Kolumni: Terveydelle olennaista on turvallisuus ja ympäristön muuttumattomuus

Ohessa Elonkehä-lehdessä julkaistu kirjoitukseni.

Iltausvaa lähimaisemissa. Kuva on vuodelta 2013.

Tämä vuosi on laittanut meidät miettimään terveyttä. Niin kauan kun olemme terveitä, emme pohdi moista itsestäänselvyyttä. Terveys on elimistölle normaali tila. Nenää tai hengittämistä ei tiedosta ennen kuin nenä on tukossa eikä henki kulje. Toimivan selän merkitystä ei ymmärrä arvostaa ennen kuin liikkuminen muuttuu kivuliaaksi. Heti kun sairastumme, toivomme hartaasti paranevamme ja lupaamme olla valittamatta turhasta. Simsalabim, hetki tervehtymisestä ja olemme takaisin itsestäänselvyyksien raiteilla.

Terveyttä on vaikea ajatella ilman heijastuspintaa, sairautta. Terveys ei ole kuitenkaan sairauden vastakohta vaan suhteellinen asia. Moni sairas elää tervettä elämää. Moni terve elää sairasta elämää. Terveyden tai terveydentunteen puuttumisen voi määritellä monella tavalla. Mikä on tervettä, normaalia?

Muistelen lapsuuttani, joka oli suojatonta ja jatkuvia vastoinkäymisiä. Terveydentunnetta esti turvallisen aikuisen puute. Koska olin kiltti ja oppinut sivuuttamaan omat ajatukseni toisten hyväksi, tie vei sairaanhoitajaksi. Hoidin itseäni hoitamalla toisia. Minusta tuli toisille se kaivattu turvallinen aikuinen.

Sairaalassa hoidettiin oireita. Minä halusin hoitaa ihmisiä. Halusin auttaa ihmisiä säilyttämään terveytensä ja ennaltaehkäisemään sairauksia. Tähän annettiin harvoin mahdollisuutta. Vasta kun olin jatkuvan arvoristiriidan, kiirestressin ja suorittamiskulttuurin takia menettämässä oman terveyteni, ulotin harkinnan itseeni: toiminko terveesti? "Normaali oravanpyöräelämä" on sairasta. Sairauden oireet kuten masennus, päänsärky, vatsaoireet, selkäkivut – miten kukin reagoikaan – ovat terveitä merkkejä. Ne ovat elimistön varoituksia väärästä suunnasta.

Kun sitten hain itselleni apua, hoidettiin tervettä ihmistä, joka ei vain jaksanut sairastavaa maailmaa. Lääkärit määräävät ihmisille lääkkeitä, jotta he jaksaisivat jatkaa systeemissä, joka ei edesauta terveyttä. Loppuunpalamisen ansiosta aloitin ajatusprosessin, jonka ansiosta onnistuin muuttamaan suuntaa. Löysin itseni pienestä mökistä luonnon helmasta, elin vähemmällä, suojelin luontoa ja tunsin itseni tavattoman terveeksi. Siitä seurasi että minuun ruvettiin suhtautumaan kuin kaheliin. Elämä on saippuaoopperaa. Kului joitain vuosia, kirjoitin kokemuksistani muutaman kirjan ja minut palkittiin Mielenterveysseuran tunnustuspalkinnolla ansiokkaasta toiminnasta ihmisten henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Isoja kysymyksiä ovat miten luonnon elämässään etusijalle asettavat ihmiset selviävät terveinä valtakulttuurista, jossa kestämättömyys on normi? Mitä tapahtuu terveydelle, kun luonto on palasina? Uutisissa kerrotaan laajoista maastopaloista, hurrikaaneista ja maanjäristyksistä; silloin käsitetään että katastrofit tuovat mukanaan suurta psyykkistä ahdistusta. Kun samaa turvattomuutta ja luonnonkriisejä aiheuttavaa tuhoa tehdään tietoisesti ja paikallisesti, surua ja oirehtimista ei tunnutakaan ymmärrettävän. Terveydelle olennaista on turvallisuus ja tietynasteinen ympäristön muuttumattomuus. Niitä ei saavuteta lääkeresepteillä.

Terveyden säilyttäminen on usein psykologista peliä. Terveys syntyy itsetuntemuksesta ja suhteellisuudentajusta. Myös vino huumorintaju auttaa. Terveyden tunteita syntyy kiitollisuudesta, kun osaa arvostaa "itsestäänselvyyttä", luontoa. Luonnon ja terveyden säilyttääkseen on harkittava tarkasti keneltä vastaanottaa neuvoja ja mihin suostuu. Liian usein kuuntelemme tahoja, jotka ovat niin syvällä luonnosta vieraantuneesta kulttuurissa, etteivät he osaa enää tarjota terveyttä. 

