Claude Galleyn Odottaman
kauneus -kirjassa oli niin kaunis ote, että haluan jakaa sen teille:
 |
| Västäräkin poikanen |
”Jokaisessa elävässä olennossa, niin ihmisissä kuin
elikoissakin, on lintu, mummu sanoi, ja linnulla on laulu. Joskus se lintu on
hiljaa tai piiloutuu, joskus taas laulaa. Se laulu näkyy silmistä, se näkyy
lempeytenä. Jotkin laulut ovat tietysti kauniimpia kuin toiset, mutta
jokaisella on päässään laulu ja jokaisen täytyy vaalia sitä niin, että hänen
päänsä laulu on mahdollisimman kaunis. Joskus vaaditaan kokonainen ihmisikä,
että sen linnun saa laulamaan. Ja joskus ei siihen riitä koko elämäkään. Joskus
taas laulu on on niin heleä että koko maailma pysähtyy sitä kuuntelemaan. Ja
sitä laulua kun kuuntelee niin se on kuin pyydystäisi kuun taivaalta, mummu
lopetti.”
