Ajatuksia päivään: tee se minkä osaat, pidä pintasi, kulje omaa polkuasi ja nosta äänesi esiin luonnon puolesta

Norppamiehen testamentti -dokumentti kertoo Juha Taskisesta, luonnonystävästä joka on pitänyt pintansa ja kulkenut omaa tietään puolustaen ja suojellen saimaannorppia.

”Että kerrankin on tämmöstä. Tää on kyllä mahtavaa. Voi voi… että edes jossakin on käynyt näin että luonto on ottanut takaisin ihmisen valtaaman alueen.”

- norppakuvaaja ja kalastaja Juha Taskinen

 **

Niukka elämä voi olla rikasta

Kestävä elämä ei tarkoita millään lailla ankeaa luopumista vaan päinvastoin se voi olla rikasta, jopa ylellistä elämää. Sari Valton ohjelmassa keskustellaan siitä millaisten arvojen keskellä elämämme.

 **

Säällisiä ajatuksia, myötätuntoinen katse ja muut ilmastotekoni -kirjassaan Taina Laane kysyy voisimmeko puhua inhimillisemmin ilmastokriisistä ja sen aiheuttamista tunteista. Kuulla toisiamme ja nostaa äänemme esiin, nähdä kaiken haavoittuvuus meitä kaikkia kohtaan, myös luontoa ja eläimiä kohtaan. Voisimmeko todeta, että huoli ja pelko on tarpeellista ja tilanteenmukaista, sen sijaan, että yritämme jatkaa kuin sitä ei olisi olemassa?

"Tahtoisin kirjoittaa lempeästi jokaiselle huolestuneelle, missä tahansa hän kulkeekin tänään: Sinä päivänä, kun voimasi ovat paremmat, kerro siitä, mitä näet ja tunnet, sen verran kuin jaksat ja voit. Ja sinä päivänä, kun olet väsynyt, nyökkää myötätuntoisesti ja taputa heille, jotka tänään seisovat estradeilla. Lepää, kunnes jaksat taas. Hoida itseäsi kuin hoitaisit pihan kauneinta omenapuuta, päättäväisesti, hellästi, elämää arvostaen. Älä luovuta, siskoni, veljeni, olen täällä, minä planeettasisaresi, ja kirjoitan, minkä kerkeän. Kirjoitan myötätunnosta käsin sen verran kuin olen siitä oppinut. Teen sen, minkä osaan. Kirjoitan silloinkin kun en jaksa puhua ja silloinkin kun tahtoisin vain paeta. Minä kirjoitan, enkä lopeta ennen kuin kuulen toisenlaisia uutisia."

 - Taina Laane Säällisiä ajatuksia

Pula hoitajista on todellinen uhka suomalaiselle yhteiskunnalle

Tässä on maanantaina lehtiin lähettämäni mielipidekirjoitus. Juttu julkaistiin ainakin Länsi-Suomessa ja Aamulehdessä. 

Nyt ollaan äkisti uuden tilanteen edessä, kun eilen hoitajat peruivat lakon, koska hallitus oli viemässä potilasturvallisuuslakia eteenpäin. Nyt hoitajat uhkaavat joukkoirtisanoutumisella. Tällä kertaa he uhkaavat sen lisäksi irtautua Valviran rekisteristä, jotta hoitajia ei voisi määrätä töihin. Saa nähdä kuinka tässä käy. Työnantajat eivät selvästikään tunnu ymmärtävän, että hoitajien mitta on täynnä. Ihmetyttää miten huonosti työnantajat voivat tuntea työntekijöiden työolosuhteita.

 **

Onko hoitajien koskaan sopivaa lakkoilla? Edellisen lakon yhteydessä 15 vuotta sitten hallitus laati potilasturvalain rajoittaakseen hoitajien joukkoirtisanoutumisia ja määrätäkseen irtisanoutuneita hoitajia töihin. Nyt mietitään pakkolakia, vaikka porkkanat toimisivat paremmin kuin piiska.

Pakkolait osoittavat hoitajien työn kriittisen tärkeyden. Silti työnantajapuoli kuvailee hoitajien vaatimuksia täysin ylimitoitetuiksi. Esitetään, että kuntien rahat eivät tahdo riittää nykyistenkään velvoitteiden hoitamiseen. Vuoden 2023 alusta vastuu sote-palveluista siirtyy kuitenkin hyvinvointialueille, joiden rahoituksesta vastaa valtio. Rahaa löytyy, jos on tahtoa.