Sama paikka kesällä 2020.

 

Kysymys: miten voin ottaa kantaa luontokysymyksiiin?

Sain lukijakirjeen, jossa kysytään näin: ”Kaipaan todella aikaa, jolloin ajatukset ja keskittyminen saivat jatkua pidempään kuin minuutteja kerrallaan. Olisikin tosi hienoa kuulla olisiko sinulla ajatuksia siihen miten tavallinen tallaaja voisi ottaa kantaa luontokysymyksiin ilman instaa, facea, twitteriä, tiktokia jne. Mitkä jutut sinä olet kokenut vaikuttavimmiksi (jos kirjoja ei nyt lasketa)? Luulen, että monikin ekologisen elämäntavan toteuttaja pohtii tätä. Some on tuottanut kyllä pettymyksen ja se on entistä kuplautuneempi.”

Tässä vastaukseni (jonka myötä terkkuja I:lle! 💓):

Ennen käytännön vinkkejä, muutama sana asenteista. Hienoa, että mietit näitä asioita ja haluat olla ratkaisemassa ongelmia ja vaikuttamassa tulevaisuuteemme, kiitos!

Edellä mainituissa some-kanavissa en ole mukana, joten kirjoitan tähän miten minä toimin luonnon puolesta.

Mielestäni tärkeintä vaikuttamisessa on tahtotila tehdä jotain ja muuttaa asioita parempaan ja asenne, ettei suostu katsomaan epäkohtia vierestä. Välittää niin paljon, että haluaa yrittää. Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka kertovat haluavansa muutosta ja kärsivät esimerkiksi elinympäristönsä muutoksista, mutta he eivät ole kuitenkaan valmiita tekemään mitään, ovat varovaisia ottamaan kantaa ja miellyttävät mieluummin vahingontekijöitä halutessaan välttää välikohtauksia ja leimautumista. 

Pidättyväiset ihmiset harvoin muuttavat maailmaa. Käy niin kuin kuuluisassa Keisarin uudet vaatteet -sadussa. Kukaan ei uskalla sanoa mitä mieltä on oikeasti, kunnes joku viimein avaa suunsa. Aina tarvitaan edelläkävijöitä, jotta maailma muuttuisi.

On syytä muistaa, että luontoa tuhoavat ja eläimiä tappavat ihmiset eivät häpeä toimintaansa, sen kun touhuavat vaan. Luontoa ja elämää puolustavien ei olisi siis vähimmässäkään määrin hävettävä tai pelättävä leimautumista, päinvastoin oltava siitä ylpeä. Missä jamassa maailma olisi, jos meitä ei olisi? 

”Ei ole koskaan syytä epäillä, etteikö pieni joukko ajattelevia kansalaisia voisi muuttaa maailmaa – nimenomaan ne ja vain ne ovat ylipäätään onnistuneet.” antropologi Margaret Mead

Joten:

• Avaa suusi ja kerro mitä ajattelet. 
• Ole rohkea ja toimi toistenkin puolesta. 
• Elämässä täytyy olla ihanteita joiden puolesta on valmis toimimaan, se antaa elämäntarkoituksen. 
• Ole oma itsesi. Seiso vakaasti niiden arvojen takana joihin uskot. Ihmisten voivat olla ystäviä ja ystävällisiä, vaikka eivät olisi samaa mieltä asioista. Keskustelut kylvävät ajatuksia. 
• Osoita omalla esimerkilläsi, että toisinkin voi elää. 
• Oma kulutus ja muukin käyttäytyminen on vaikuttamista. Mihin kulutat aikasi, energiasi ja rahasi, kuvastaako se arvojasi? 
• Muista, että säännöt ja systeemit ovat ihmisten luomia ja siksi ne ovat myös muutettavissa. 
• Luo painetta päättäjille. Ole suoraan henkilökohtaisesti yhteydessä päättäjiin. Kirjoita kirje, sähköposti, soita, sovi tapaaminen, keskustele. Poliitikot tulevat usein perässä eivätkä uskalla puuttua asioihin ennen kuin aktiivinen ihminen/joukko ottaa kantaa. Kukaan ei ole ajatustenlukija.
  
• Anna palautetta kuntaan. 
• Tee kuntalaisaloitteita. 
• Tee kansalaisaloitteita. 
• Ota yhteyttä lehtien toimituksiin ja ehdota toimittajille aiheista, joista voisi tehdä juttuja. 
• Kirjoita mielipidekirjoituksia. 
• Äänestä. Tai asetu ehdolle.
  
