastasta. Yksi niistä tykkää majailla erityisesti terassin alla. Se lähtee sieltä usein kun avaan ulko-oven. Mustarastas aloitti kevätlaululurittelunsa 23.1.
  

• 2 harakkaa päivysti pihan koivussa.

Lintujen, jäniksien, ketun, oravien, metsä- ja valkohäntäkauriin, hirvien ja koiran lumijälkiä oli pitkin poikin pihaa. Koiran jälkiä en olisi välittänyt nähdä.  

Eli yhdeksän lajia tuli kello 11-12 välillä bongattua. Ei mahdottomasti mutta ei huonostikaan. Eri aikaan bongattuna olisi tullut sitten erilainen kokoonpano. 

On se onnea, kun pihassa on lintuja ja niiden liikuskelua ja ääntä.

Nyt naputtelemaan tiedot Pihabongaus-kaavakkeelle ja sitten odotellaan taas Birdlifen yhteenvetoa mitä talvilinnustollemme kuuluu. Toivottavasti hyvää.

Vinkkejä joilla voit päästä eroon taloon pyrkivistä hiiristä

Sain kirjeen, jossa puutaloasuja pyysi neuvoja hiiriongelmaan. Hiiriä rapisteli asunnon väliseinissä ja vintillä. 

Pari päivää kirjeen saamisesta, kuulin kahvilassa kahden vanhemman miehen keskustelevan hiiristä. Moni pohdiskelee samoja juttuja, joten tässä minun ajatuksiani hiiriprobleemien parissa painiville:

Hiirien ja myyrien määrä vaihtelee vuosittain. Ne pyrkivät rakennuksiin useimmiten syksyisin, kun yöpakkaset alkavat. Joinain vuosina jyrsijöitä tulee vain muutama, joskus paljon. Jyrsijät yhdistetään lintujen ruokintaan, mutta ne eivät ole yksi yhteen. Lintujen ruokinta aloitetaan yleensä samaan aikaan, kun ilmat kylmenevät lokakuun paikkeilla. Samaan aikaan jyrsijät etsivät talvisuojaa. Näin ne tekisivät, ruokittiin lintuja tai ei.

• Tärkein on ennaltaehkäisy: Estä jyrsijöitä pääsemästä rakennukseen. Missä nurkassa yleensä rapisee? Koeta paikallistaa onko siellä kolo ja jyrsijöillä aina sama sisääntuloreitti. Potentiaaliset kolot ja lokoset kannattaa varustaa pienisilmäisillä jyrsijäverkoilla ja hiirilistoilla. Verkot saa kiinnitettyä kätevästi niittipyssyllä. Jos on hankala nurkka tai kolo, taipuisaa verkkoa voi tuupata myttynä tukkeeksi. Rautakaupoista löytyy jos jonkinlaista jyrsijäsuojaverkkoa.
  
• Jyrsijät kiipeävät helposti pystysuoraa puuseinää pitkin ylös, joten kannattaa verkottaa myös katonrajassa olevat raot. 
• Lumen kolaus talon perustuksia vasten voi toimia hidasteena. Lumijälkistä voi seurata millaista kulkua taloon tai talosta on. Joskus rapina voi jatkua, vaikkei lumijälkiä olisikaan. Kerran siivosin ystäväni kanssa heidän kesämökkiään ja metsähiiri oli vienyt kauniit keot lupiininsiemeniä yhteen sänkyyn. Jos hiirillä on hyvät varastot ja ne ovat asettuneet taloksi, niillä ei ole mitään tarvetta lähteä mihinkään. 
  
• Kokeile suihkuttaa esim. vanhaa hajuvettä eläinten kulkuväylille, etteivät toiset jyrsijät seuraa hajujälkiä sisälle. 
• Jos sinulla on lintujen ruokintapaikka, pidä se siistinä. Minä olen siirtynyt tarjoamaan linnuille kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska linnut viskoivat kuorellisia siemeniä maahan valikoidessaan sopivampaa siementä. Ilmeisesti kaikki kuoret eivät aukea yhtä helposti ja lintu tuntee nokassaan minkä saa helpoimmin auki ja hylätessään siemenen, ne tuiskivat niitä maahan. Käyttökelpoinen ruoka ja maahan jäänyt kuorikerros houkuttelee kaikenlaisia jyrsijöitä paikalle. Kuorittujen siementen kanssa ruokintapaikka on helppo pitää puhtaana. Kuoritut siemenet eivät tule kalliimmaksi. Yksi kilo kuorittuja siemeniä vastaa noin 2-2,5 kiloa kuorimattomia. Kuorellisissa siemenissä joutuu maksamaan ”roskista”/kuorista. Kuoritut siemenet ovat täyttä tavaraa. 
• Siisti ruokintapaikka ei estä jyrsijöitä tulemasta, mutta likainen ruokintapaikka voi houkutella niitä. 
• Jotkut joutuvat luopumaan ruokinnasta ainakin hetkeksi rottaongelmien vuoksi. Yksi vaihtoehto on viedä ruokinta kauemmas rakennuksista tai vaikka lähimetsään. Minulla oli kerran ruokintalaite omenapuussa. Jyrsijät kiipesivät puun runkoa pitkin suoraan ruokinta-automaatille. Ei hyvä. Ruokinta-automaatit kannattaa ripustaa niin että ne killuvat ilmassa ja ovat kaukana rungoista. Oravat kyllä keksivät oman konstinsa ruokinnoille pääsemiseen, mutta ne eivät ole samalla tavalla ongelmallisia talon rakenteissa. Oravat viihtyvät kyllä rakennusten vinteillä, mutta verkoilla nekin saa estettyä (jos haluaa). 
  

