Sain lukijakirjeen, jossa kysytään näin: ”Kaipaan todella aikaa, jolloin ajatukset ja keskittyminen saivat jatkua pidempään kuin minuutteja kerrallaan. Olisikin tosi hienoa kuulla olisiko sinulla ajatuksia siihen miten tavallinen tallaaja voisi ottaa kantaa luontokysymyksiin ilman instaa, facea, twitteriä, tiktokia jne. Mitkä jutut sinä olet kokenut vaikuttavimmiksi (jos kirjoja ei nyt lasketa)? Luulen, että monikin ekologisen elämäntavan toteuttaja pohtii tätä. Some on tuottanut kyllä pettymyksen ja se on entistä kuplautuneempi.”
Tässä vastaukseni (jonka myötä terkkuja I:lle! 💓):
Ennen käytännön vinkkejä, muutama sana asenteista. Hienoa, että mietit näitä asioita ja haluat olla ratkaisemassa ongelmia ja vaikuttamassa tulevaisuuteemme, kiitos!
Edellä mainituissa some-kanavissa en ole mukana, joten kirjoitan tähän miten minä toimin luonnon puolesta.
Mielestäni tärkeintä vaikuttamisessa on tahtotila tehdä jotain ja muuttaa asioita parempaan ja asenne, ettei suostu katsomaan epäkohtia vierestä. Välittää niin paljon, että haluaa yrittää. Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka kertovat haluavansa muutosta ja kärsivät esimerkiksi elinympäristönsä muutoksista, mutta he eivät ole kuitenkaan valmiita tekemään mitään, ovat varovaisia ottamaan kantaa ja miellyttävät mieluummin vahingontekijöitä halutessaan välttää välikohtauksia ja leimautumista.
Pidättyväiset ihmiset harvoin muuttavat maailmaa. Käy niin kuin
kuuluisassa Keisarin uudet vaatteet -sadussa.
Kukaan ei uskalla sanoa mitä mieltä on oikeasti, kunnes joku viimein avaa
suunsa. Aina tarvitaan edelläkävijöitä, jotta maailma muuttuisi.
On syytä muistaa, että luontoa tuhoavat ja eläimiä tappavat ihmiset eivät häpeä toimintaansa, sen kun touhuavat vaan. Luontoa ja elämää puolustavien ei olisi siis vähimmässäkään määrin hävettävä tai pelättävä leimautumista, päinvastoin oltava siitä ylpeä. Missä jamassa maailma olisi, jos meitä ei olisi?
”Ei ole koskaan syytä epäillä, etteikö pieni joukko ajattelevia kansalaisia voisi muuttaa maailmaa – nimenomaan ne ja vain ne ovat ylipäätään onnistuneet.” antropologi Margaret Mead
Joten:
- Avaa suusi ja kerro mitä ajattelet.
- Ole rohkea ja toimi toistenkin puolesta.
- Elämässä täytyy olla ihanteita joiden puolesta on valmis toimimaan, se antaa elämäntarkoituksen.
- Ole oma itsesi. Seiso vakaasti niiden arvojen takana joihin uskot. Ihmisten voivat olla ystäviä ja ystävällisiä, vaikka eivät olisi samaa mieltä asioista. Keskustelut kylvävät ajatuksia.
- Osoita omalla esimerkilläsi, että toisinkin voi elää.
- Oma kulutus ja muukin käyttäytyminen on vaikuttamista. Mihin kulutat aikasi, energiasi ja rahasi, kuvastaako se arvojasi?
- Muista, että säännöt ja systeemit ovat ihmisten luomia ja siksi ne ovat myös muutettavissa.
- Luo
painetta päättäjille. Ole suoraan henkilökohtaisesti yhteydessä päättäjiin.
Kirjoita kirje, sähköposti, soita, sovi tapaaminen, keskustele. Poliitikot
tulevat usein perässä eivätkä uskalla puuttua asioihin ennen kuin aktiivinen
ihminen/joukko ottaa kantaa. Kukaan ei ole ajatustenlukija.
- Anna palautetta kuntaan.
- Tee kuntalaisaloitteita.
- Tee kansalaisaloitteita.
- Ota yhteyttä lehtien toimituksiin ja ehdota toimittajille aiheista, joista voisi tehdä juttuja.
- Kirjoita mielipidekirjoituksia.
- Äänestä. Tai asetu ehdolle.
- Tee yhteistyötä. Yhdessä saa enemmän aikaan kuin yksin.
- Liity luontojärjestöjen jäseneksi.
- Osallistu aktiivisesti yhdistysten toimintaan. Aktiivina saat olla luomassa ja järjestämässä sellaista toimintaa, jota kaipaa ja haluaa. Järjestöjen ääni kuuluu usein kantavammin kuin yksittäisen kansalaisen.
Samaa aihetta olen käsitellyt muun muassa näissä aiemmissa blogikirjoituksissani:
Kysyttyä: Mitä konkreettista voin tehdä metsien ja lintujen hyväksi?
**
Tässä on välitön vaikuttamisen mahdollisuus. Käy allekirjoittamassa tärkeä kansalaisaloite. Uhanalaisia lajeja metsästetään Suomessa edelleen ja aina vaan. Hommalle täytyy saada stoppi: Uhanalaisten lajien metsästäminen kiellettävä metsästyslaissa.