• Tee yhteistyötä. Yhdessä saa enemmän aikaan kuin yksin. 
• Liity luontojärjestöjen jäseneksi. 
• Osallistu aktiivisesti yhdistysten toimintaan. Aktiivina saat olla luomassa ja järjestämässä sellaista toimintaa, jota kaipaa ja haluaa. Järjestöjen ääni kuuluu usein kantavammin kuin yksittäisen kansalaisen.

Samaa aihetta olen käsitellyt muun muassa näissä aiemmissa blogikirjoituksissani: 

Kysyttyä: Mitä konkreettista voin tehdä metsien ja lintujen hyväksi?

sekä
Tahdotko takapihallesi linnunlaulua, metsien huminaa ja luonnonrauhaa? Silloin sinun pitää ymmärtää kaavoituksesta ainakin nämä asiat.

**

Tässä on välitön vaikuttamisen mahdollisuus. Käy allekirjoittamassa tärkeä kansalaisaloite. Uhanalaisia lajeja metsästetään Suomessa edelleen ja aina vaan. Hommalle täytyy saada stoppi: Uhanalaisten lajien metsästäminen kiellettävä metsästyslaissa.

 

Etäisyydenotto kännykkään tuo elämään syvyyttä

Minulle lähetettiin muutamia viestejä edelliseen älypuhelin-postaukseeni liittyen. Ihmiset komppaavat: rauhaa ja yhtenäistä aikaa kaivataan. Moni on pohtinut pitkään miten pääsisi eroon somesta ja älypuhelimista. Tässä pari lukijoilta tullutta kirjoitusta, jotka jaan kirjoittajien luvalla, että saatte vähän vertaistukea, jos olette pohdiskelleet aihetta. Tsemppiä!

 **

”Innostuin kirjoittamaan sinulle viimeisimmän blogipostauksesi inspiroimana. Ymmärrän todella hyvin halusi vastustaa älypuhelinta. Olen itse ollut laitteen orja ja nyt pyristelen irti riippuvuudestani kuin addikti heroiinikoukusta. 

Olen niin sanottu diginatiivi. Sain ensimmäisen kännykän 9-vuotiaana. Aloin viime kesänä oikeasti havahtua älypuhelimen tuomiin ongelmiin kunnolla, kun huomasin räplääväni puhelinta vessassa ja ottavani sen kanssani sänkyyn nukkumaan. Sairasta.

Herätys tuli oikeastaan siinä kohtaa, kun tajusin etten minä, entinen lukutoukka, enää pysty lukemaan kirjaa. Nuorena kuljin kirja kädessä ympäri taloa, uppouduin tarinaan täysin ja ahmin tuhatsivuisen Harry Potterin yhden viikonlopun aikana. Nyt jaksoin lukea viisi sivua ja löysin itseni puhelin kädestä. Sairasta, sairasta, sairasta. Ja ennen kaikkea surullista.

Aloitin rajoittamalla ruutuaikaani. Puhelimessani voi asettaa tietyille sovelluksille käyttörajoja. Instagram, 20 minuuttia, Facebook 15 minuuttia jne. Sosiaalinen media oli kuitenkin edelleen oleellinen osa päivittäistä elämääni. Kun aikaraja täyttyi, olo oli jotenkin orpo, mutta onneksi aamulla sovellukset olivat taas “auki.”

Noin kuukausi sitten luin Eeva Kolun kirjan “Korkeintaan vähän väsynyt”, joka kertoo uupumuksesta. Se, mikä kirjassa eniten herätteli, oli kappale sosiaalisesta mediasta. 

Kirjassa puhuttiin siitä, miten sosiaalinen media tekee elämästä performanssin. Sen sijaan, että eläisimme tätä elämää, luomme performanssia sosiaalisen median yleisölle. Pahimmillaan teemme asioita vain siksi, että voimme näyttää ne instagramissa. Sen sijaan että menisimme viettämään rauhallista mökkiviikonloppua, menemmekin mökille voidaksemme “tuottaa sisältöä mökkiviikonlopusta seuraajillemme.” Ja tämä ei todellakaan rajoitu sosiaalisen median “vaikuttajiin”, vaan tätä tekevät kaikki.

Lukiessani tätä aloin voida fyysisesti pahoin. Mietin kaikkia niitä mökkiviikonloppujen aikana otettuja kuvia halonhakkuusta, auringonlaskusta ja letunpaistosta, joita olin jakanut sosiaalisessa mediassa. Mietin kaikkia niitä tapahtumia, joita olin tuijottanut silmieni sijaan puhelimen kameran kautta. Oksetti. Poistin puhelimestani kaikki sosiaalisen median sovellukset. Haluan elää, en tuottaa sisältöä elämästäni muille.