Sitten kun torjuntatyöt on tehty eikä se yksin riitä, joudutaan siirtymään houkuttelemiseen eli loukuttamiseen. 

En haluaisi loukuttaa eläimiä. Jokaisella eläimellä on arvo ja tärkeä merkityksensä luonnossa. Olen yrittänyt loitsuta jyrsijät pysymään loitolla talosta, mutta minulla taitaa olla väärät manaukset... 

Puuliiterissä ja verstaassa ne saa mennä ja tulla, kun ymmärtäisivät olla pukkaamatta taloon. Talossa ne aiheuttavat potentiaalista riskiä, järsiessään sähköjohtoja, eristeitä tai höyrynsulkuja tai hääriessään keittiössä ruokatarvikkeiden kimpussa. Yksikin hiiri onnistuu rapinallaan viemään herkemmältä yöunet. Sitten yön valvoo kolinoita kuunnellen ja mielikuvitus lähtee laukkamaan: Montako hiirtä siellä on? Rakentavatko ne pesää sinne? 

• Hyvä syötti loukkuun on ruisleipä, joka on kastettu margariiniin tai voihin. Ilmeisesti rasva tuoksuu erityisen hyvältä jyrsijöiden nenään. 
• Kiinnitän ruisleivän loukkuun rautalangalla. Kun loukku laukeaa, syötti ei lennä pois vaan on käyttökelpoinen monta kertaa. Välttyy ylimääräiseltä säätämiseltä. Loukut kannattaa sijoittaa juuri sinne mistä arvelee hiirien kulkevan ja mistä rapina kuuluu. Loukku kannattaa sijoittaa 45 asteen kulmaan seinään nähden siten, että syötti on suoraan kulkuväylällä. Joskus loukkuihin ei tule mitään ja rapina jatkuu. Tarkista, että loukuista ei ole viety syöttiä. Kotihiiri on niin kevyt, että se voi napata syötin laukaisematta loukkua. Toisinaan on vain oltava kärsivällinen ja odotettava. 
  
• Pidän keittiössä aina viritettyä loukkua. Ajoittain hiiret eivät pidä mitään ääntä ja onkin yllätys, kun loukku napsahtaa. 
• Unohda muoviloukut. Ne ovat ihan leluja. Metsähiiri on aika iso, pieni muoviloukku ei tapa välittömästi vaan eläin jää kitumaan ja hiiri saattaa raahautua loukun kanssa ties minne. Käytän rotanloukkuja sen vuoksi, että jyrsijä olisi laakista vainaa.  
  
  
  
• On olemassa myös elävänä pyytäviä loukkuja, jolloin eläimen voi pyytää ja siirtää toisaalle, aika kauas. 
• Myrkyttäminen ei ole vaihtoehto. Myrkyn syönyt jyrsijä voi harhailla minne vaan ja sen voi syödä pöllö, haukka, kissa, koira, kärppä, kettu... mikä tahansa petoeläin. Kerran naapurini koira söi rotanmyrkkyä syöneen jyrsijän ja koirankin hengenlähtö oli lähellä. 
• Loukkuun jääneet jyrsijät kannattaa viedä ulos hyvälle paikalle tarjolle, josta esimerkiksi linnut tai kettu löytävät ne. Sitä kautta koen saavani edes pienen synninpäästön, kun tiedän eläinten pysyvän luonnon kierrossa ja toisten eläinten saavan elintärkeää ravintoa.

Hitsi, toi ehti eka. Eikö olis toista tarjolle?

Voi juku, mikä löytö! Pakkaspäivä on pelastettu.

Voimaa tuova ajatus

Tajusin juuri, että menee vain pari viikkoa, kun ensimmäiset talitiaisen kevään laulut kuuluvat! Yleensä ensilaulun kuulee jo tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Se tietysti edellyttää, että on tarkkana. Kiireisemmältä varovaiset lauluntapailut jäävät kuulematta.

Millainen toivon tunne virisi tästä ajatuksesta. Hyvänen aika, nyt jo! Pimein talvi on takanapäin ja mennyt niin äkkiä.

Miten suunnaton huojennus ja voima, joka talitiaisen laulusta voi tulla.  💗

Jo pelkästä ajatuksesta siitä.

Rakkaat tintit.