 

Hoitajat ovat olleet etulinjassa altistamassa terveyttään koronapandemian levitessä. Hoitajat ovat olleet kuormittuneita ja tyytymättömiä työoloihinsa jo pitkään ennen koronapandemiaa. Elantonsa voi saada vähemmälläkin riskillä ja raatamisella. Lain säätelemä henkilöstömitoitus on alittunut säännönmukaisesti ja vaarantanut potilasturvallisuuden normaaliaikanakin. Jopa Euroopan komissio on suosittanut Suomea puuttumaan alan henkilöstöpulaan ja varmistamaan järjestelmän kantokykyä.

 

Hoitoalan työnantajat ja johtajat ovat vastuussa alalla vuosikausia jatkuneesta epäterveestä tilanteesta.

Kymmenet tuhannet koulutetut hoitajat ovat vuosien varrella jättäneet hoitoalan. Se tarkoittaa valtavaa määrää hoitajille aiheutettua pahoinvointia ja stressiä sekä alalle suuria ammattitaidon ja koulutusinvestointien menetyksiä. Uusia hoitajia on koulutettava tilalle, jos heitä löytyy. Kaikkia kun ei houkuttele sairauksille altistava kolmivuorotyö, eivätkä kaikki sovellu alalle.

 

Nykyinen järjestelmä perustuu täysin hoitajien joustamiseen. Työnantajien on katsottava peiliin ja mietittävä miten hoitoalalle on kertynyt niin paljon ongelmia. Parempi palkka auttaisi jotenkin kestämään työn kiireen, vaativuuden, huonon johtamisen ja surkeat työvuorolistat.

 

Näköpiirissä ei ole valoa, että hoitotyö muuttuisi tulevaisuudessa helpommaksi. Koronakuormitus tulee jatkumaan pitkään, hoitajia jää ennätykselliset määrät eläkkeelle lähivuosina samalla kun väestö ikääntyy. Pelkästään tällä vuosikymmenellä tarvitaan kymmeniä tuhansia hoitajia lisää. Pula hoitajista on todellinen uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Hoitajilla on keskeinen rooli monien palvelujen pyörittämisessä. Hoitoalan kriisi koskettaa jokaista kansalaista. Jos hoitajia ei ole, toimipaikkoja joudutaan sulkemaan ja sairastavia ihmisiä pitämään jonoissa. Varakkaammat pakenevat yksityishoitoihin ja epätasa-arvoisuus, työkyvyttömyydet, sairauspoissaolot ja inhimilliset kärsimykset kasvavat. Sairaan- ja terveydenhuollon kriisistä aiheutuva lasku tulee olemaan aivan toista luokkaa kuin nyt esitetyt palkankorotusvaatimukset.

Hoitajien lakolla osoitetaan huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta. Kyse ei ole pelkästään palkasta vaan pyrkimyksestä estää hoitajien joukkopako alalta ja säilyttää hyvinvoinnin taso, jossa jokaisella kansalaisella on oikeus päästä ajallaan asiantuntevaan hoitoon.

Kevään rauhallisia askeleita

Kevättalvi on tuntunut pitkältä. Lunta on vuodenaikaan nähden paljon ja yöt pysyneet pakkasella. Laulujoutsenet ja monet muut linnut odottavat vesien sulamista päästääkseen rakentamaan pesiään. 

Joskus tapahtumat etenevät hitaasti. On oltava kärsivällinen. Hosuminen ei auta, se lisää huolestumista. Ei tarvitse eikä voi ottaa suuria harppauksia. Muutoksissa voi edetä vähitellen. Välillä voi pysähtyä katselemaan ympärilleen. Verkkaisuus edistää harkintaa. Askel kerrallaan.

 

Katson kymmeniä kertoja päivässä rannan ”platsille”, jossa laulujoutsenet viettävät aikaansa. Odottavat, vahtivat, peseytyvät ja ruokailevat. Vaikka tiedän missä laulujoutsenet viihtyvät, niitä on silti joskus hämmästyttävän vaikea erottaa lumesta ja järviruo’oista. Ihmisen huomiokyvyssä on jotain hyvin rajoittunutta. Katseleeko ihminen ”sisäänpäin” eli onko huomio keskittynyt omiin ajatuksiin (tai kädessä pidettävään elektroniseen laitteeseen)? Vai ihaillaanko yleisesti maisemaa? 

Laulujoutsenet maastoutuvat (erottuvat, jos osaa katsoa). Orava on katkonut pikkuisesta koivusta varpuja pesäaineiksi.

 

 

Kun on täysin hetkessä läsnä - ei mennessä, tulevassa tai virtuaalimaailmassa - ja on keskittynyt ja tarkkaavainen erottaa kokonaiskuvan yksityiskohtineen paremmin. Pitkä kevättalvi antaa mahdollisuuden miettiä ajankäyttötapoja. Milloin pysähdyit viimeksi ja tunsit syvää iloa, ihmetystä ja ihastusta?