Tästä on nyt kuukausi ja paluuta vanhaan en halua. Koen saaneeni tilalle niin paljon. Tässä muutama huomio, jonka olen tehnyt:

• Olen saanut lisää aikaa. Ennen tapoin puhelimella aikaa elämisen sijaan. Nyt joudun oikeasti miettimään, mitä tekisin seuraavaksi. Lukisinko kirjaa, soittaisinko äidille, lähtisinkö lenkille vai menisinkö päiväunille. En enää tapa aikaa, vaan teen asioita, elän.
• Ihmissuhteiden aitous punnitaan. Olen tajunnut, että elämässäni on vain kourallinen oikeasti tärkeitä ihmisiä, nyt kun siitä on poistettu puolituttujen kuulumisten seuraaminen ja kommentointi sosiaalisessa mediassa. 
• Olen positiivisempi ja näen maailman valoisampana paikkana. Johtunee siitä, etteivät Pekka perussuomalaisen tai Niilo naisvihaajan kommentit enää satu silmilleni jatkuvasti ja pyytämättä. 
• Koen voivani vaikuttaa. Ilmastoasiat, kohtuutalous ja hitaampi elämä ovat asioita, joita olen pitänyt jo pitkään tärkeinä. Vihapuheen pelossa en ole halunnut ottaa asioihin kantaa. Nyt olen lukenut kirjoja, kartuttanut tietojani, liittynyt Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykseen ja hahmotellut mielipidekirjoitusta sanomalehteen. Maailma on jotenkin avoimempi ja mahdollisuuteni sosiaalisen median ulkopuolella rajattomat.

Ennen kaikkea olen kuitenkin saanut elämääni syvyyttä. Olen pyrkinyt olemaan enemmän läsnä niissä yhteisöissä, joihin ihan fyysisestikin kuulun.

Käyn paikallisten yhdistysten kokoontumisissa, menin kansalaisopistoon kurssille ja perehdyin asukasyhdistyksen kokouksen pöytäkirjaan. Elämähän tapahtuu paikallisesti ja fyysisessä todellisuudessa. Jonkun tuntemattoman ihmisen ajatukset toiselta puolelta maapalloa eivät ole niin tärkeitä kuin oma fyysinen todellisuuteni tässä.

Voisin paasata tästä aiheesta loputtomasti, mutta en halua rasittaa sinua enempää sepustuksillani. Sen olen kuitenkin tajunnut, että maailma on kirkkaampi, syvempi ja rauhallisempi ilman sosiaalista mediaa ja jatkuvaa puhelimen näpräämistä.

Käytän puhelinta edelleen pankkiasioihin, suunnistamiseen ja äänikirjojen kuunteluun (neulon paljon ja silloin tykkään kuunnella kirjoja), mutta olen tarkempi siitä, mitä sovelluksia ja teknologiaa elämääni päästän.

Huolestuneena seuraan kehitystä. Mitä tapahtuu, jos sosiaalisen median valta vain kasvaa? En halua edes ajatella.

Kiitos kirjoistasi ja kiitos blogistasi, se on turvasatamani tässä hullussa maailmassa.”

**

”Hei! Viimeisin kirjoituksesi älypuhelimista oli kyllä taas asia joka mietityttää itseänikin. Minulla on kyllä ollut 2 vuotta älypuhelin, käytetty sellainen, mutta lisäksi minulla on tavallinen näppäinpuhelin josta en hevillä luovu. Soitan näppäinpuhelimella kaikki puhelut, akun kesto on hyvä, ja lisäksi mahtuu pieneen tilaan ja luulenpa että säteilyäkin tulee vähemmän kuin älypuhelimista. Minä en omista kameraa, joten älypuhelin toimii eniten kamerana. Toi on niin totta että nykyään pitää esim. whatsapp-viesteihin vastata heti, toki lapsille haluan olla tavoitettavissa, muuten en niin välittäisi kokoajan olla saatavilla. Some alkaa turhauttamaan ja siellä kyllä saa tapettua aikaansa. Nuorimmainen aloitti juuri päiväkodin ja sinnekään ei voi viedä ilman että on päiväkotisovellus, josta varataan mm. hoitoajat. Minusta on aivan ihanaa että on ihmisiä joilla ei ole älypuhelinta ja mielelläni taistelisin sen puolesta että ilman voisi elää. En innostu 5G verkosta, jatkuva säteily tuntuu pelottavalta, ja se jätemäärä joka aiheutuu kun jatkuvasti pitää uusia puhelinta kun joko se vaan on olevinaan so last season tai sitten sovellus vanhenee. Kaikki röykkiöt vaihtokuoria jää jätekasoiksi. Minä pyörittelen päätäni kun vanhemmat ostavat lapsilleen 1000€:n puhelimia. Turhauttava maailma. Iloa kuitenkin sinulle.”