Vihreä elämänsuojelun liitto (VESL) on syväekologinen yhdistys jonka tavoitteena on edistää kulttuurimuutosta, jossa elonkehä, luonnon kunnioitus ja ekologinen tietoisuus on kaiken lähtökohtana. VESL julkaisee Elonkehä-lehteä. Sen viimeisimmissä numerossa oli kirja-arvostelu Linnunlaulua ja varoitushuutoja -kirjastani (katso alla olevista kuvista).
Kiitollisuus valtasi mieleni ja ilon kyyneleet silmäni, kun
luin kirjallisuudentutkija Kaisa Kortekallion kirjoittamaa arvostelua. On ihanaa, kun kirjaa luetaan ajatuksella ja sieltä löydetään sävyjä
ja vivahteita. Ymmärretyksi tuleminen tuo mielihyvää ja voimaa. Kiitos!
.JPG)
.JPG)
**
Viime päivien otsikoissa on ollut Kiira Korven Hyppää vaan! -runokirja,
joka sai Helsingin Sanomissa Arttu Seppäseltä
ja Antti Majanderilta kurjaa kritiikkiä. Harmitti Kiiran puolesta. Ihmisten ylimielisyys ja ajattelemattomuus
on ikävää. Miten paljon lohdullisempi ja kohottuneempi olo tuli toimittaja Matti Kuuselan arviosta samasta kirjasta.
Kriitikoiden ja kritiikkien arvaamattomuuden vuoksi moni taiteilija
ei koskaan lue arvosteluja. Ei haluta niiden antaa vaikuttaa itseen. Esimerkiksi Herra
Ylppö on sanonut, ettei häntä erityisemmin kiinnosta, millaisen vastaanoton
hänen tekemänsä taide tai musiikki saa kriitikoilta. Jos kriitikot kehuvat, se
tuottaa onnea kolmeksi päiväksi, jos haukkuvat, se suututtaa viikon ajan.
Sitten elämä jatkuu entiseen tapaan.
Mikähän meissä ihmisissä on, että negatiivinen palaute jää pidemmäksi aikaa mieltä kaihertamaan? On hyvä muistaa, että voimme omalla suhtautumisellamme vaikuttaa siihen miten reagoimme toisten tekoihin. Tämä pätee myös esimerkiksi nettikiusaamiseen ja matalamielisiin some-kriitikoihin.
Ote Toinen tie - tietokirjailijan elämää -kirjastani:
”Aina silloin tällöin luonnosta löytyy haavoittuneita tai kuolleita eläimiä, kuten susia tai merikotkia. Kun eläimet röntgenkuvataan, havaitaan useita eri aikakausilta ja eri suunnilta ammuttuja hauleja ja luoteja niiden elimistöön kapseloituneina. Eläin on kärsinyt paljon ja haavat ovat kulkeneet kivuliaina mukana läpi koko elämän.
Kirjailijan työhön tarvittava suojaava panssari, luotiliivi, on terve itsetunto. Se rakentuu hiljalleen. On ollut vaikeaa tulla immuuniksi toisten kommenteille. Niitä miettii syvällisesti, pohtii ovatko ne oikeutettuja ja miksi ne on lausuttu, olivatpa mielipiteet puolesta tai vastaan. Jos joku nykyään laukoo jotain mikä satuttaa minua, varmistan ensin oman fyysisen hyvinvointini. Syön ja koetan nukkua, jos olen väsynyt. Syötyäni ja levättyäni on helpompi ymmärtää toista. Ehkä laukoja käy elämässään läpi kurjia juttuja. Ehkä hän haluaisi, että joku rakastaisi häntä tai antaisi kannustavan sanan, mutta ei osaa ilmaista surkeaa oloaan oikein. Koetamme tehdä parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla, joita meillä kulloinkin on. Huomenna taidot voivat olla jotain muuta, jotain mitä ei koskaan ajatellut omaavansa.
Olemme vain ihmisiä. Tarvitsemme ja kaipaamme rakkautta, hyvää energiaa ja kehuja. Loppujen lopuksi vihapuheet ja kritiikit ovat mutku- ja sitku-reaktioita ihmisiltä, jotka käyvät läpi omia elämänprosessejaan.
Ne eivät kuulu minuun oikeastaan millään tavalla.”
Opetellaan keskittymään ystävällisyyteen, antamaan elämässä positiivista energiaa eteenpäin, jakamaan myötätuntoa ja karkottamaan murheita. Henkinen anteliaisuus ei maksa mitään ja tuottaa välitöntä mielihyvää ja merkityksellisyyttä niin antajalleen kuin saajalleen.💚
