Vain harvat perhoset talvehtivat aikuisina perhosina, esimerkiksi nokkosperhonen, neitoperhonen, suruvaippa ja herukkaperhonen. Suurin osa perhosista talvehtii munina, toukkina ja koteloina. |
Joskus perhonen (ampiainen, kärpänen tai muu hyönteinen) herää keskellä talvea ja ilmestyy sisälle lentelemään ja pyrkii ikkunaa vasten pihalle. Mitä tehdä?
Toisin kuin tasalämpöinen ihminen ajattelee, perhonen (tai muu hyönteinen) ei tarvitse keskellä talvea ruokaa ja lämpöä vaan se olisi kiireen vilkkaa avustettava viileään, jossa se pääsee takaisin talvilepoon eli diapaussiin.
Kun perhonen on syksyllä vajonnut lepotilaan, se kuluttaa minimaalisen vähän energiaa ja happea. Lämpimässä huoneessa räpistelevä perhonen kuluttaa kallisarvoista vararavintoaan ja menehtyy ennen pitkää.
Perhosen voi auttaa suojaisaan paikkaan esimerkiksi kylmään lämmittämättömään porstuaan, jossa se vajoaa takaisin lepotilaan ja lähtee keväällä lentämään. Harvalla vaan on enää porstuaa. Silloin ensiapuna voi kokeilla sitä, että pyydystää perhosen varovasti lasilla ja paperilla läpinäkyvään rasiaan ja laittaa sen esimerkiksi jääkaapin vihanneslaatikkoon, josta pystyy seuraamaan hyönteisen tilannetta häiritsemättä. Viileässä perhonen muuttuu uniseksi ja kankeaksi. Sen jälkeen, mikäli vain mahdollista, perhonen tulisi siirtää ulos luontoon turvalliseen paikkaan, jossa on kylmää, kosteaa ja suojaa tuulelta ja sateelta, jossa perhonen saa vajota takaisin kunnolliseen lepotilaan.
Ohjaa uninen perhonen varovasti sormella esimerkiksi ulkorakennuksen seinälle tai kattorakenteisiin pimeään paikkaan ja missä sitä ei voida vahingossa teloa. Kannattaa mukailla paikkoja, joissa perhoset muutenkin talvehtisivat: kylmiä ulkorakennukset, puiden onkalot, talojen rossipohjat, ullakot ja kivikot. Tilan täytyisi olla sellainen, etteivät esimerkiksi linnut tai hiiret pääse popsimaan perhosta, mutta mistä se pääsee kuitenkin keväällä itsenäisesti vapauteen.
Suoraan pakkaseen perhosta ei voi laskea, pakkasessa se menettää saman tien liikkumiskykynsä, tipahtaa maahan ja tulee syödyksi. Eli ensin perhonen viileään ja vasta sieltä sitten siirto kylmään suojaisaan paikkaan. Viileästä otettava perhonen on vielä toimintakykyinen ja pystyy takertumaan jaloillaan uuteen talvipaikkaansa.
Jos vapautuspaikkoja ei ole, voi perhosta koettaa talvettaa rei´itetyssä rasiassa missä on pari lämpöastetta, rauhallisessa ja pimeässä paikassa. Rasiaan voi laittaa hiukan kosteaa (ei märkää) talouspaperia. Jos perhonen ei joudu häirityksi, se saattaa selvitä huhtikuulle, jolloin sen voi vapauttaa ulos lämpimänä kauniina kevätpäivänä, kun ensimmäiset ravintokasvit kuten pajut ja leskenlehdet kukkivat.
Perhoset
osaavat valita lepopaikkansa hyvin. Niillä on ilmiömäinen kyky piiloutua. Siipien
alaosissa on upeat maastoutumisominaisuudet joilla ne katoavat varjoihin.