23. helmikuuta 2024

Taiteilijoiden metsävetoomus

Kuulun siihen yli 1 600 taiteilijan joukkoon, joka on hyvin huolissaan metsiemme käytöstä ja luonnon köyhtymisestä. Taiteilijoiden metsävetoomus luovutettiin hallitukselle joulukuussa.

Nyt vetoamme avoimella kirjeellä suoraan metsäyhtiöiden johtoon ja vaadimme yhtiöitä lopettamaan puun ostamisen luonnonmetsistä. Päätös olisi helppo tehdä, sillä talousmetsistä ei ole Suomessa pulaa. Luonnonmetsistä on sen sijaan jäljellä enää sirpaleita.

Jaa taiteilijoiden avoin kirje sosiaalisessa mediassa. Instagram  Facebook

Vain yhteistyöllä saamme viimeiset luonnonmetsät suojeltua, kiitos! 

                                            --    

Taiteilijoiden metsävetoomus

Olemme huolestuneina seuranneet omana elinaikanamme elonkirjon köyhtymistä. Keskeinen syy lajikatoon on luonnolle jätetyn tilan kutistuminen pieniksi saarekkeiksi. Haluamme, että maamme luonnonvarojen käyttöön suhtaudutaan vastuullisesti. Jo nyt jää sukupuuttovelkaa lastemme kannettavaksi, mutta tilanteen paheneminen voidaan vielä estää.

Luonnontilaisten metsien määrä Suomessa on olemattoman pieni. Niiden lisäksi tarvitsemmekin suojeluun myös talouskäytössä olleita varttuneita metsiä sekä kaikki vanhat metsämme. Vain siten meillä on tulevaisuudessa riittävästi monimuotoisuutta ylläpitäviä metsäekosysteemejä.

On hienoa, että Suomen hallitus on luvannut suojella jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät. Hallituksen asettama työryhmä valmistelee parhaillaan kansallisia kriteereitä suojeltaville metsille. 

Luontopääoman ja monimuotoisuuden merkitys taloudelle on maailmanlaajuisesti jo ymmärretty. Suomalainen metsäteollisuus on kuitenkin halunnut pitää kiinni suurista hakkuumääristä ja pyrkii sen vuoksi vaikuttamaan suojeltavien metsien kriteereihin. Pelkona on, että luonnontilaisen ja vanhan metsän määritelmät tehdään niin tiukoiksi, ettei suojeltavaa juurikaan löydy. Tämä johtaisi arvokkaiden metsien hakkuuisiin ja luontopääoman rappeutumiseen.

Suojeltavien metsien kriteerejä ei voi tehdä teollisuuden vaatimusten pohjalta, vaan niiden on perustuttava uusimpaan ekologiseen tutkimustietoon. Vain siten voimme hillitä luontokatoa.

Vallitsevana elinympäristönä metsä ylläpitää monimuotoisuutta, hiilivarastoa, metsään kiinnittynyttä kulttuuriamme ja luontosuhdettamme. Meidän on yhteiskuntana huolehdittava siitä, että talouden ohella myös nämä tarpeet turvataan.

 

Vaadimme, että:

Luonnontilaisten ja vanhojen metsien määritelmässä varmistetaan kaikkien jäljellä olevien  suojelullisesti arvokkaiden metsien tiukka suojelu.

Metsien ikä määritetään puuston vanhimman ikäluokan mukaan valtapuuston keski-iän sijaan.

Uhanalaisen tai vanhan metsän lajiston esiintyminen katsotaan painavaksi suojelukriteeriksi.

EU:n biodiversiteettistrategian edellyttämä 10% tiukka metsiensuojelu toteutetaan maakunnittain Luontopaneelin*  ehdotusten mukaisesti: 

Etelä-Suomessa se tarkoittaa kaikkien olemassa olevien suojelemattomien vanhojen metsien eli 404 000 hehtaarin suojelua ja lisäksi on suojeltava 471 000 hehtaaria muuta metsämaata. 

Pohjois-Suomessa se tarkoittaa kaikkien olemassa olevien suojelemattomien vanhojen metsien eli

407 000 hehtaarin suojelua ja lisäksi on suojeltava 176 000 hehtaaria muuta metsämaata, jotta 10 prosentin tiukan suojelun tavoite täyttyy. 

Suojellaan välittömästi valtion omistamat Luonnonmetsätyöryhmän ja Luonnonmetsät Sapmi-työryhmän kartoittamat ja esittämät 360 000 hehtaaria metsää. Sekä kaikki Metsähallituksen itse säästökohteiksi määrittämät alueet. 

 

*Luontopaneeli on Ympäristöministeriön nimittämä eri tieteenalojen kuten ympäristötieteiden, ekologian ja biodiversiteettitutkimuksen huippuosaajista koostuva elin, jonka tehtävänä on koostaa ja tuottaa luonnon monimuotoisuuden tilaa koskevaa tieteellistä tietoa Suomen päätöksenteon tueksi.

14. helmikuuta 2024

Ilo irti valon määrän lisääntymisestä

Eräs ystäväni kysyi, kirjoittaako tätä blogiani useampikin henkilö. Ei, kuinka niin, kysyin ihmeissäni. Hän sanoi, että blogitekstit ovat välillä jotenkin erilaisia, niin hän ajatteli, että joskoos olisin valjastanut muitakin kirjoittajia tähän. Jos horoskooppeja uskoo, kala-ihmisen elämän sanotaan olevan liian syvä kuvattavaksi, joten ehkä tekstin vaihtelut kuvastavat erilaisia syvyystasoja(??). Tosiasiassa kirjoitan mitä milloinkin päähän sattuu pälkähtämään, erilaisten mielialojen mukaan. Jos jäisin liikaa analysoimaan ”tasalaatuisuutta”, jäisivät blogitekstit kirjoittamatta.  

Nyt on koettu oikein kunnon vanhan ajan talvi. Pakkasia ja lunta on piisannut. Valon määrä lisääntyy erityisen nopeasti nyt helmi- ja maaliskuussa. Sitä riemua riittää nyt juhannukseen asti, joten nyt kaikki ilo irti tästä upeudesta! Valon ja päivien pidentyminen olisi hyvä oikein todella tiedostaa ja arvostaa, ettei tule sitten kesän alussa ”yllätyksenä äkillinen pimeneminen”. Vuodenajat ovat todellinen rikkaus, mutta ei voi mitään, että kevättä sitä eniten aina odottaa. Merikotkia on muuttanut tästä yli ja ne ovat jo reviirejään varaamassa ja pesimäkauttaan aloittamassa. Ihmeelliseltä tuntuu.

Tammikuun puolivälin paikkeilla tänne pelmahti yli 180 urpiaisen parvi, hetken niitä oli noin 40–50 ja nyt lukumäärä on kasvanut yli 230:een. Urpiaiset ovat viihtyneet sekä puiden siemenillä että ruokintapaikalla. Lumihangelta erottaa missä puissa urpiaiset ovat käyneet. Koivun- ja lepänsiemenet ovat kuin kanelia olisi ripoteltu puuron/hangen päälle.  

Urpiaisten käyntikortti.

Ystäväni poikkesi kylässä ja näki ikkunasta kolme käpytikkaa ruokintapaikalla ja totesi ”anpeliivabl” (unbelievable= uskomatonta). Hän ei ollut ikinä nähnyt kolmea käpytikkaa samaan aikaan. Kun kerroin, että itse asiassa käpytikkoja on tässä välillä yksitoista samanaikaisesti, hän ei näyttänyt ottavan tietoa vastaan. Ehkä ajatus oli liian utopistinen ja meni yli hilseen. Hauskaa oli yhtä kaikki.  

Sitä tahtoo unohtaa, että tämä ei ole ihan ”tavallista elämää”. Kävin Tampereella viime viikolla ja voi huh huijaa sitä vilinää ja ihmisten kiirettä ja touhua. Ei näyttänyt kovin terveeltä, kaikki on keinotekoista ihmisten rakennelmaa ja tekeminen perustuu suorittamiseen ja kuluttamiseen. Olin niin onnellinen, kun pääsin illalla kotipihaan ja sain tuijotella ääretöntä tähtitaivasta ilman hälyä.

Piha on täynnä elämää ja mukavaa lintujen ja oravien ääntelyä. Tiaiset, punatulkut ja viherpeipot pitävät jo kevätääntelyitään ja käpytikat rummuttelevat. Urosoravat pitävät mukavaa putputustaan ja niiden kivekset ovat alkaneet kasvaa kokoa. Yksi päivä pilkoin koivuhalkoja, niin orava tuli yläpuolelleni haapaan. Ajattelin, että mahtaako se ärsyyntyä touhuistani vaan ei, se otti nokoset siinä kaiken kirveen mäiskeen ja puiden paukkeen keskellä. Käpersi päänsä kippuraan mahaansa kohti ja nukkui siinä oksalla puunrunkoa vasten kolmisen varttia eikä ollut touhuistani moksiskaan. Ehkä se pikemminkin laskelmoi, että haukka tai muu uhka ei uskalla tulla lähelleni. Tuli niin hyvä mieli oravan seurasta ja pelottomuudesta. Kai se oli kosiomenoissa väsähtänyt.

 

Oletteko katsoneet Ilveskuiskaajan? Se on nyt jo Areenassa nähtävillä. Ehkä ne taiteellisemmat osiot olisi voinut jättää pois (jossa Rantalaa esitetään hiukan erikoisesta näkökulmasta), niin dokumentti olisi ollut entistä vakuuttavampi ilvesten puolustuspuhe, mutta hienoja luonto-otoksia yhtä kaikki.

Ilveskuiskaajan ilveksiä on kuvattu jo niin monta vuotta, että ilvekset lienevät tottuneet liiketunnistinvaloihin ja kameroihin. Olen seurannut kuinka jänikset juoksevat itselleen tutuissa paikoissa ihmisten pihojen läpi välittämättä liiketunnistinvaloista. Voi kuvitella, että eläimet ovat kauhuissaan ensimmäisiä kertoja ne kokiessaan ja jähmettyvät valokeilaan tai pakenevat, kunnes oppivat, että valon päälle ja pois meneminen on vaaratonta. Minä en käytä pihavaloja, kun olen huomannut, että talitiaiset nukkuvat lamppujen yläpuolella talon katon rajassa enkä halua häiritä niiden yöunta. Eihän kukaan tykkää siitä, että räväytetään valot päin näköä kesken unien. Ja jos täällä olisi tunnistevalot, meno olisi kuin discossa. Käytän pihalla liikkuessani otsalamppua. Hanget ovat täynnään jänisten jälkiä. Kauniimpaa näkyä ei voi olla kuin tienoo, jossa näkyy villieläinten elämä. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!