Suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi muutama ajatus lukemisesta ja kirjoista sekä tavoistamme ajatella.
”Kirjan voi vielä rannalle huolehtimatta sen sisään menevästä hiekasta. Kirjan voi ottaa sänkyyn ilman pelkoa siitä, että se nukahtamisen jälkeen putoaa lattialle. Sen päälle voi kaataa kahvia. Sillä voi istua. Sen voi laskea pöydälle, avata siitä kohdasta, johon lukeminen oli loppunut, ja parin päivän päästä se on edelleen täsmälleen samanlainen kuin kädestä laskettaessa. Kirjan pistokkeeseen kytkemisestä tai akun loppumisesta ei tarvitse olla huolissaan. Kirjan kautta hankittuna lukukokemus tuntuu paremmalta. Paperille painettuja kirjaimia on helpompi lukea kuin taustavalaistun ruudun pikselikirjaimia. Painettuja sivuja voi lukea satoja sivuja ilman, että alkaa kärsiä silmien väsymisestä, jonka jo lyhytkin ruudulta lukeminen aiheuttaa. Kirjan sivuilla navigointi on helpompaa ja intuitiivisempaa kuin verkossa. Paperisia sivuja voi selata helpommin ja nopeammin kuin virtuaalisia, kirjan marginaaliin voi kirjoittaa muistiinpanoja tai sivuilta voi alleviivata koskettavia tai muuten merkittäviä lauseita. Kirjailijalta voi pyytää nimikirjoituksen otsikkosivuille.”
- Nicholas Carr Pinnalliset, mitä internet tekee aivoillemme (2010)
ID 83008703, creativecommonsstockphotos |
Internet on järjestelmä, joka hajottaa huomiomme. Jokainen linkki, saapuva sähköposti tai mikä tahansa vilkaisu kohdistaa henkiset resurssit hetkeksi muualle ja aiheuttaa ylikuormitusta. Ajatukset hajautuvat, muisti heikkenee, syntyy kireyttä ja hermostuneisuutta. Mitä monimutkaisempi ajatusketju lukemisessa ja ajattelussa on menossa, sitä suuremman vaurion keskeytys aiheuttaa. Lukeminen ja ymmärtäminen vaativat käsitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä, johtopäätösten tekemistä, aiemmin opitun muistamista ja perusajatusten syntetisointia. Sekasorto tai tiedollinen ylikuormitus voivat siis häiritä lukemisen älyllisiä toimintoja ja ymmärrystä.
7858388 © Melinda Nagy | Dreamstime.com
Saamme nykyään yhden päivän aikana enemmän tietoa kuin sata vuotta sitten sai koko vuoden aikana. Tarjolla on valtava määrä informaatiota, josta pitäisi rakentaa järkeviä ja loogisia kokonaisuuksia. Joukossa on paljon turhaa. Kuinka monta kertaa olemme klikanneet nettiartikkelin auki otsikon perusteella ja tajunneet, ettei juttu ollut minkään arvoinen. Haaskaamme aikaa, keskittymiskykymme on hajonnut. Huomiostamme ja ajastamme taistellaan. Clickbait on otsikko, jossa lukija pettyy päästyään sisällön ääreen. Populismi on sitä, että haetaan yleisön suosiota helpolla, tehdään tarkoitushakuisia otsikoita tai käsitellään aiheita joiden tiedetään herättävän tunteita ja verkkokeskustelua. Toimitukset mittaavat ja seuraavat mitkä netti-jutut ovat vierailluimpia, klikatuimpia ja peukutetuimpia (mitä sanoja!) ja sellaisia juttuja lisätään. Kierre ruokkii itseään.
4831877 © Leanid Shchahlou | Dreamstime.com
Sujuva lukutaito ja mediakriittisyys helpottavat turhan tiedon karsimista, mutta silti lukemisesta on tullut yhä selailevampaa: vieritämme tekstejä ylösalas näyttöpäätteillä, vilkuilemme sähköpostia ja sosiaalista mediaa ja etsimme hakukoneilta nippelitietoa. Pitkät tekstit ovat muuttuneet kiireisessä maailmassa vaivalloisiksi. On helpompi kuunnella äänitettä tai katsella videoklippejä ja samalla tiskata, siivota tai kävellä. On käytännöllistä tehdä monta asiaa samalla kertaa, jotta aikaa säästyisi.
Todellisuudessa monisuorittaminen on ajattelun köyhdyttämistä. Kuvissa ja videoissa meille tarjotaan valmiiksi pureskeltuja ajatuksia ja mielikuvia, sen sijaan, että loisimme ne itse. Syvä lukeminen on ajattelun ja aivojen kehittämistä. Se vaatii koko huomion. On tärkeää tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan.